tiistai 14. helmikuuta 2017

Ratchet & Clank, pelattu läpi


Tuli tosissaan hommattua PlayStation 4 Pro konsoli joulukuussa ja ensimmäinen peli jonka tuohon ostimme oli Ratchet & Clank. Tämä pelihän on uusversio ihka ensimmäisestä Ratchet & Clank pelisarjan pelistä, joka ilmestyi PlayStation 2:selle vuonna 2002. Peli on varmasti muuten hyvinkin sama kuin alkuperäinen, mutta tarinaa vain on muovattu hieman sopimaan pelistä tehtyyn elokuvaan. Itse en tuota elokuvaa ole nähnyt, mutta olisihan se hauska nähdä, vaikka toki nyt pelin läpäistyäni tiedänkin mitä siinä pääpiirteittäin tulee tapahtumaan. En ole itse tuota ensimmäistä alkuperäistä peliäkään pelannut, enkä muitakaan tämän pelisarjan pelejä. Olen kuitenkin aina tiennyt mistä on kysymys ja olen nähnyt kun kaverini ovat tätä peliä pelanneet joskus aikoinaan kun olimme pieniä.



Peli tuli aloitettua heti konsolin oston jälkeisenä päivänä ja sain kyllä silmät pyöreänä vain ihailla pelin kauneutta! Tässä taas näkee sen, miten hienoja peleistä osataan nykypäivinä tehdä ja kuinka ne saadaan näyttämään silmiä hivelevän upeilta. Pelin kaikki värit, sävyt, kontrastit valoisuuden ym kanssa oli uskomattoman nättiä, että välillä vain teki mieli ihastella maisemia ja kenttiä. Kuvia tuli muutamia otettua ja niitä ottaessa pyörittyä hetki ympyrää etsien juuri oikeaa kuvakulmaa. Jokainen kenttä oli todella tyylikäs, välianimaatiot olivat upeita ja kaikki kokonaisuudessaan näytti kivalta omiin silmiini. Voisin veikata, että tuo konsolin Pro versiokin toi omaa osuuttaan mukaan pelin näyttävyyteen ja kyllä sitä pystyi olemaan vain tyytyväinen ostokseen!

Peliä tuli pelattua monen monina eri päivinä ja välillä tuli pidettyä pidempiä taukojakin. Pelailin peliä itsekseni yli puoleen väliin jonka jälkeen sitten striimasin kolmena eri kertana pelin loppuun ja kylläpä olikin mukava kokemus! Toki pieniä silmän nykimisiä oli havaittavissa, jos ja kun ei jotakin tiettyä kohtaa meinannut päästä heti muutamalla yrittämisellä, mutta näitä nyt sattuu jokaisissa peleissä muutenkin.

Pelissä oli hyvä liikkuvuus, helposti opittavat näppäimet ja siinä vaiheessa kun rakettireppu tuli, oli peli jo aivan hunajaa! Pelissä oli mielin määrin erilaisia aseita joista muodostui itselleni muutama lemppari, joita käytin pelin loppuun saakka. Osa aseista tuntui oudoilta ja vähän jopa turhilta, mutta jokainen oli omalla tavallaan ihan hauska.

Itselläni oli peli suomeksi, koska kaikki pelit joissa on mahdollisuus suomenkieleen on aina ehdottomasti koettava suomeksi. Itse tykkään paljon enemmän tällaisena vähän nihkeämpi taitoisena englannin osaajana, että ymmärrän peleistä kaiken. Suomeksi jos peli on mahdollista saada niin tällöin myös ymmärrykseni jokaiselle kohdalle on taattu! Suomen myötä myös peliin tuli todella hupaisat dubbaukset, sekä jokainen ase sai hupaisan nimen. Oma ehdoton lempparini oli taisteluissa käyttää Herra Zurkonia sekä ampua itse ihan pelin perusaseella Magmabuusterilla, mutta keskityin sitten kehittämään liekinheitin Pyrocitoria eli "Laavainta". Aseita nyt tuli kuitenkin jatkuvasti lisää niin jokaisen kanssa tuli pelleiltyä jos jonkin verran ja kehitettyä enemmän tai vähemmän. Varmaan kuitenkin isoimmaksi lemppariksi muodostui suhteellisen loppupuolella saatava Buzz Blades "Tuomion terät". Groovipommi oli myös kyllä todella hauska, koska miksipä et haluaisi pistää vihollisia tanssimaan ja sen jälkeen heittää perään Protonirumpu ja itse heitellä fuusiokranaatteja  vielä lisäksi siihen perään! Plasmajousi oli myös hauska ase ja tätä tuli käytettyä kentässä jossa piti isoja aivoja ampua, samalla kun metsästi lukuisia pieniä aivoja. Hauskaa. Tämä kenttä oli varmaan kaikkein pisin ja tuli rempattua pitkiä matkoja rakettirepun kanssa etsien viimeisimpiä aivoja, huh. Aseisiin palatakseni, esimerkiksi Sheepinator "Lammasnaattori" ja  Pixelizer "Pikselöijä" jäivät todella vähälle käytölle enkä noita aseita käyttänyt kuin kokeillakseni ja silloin kun panokset oli muista aseista loppunut. Ja kyllä, nuo suomennetut nimet vaan on todella hölmöjä, siksi peli olikin niin hauska!





Pelasin pelin mielestäni suhteellisen nopeasti läpi ja aika vain vierähti tätä pelatessa. Tykkään tällaisista peleistä ja on jotenkin hauska fiilistellä tämän tyylisiä pelejä, joista tulee lapsuus mieleen, kun pelasi satunnaisesti kaverin luona Crash Bandicoottia ja Spyroa. Vaikkakin melko erilaisiahan nämä kaikki keskenään ovat, niin omalla vähän nihkeämmällä pelitaustalla tällaiset pelit silti muistuttavat jollakin tapaa toisiaan.

Kovin monia pelejä en itse ole pelannut läpi, koska aina tulee uusia kivoja pelejä ja aina ne vanhemmat jäävät uusien varjoon ja sitä myötä unohtuvat kokonaan pölyttymään... Nyt kun tämä tuli tosissaan reippaasti pelattua läpi niin sain itselleni hyvän fiiliksen ja tuli jotenkin sellainen voittaja olo! Meniköhän tähän peliin yhteensä joku plus miinus 10h? En osaa arvioida aikaa, mutta tuntui silti hujahtavan ihan super nopeasti.

Pelistä tykkäsin kokonaisuudessaan todella paljon ja peli oli minusta oikein hyvä, kaunis ja toimiva. Tämän voisi pelata vielä uudelleen läpi Challenge Modella, mutta se sitten joskus! Jonossa on vielä paljon muitakin mahtavia pelejä odottamassa pelaamistaan.


Oletteko te pelanneet tätä peliä läpi? Mitä tykkäätte muuten tästä pelisarjasta?