torstai 24. maaliskuuta 2016

Layers of Fear, pelattu läpi


En ole rohkein pelaaja kaikista, en uskalla ihan kaikkia pelejä kokeillakaan, vaikka kauhuelokuvat uskallan katsoa ja joskus ne olivat lempielokuviani niin jossain se raja kuitenkin kulkee. Outlast on aivan sairas peli, jossa pelko tuntuu luissa saakka ja siksi peli onkin vielä kesken.

Nyt kuitenkin helmikuussa julkaistu kauhupeli Layers of Fear pääsi kokeiluuni! Tämä peli oli kokeiluversiona ilmaiseksi Xbox Onella, jota en kerennyt/jaksanut kokeilla, mutta näin kun poikaystäväni tätä pelasi. Ja yllättäen en sen enempää tästä hätkähtänyt. Olen kuitenkin aina avoin uusille peleille ja poikaystävä tämän sitten oli itselleen tietokoneelle ostanut ja pelannut pelin läpi, kehunut hyväksi ja hienoksi ja halusi minunkin kokeilevan. Pääsin sitten taas istahtamaan tietokonetuolilleni (joka tällä hetkellä on kyllä yksi keittiön tuoleistani, olen kyllä hankkimassa jossakin vaiheessa ihan oikeaa tietokonetuolia) ja kokeilemaan tätä uutta peliä.

Layers of Fear on Puolalaisen Bloober Team pelinkehittäjän kauhupeli, jossa ohjataan erästä taiteilija maalari miestä, jonka tavoitteena on saada maalaus valmiiksi. Pelissä on kuusi ns. lukua/jaksoa, jotka läpäistyään taiteilijan työnalla oleva taulu valmistuu aina vähän lisää. Jokainen jakso kestää arviolta puolituntia, sillä koko peliin upposi aikaa yhteensä kolme tuntia. Joten erittäin lyhyestä pelistä on kyse, mutta silti erittäin mielenkiintoinen kolmetuntinen. Itse istuin tämän koko peliajan tiukasti kiinni penkissäni.

Peli ei ole niinkään sellainen missä juostaan henkihievereissä mörköjä pakoon tai sellainen missä sinun täytyy pitää katse koko ajan lattiassa ettet vain pelästy kuoliaaksi koko ajan jostakin eteen hyppiviä haamuja. Peli on enemmänkin sellainen erittäin synkän tunnelman omaava peli, jossa pieni jännitys ja ahdistuneisuus seuraa sinua koko pelin ajan, sillä et oikein osaa odottaa mitään etkä tiedä mitä tulee tapahtumaan. Pelissä oli muutama kohta jossa säikähdin ihan mielettömästi ja muutamia kohtia jotka saivat minut säpsähtämään, joten kauhupelin ominaisuudet on täytetty tässä pelissä minun osaltani.


Pelissä joitakin tavaroita pääsee pyörittelemään, jolloin varsinkin huomaa pelin hienouden korkeimmillaan. Tavarat ovat yksityiskohtaisia ja tarkkoja, niistä näkee upeasti valojen heijastuksen ja tavaroiden käyttöjäljet pölyineen ja naarmuineen. Hieno lisä aina kaikissa peleissä, kun pääsee pyörittelemään tavaroita käsissään vaikkei niillä mitään suurempaa merkitystä muuten olisikaan.


Tykkäsin muutenkin todella paljon pelin ulkonäöstä. Peli oli hyvin synkkä, mutta myös joissain tilanteissa värikäs. Suuren kunnian pelin ulkonäkö saa erittäin hienosti toteutettujen puulattioiden ja kaakeleiden ansiosta! Enpä muistakaan koska olisin edes missään pelissä aiemmin niin kauaa tarkkaillut lattioita ja seiniä. Pelin hienon ulkonäön vuoksi pelissä tuli myös napsittua kuviakin erittäin runsaasti, jonka vuoksi blogitekstinikin sai taas haastetta kerrakseen, kun piti valita parhaimmat kuvat tätä tekstiä koristamaan.

Pelin tarina oli hämmentävä ja jätti pelaajalle paljon pähkäiltävää ja arvuuteltavaa. Pelin aikana pääsi lueskelemaan erilaisia muistilappuja ja kirjeitä, joitain tavaroita löytäessä kuului keskusteluja menneisyydestä jotka taas valaisivat tai ainakin antoivat pientä suuntaa siihen, mitä ihmettä siellä oli oikein tapahtunut. Peli ei tarkkaan kertonut edes, että mitä tarkalleen ottaen oli tapahtunut ja oliko kaikki totta vai kuvitelmaa vai mitä ihmettä. Pelin tarina siis jäi melko lailla pelaajan omaksi pähkinäksi. Itse loinkin asioista tarinaa ja johtopäätöksiä aina sitä mukaa mitä sain kuulla ja nähdä kaikkea uutta.

Pelissä oli myös muutamia aivopähkinöitä mitkä piti oivaltaa ja ratkaista, jotta pääsi pelissä etenemään. Tutkittavaa oli myös paljon ja suosittelen peliä pelatessa tutkailemaan ympäristöä tarkasti, sillä takaisin ei ihan jokaisesta paikasta olekaan paluuta. Muutamia turhia paikkoja pelissä on, jotka ovat umpikujia, mutta silti kiva tutkia. Tietenkään aina ei voi tietää mikä suunta on oikea ja mikä on vain tutkimuskohde, joten jos peli kiinnostaa paljonkin niin kannattaa palata peliin vielä uudelleen tutkimaan muutkin paikat, nimittäin itse en tiedä mitä jossakin muualla olisi mahtanut olla. Ja myös pelin uudelleen pelaaminen varmasti voisi valaista tarinaakin vielä lisää, joten miksipä ei? Peli kuitenkin vie elämästäsi sen kolme tuntia yhdellä kertaa jolloin uusinta kierros ei kirpaise vapaa-aikaasi juuri lainkaan.


Paljon tekstiä ja paljon sanottavaa, jonkin verran sanomattakin jätän, sillä haluan teidän kokeilevan tätä peliä ja kokea itse tämä kaikki. Jos vain lompakosta löytyy 20€ ylimääräistä ja haluatte pienen mysteerisen kokemuksen lisää, suosittelen ostamaan tämän pelin ja kokemaan tämän pelin ihmeen. Peli ei saa minulta mitään vuoden paras peli titteliä, mutta ei todellakaan ollut mikään huono! Tykkäsin pelata peliä ja aika meni todella nopeasti. Pelatessa en vilkuillut kelloa kärsimättömänä joten silloin jo tietää, että pelissä on onnistuttu tekemään oikein. Suositukseni tämä peli saa, joten jos olet utelias niin uskalla tarttua tähän kauhupeli uutuuteen.

Kuulostiko peli ollenkaan sellaiselta, mitä haluaisit kokeilla? Oletko jo ehkä pelannutkin tämän läpi? Kertokaa ihmeessä mielipiteenne jos olette pelanneet ja jos aiotte pelata!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Raapusta jotakin kommenttia.