maanantai 28. maaliskuuta 2016

Satoja sanoja


Ihan huvikseen ja silkasta mielenkiinnosta ja uteliaisuudesta halusin katsoa, että kuinka monen sanan mittaisia minun blogitekstini oikein ovatkaan. Yllätyin melkoisesti, mutta pidempää miettien näytti luku ihan järkevältä postauksen kokoon nähden. Päätin siis katsoa muutamaa "uudempaa" kirjoitustani sanamääräisesti ja tähän nyt listasin osan näistä.

Yli TUHAT sanaa käytetty näihin kirjoituksiin:
Bioshock Infinite, pelattu läpi 1096
Divinity Fiilistelyt 1063

Alle tuhat, mutta yli VIISISATAA sanaa löytyy näistä:
World of Warcraft - Hahmoni 775
Layers of Fear, pelattu läpi 687
Aloitteleva Hearthstonen lätkijä 658
XCom 2 Fiilistelyt 544
Diablo 3 - Läpi pelattu 527
Tom Clancy's The Division Beta Fiilistelyt 523

Ja alle 500 sanaa löytyy näistä postauksista:
Tammikuun pelikuulumiset 469
Peliloma 451
StarCraft II on koukuttava uusi tuttava 419

Joten jo näiden tekstien perusteella voisin sanoa, että blogini tekstien käytettyjen sanojen keskiarvo on tällöin noin 655! Kuulostaa ihan reilulta määrältä blogitekstiksi. Kuvia myös kaikkiin kirjoituksiini on mahdutettu ties kuinka monia ja enemmänkin tekisi välillä mieli niitä tunkea, mutta en ehkä viitsi vetää koko juttua överiksi.

Mitä mieltä te olette olleet blogitekstieni koosta? Onko tekstit aivan liian pitkiä ja ne hädin tuskin jaksaa lukea vai onko tekstejä ollut ihan kivuton lueskella? Tiedän sen, että jotkut pelit vain aiheuttavat tekstin paisumisen aivan valtavaksi ja osa peleistä on sellaisia mitkä osaan tiivistää hieman pienenpään tilaan. Paljon "turhuutta" myös teksteihini tungen, mutta se nyt on oma tyylini kirjoittaa. Jauhan paljon teksteissä ja niin jauhan myös ihan ääneenkin, joten mitä sitä suotta yrittää hiljentää papupataa, eikös niin!

Kertokaa vaan ihan vapaasti, onko kivempaa lukea isompaa kasaa sanoja vai onko miellyttävämpi lukaista hieman lyhyemmät selitykset? Vai meneekö ihan fiiliksen mukaan?



torstai 24. maaliskuuta 2016

Layers of Fear, pelattu läpi


En ole rohkein pelaaja kaikista, en uskalla ihan kaikkia pelejä kokeillakaan, vaikka kauhuelokuvat uskallan katsoa ja joskus ne olivat lempielokuviani niin jossain se raja kuitenkin kulkee. Outlast on aivan sairas peli, jossa pelko tuntuu luissa saakka ja siksi peli onkin vielä kesken.

Nyt kuitenkin helmikuussa julkaistu kauhupeli Layers of Fear pääsi kokeiluuni! Tämä peli oli kokeiluversiona ilmaiseksi Xbox Onella, jota en kerennyt/jaksanut kokeilla, mutta näin kun poikaystäväni tätä pelasi. Ja yllättäen en sen enempää tästä hätkähtänyt. Olen kuitenkin aina avoin uusille peleille ja poikaystävä tämän sitten oli itselleen tietokoneelle ostanut ja pelannut pelin läpi, kehunut hyväksi ja hienoksi ja halusi minunkin kokeilevan. Pääsin sitten taas istahtamaan tietokonetuolilleni (joka tällä hetkellä on kyllä yksi keittiön tuoleistani, olen kyllä hankkimassa jossakin vaiheessa ihan oikeaa tietokonetuolia) ja kokeilemaan tätä uutta peliä.

Layers of Fear on Puolalaisen Bloober Team pelinkehittäjän kauhupeli, jossa ohjataan erästä taiteilija maalari miestä, jonka tavoitteena on saada maalaus valmiiksi. Pelissä on kuusi ns. lukua/jaksoa, jotka läpäistyään taiteilijan työnalla oleva taulu valmistuu aina vähän lisää. Jokainen jakso kestää arviolta puolituntia, sillä koko peliin upposi aikaa yhteensä kolme tuntia. Joten erittäin lyhyestä pelistä on kyse, mutta silti erittäin mielenkiintoinen kolmetuntinen. Itse istuin tämän koko peliajan tiukasti kiinni penkissäni.

Peli ei ole niinkään sellainen missä juostaan henkihievereissä mörköjä pakoon tai sellainen missä sinun täytyy pitää katse koko ajan lattiassa ettet vain pelästy kuoliaaksi koko ajan jostakin eteen hyppiviä haamuja. Peli on enemmänkin sellainen erittäin synkän tunnelman omaava peli, jossa pieni jännitys ja ahdistuneisuus seuraa sinua koko pelin ajan, sillä et oikein osaa odottaa mitään etkä tiedä mitä tulee tapahtumaan. Pelissä oli muutama kohta jossa säikähdin ihan mielettömästi ja muutamia kohtia jotka saivat minut säpsähtämään, joten kauhupelin ominaisuudet on täytetty tässä pelissä minun osaltani.


Pelissä joitakin tavaroita pääsee pyörittelemään, jolloin varsinkin huomaa pelin hienouden korkeimmillaan. Tavarat ovat yksityiskohtaisia ja tarkkoja, niistä näkee upeasti valojen heijastuksen ja tavaroiden käyttöjäljet pölyineen ja naarmuineen. Hieno lisä aina kaikissa peleissä, kun pääsee pyörittelemään tavaroita käsissään vaikkei niillä mitään suurempaa merkitystä muuten olisikaan.


Tykkäsin muutenkin todella paljon pelin ulkonäöstä. Peli oli hyvin synkkä, mutta myös joissain tilanteissa värikäs. Suuren kunnian pelin ulkonäkö saa erittäin hienosti toteutettujen puulattioiden ja kaakeleiden ansiosta! Enpä muistakaan koska olisin edes missään pelissä aiemmin niin kauaa tarkkaillut lattioita ja seiniä. Pelin hienon ulkonäön vuoksi pelissä tuli myös napsittua kuviakin erittäin runsaasti, jonka vuoksi blogitekstinikin sai taas haastetta kerrakseen, kun piti valita parhaimmat kuvat tätä tekstiä koristamaan.

Pelin tarina oli hämmentävä ja jätti pelaajalle paljon pähkäiltävää ja arvuuteltavaa. Pelin aikana pääsi lueskelemaan erilaisia muistilappuja ja kirjeitä, joitain tavaroita löytäessä kuului keskusteluja menneisyydestä jotka taas valaisivat tai ainakin antoivat pientä suuntaa siihen, mitä ihmettä siellä oli oikein tapahtunut. Peli ei tarkkaan kertonut edes, että mitä tarkalleen ottaen oli tapahtunut ja oliko kaikki totta vai kuvitelmaa vai mitä ihmettä. Pelin tarina siis jäi melko lailla pelaajan omaksi pähkinäksi. Itse loinkin asioista tarinaa ja johtopäätöksiä aina sitä mukaa mitä sain kuulla ja nähdä kaikkea uutta.

Pelissä oli myös muutamia aivopähkinöitä mitkä piti oivaltaa ja ratkaista, jotta pääsi pelissä etenemään. Tutkittavaa oli myös paljon ja suosittelen peliä pelatessa tutkailemaan ympäristöä tarkasti, sillä takaisin ei ihan jokaisesta paikasta olekaan paluuta. Muutamia turhia paikkoja pelissä on, jotka ovat umpikujia, mutta silti kiva tutkia. Tietenkään aina ei voi tietää mikä suunta on oikea ja mikä on vain tutkimuskohde, joten jos peli kiinnostaa paljonkin niin kannattaa palata peliin vielä uudelleen tutkimaan muutkin paikat, nimittäin itse en tiedä mitä jossakin muualla olisi mahtanut olla. Ja myös pelin uudelleen pelaaminen varmasti voisi valaista tarinaakin vielä lisää, joten miksipä ei? Peli kuitenkin vie elämästäsi sen kolme tuntia yhdellä kertaa jolloin uusinta kierros ei kirpaise vapaa-aikaasi juuri lainkaan.


Paljon tekstiä ja paljon sanottavaa, jonkin verran sanomattakin jätän, sillä haluan teidän kokeilevan tätä peliä ja kokea itse tämä kaikki. Jos vain lompakosta löytyy 20€ ylimääräistä ja haluatte pienen mysteerisen kokemuksen lisää, suosittelen ostamaan tämän pelin ja kokemaan tämän pelin ihmeen. Peli ei saa minulta mitään vuoden paras peli titteliä, mutta ei todellakaan ollut mikään huono! Tykkäsin pelata peliä ja aika meni todella nopeasti. Pelatessa en vilkuillut kelloa kärsimättömänä joten silloin jo tietää, että pelissä on onnistuttu tekemään oikein. Suositukseni tämä peli saa, joten jos olet utelias niin uskalla tarttua tähän kauhupeli uutuuteen.

Kuulostiko peli ollenkaan sellaiselta, mitä haluaisit kokeilla? Oletko jo ehkä pelannutkin tämän läpi? Kertokaa ihmeessä mielipiteenne jos olette pelanneet ja jos aiotte pelata!


maanantai 21. maaliskuuta 2016

Peliloma

Loma loma loma loma loma! Kuinka iloinen ihminen voikaan olla, kun pääsee pitkästä aikaa lomailemaan töistä ja olemaan vaan rennosti! Minulla on nyt luvassa melkein kahden viikon lomat ja ristin tämän loman "Pelilomaksi", koska nyt jos milloin minulla on aikaa pelata keskeneräisiä pelejä oikein urakalla ja päästä etenemään edes jossakin. Läpipeluuta en uskalla luvata edes leikilläni minkään pelin kohdalla, sillä monen monet pelit ovat aivan alussa ja monen monet pelit ovat sellaisia, missä saa pelkästään seikkailemalla kulutettua viikon aikaa.

Pelilomani starttaa nyt siis heti keskiviikon työpäivän jälkeen, enkä oikeastaan tiedä vielä mitä peliä sitä voisinkaan aloittaa pelaamaan. Pieniä suunnitelmia on, että voisin jatkaa noita pelejä mitä nyt olen pelaillutkin vähän lähempänä menneisyydessä. En uskalla aloittaa/jatkaa pelaamaan jotakin peliä, mitä olen pelannut monta kuukautta sitten viimeksi, sillä ne kuitenkin on nyt sielä pienessä unholassa niin odotelkoot vuoroaan vielä muutaman kuukauden lisää. Hieman kyllä säälin niitä. Monia kivoja pelejä. Hmmh...


Kuitenkin suunnitelmissani olisi pelata Far Cry Primalia, joka on tällä hetkellä uusin pelini ja iältään niin nuori vielä, että sen pelaaminen tässä vaiheessa olisi kaikkein järkevintä! Toinen suunnitelmissani oleva peli on Dragon Age Inquisition, sillä sekin on vielä niin tuoreessa muistissa joten tätä olisi hyvin helppo jatkaa eteenpäin taas. Kolmas peli nyt vasta lisääntyi "pelilomalla pelattavien pelien listalleni", kun poikaystäväni yllätykseksi tämän minulle vasta osti. Tämä peli on *rumpujen pärinää* The Elder Scrolls V Skyrim! Tämä peli on jo sellainen "yleissivistykseen" kuuluva peli, että olihan se aivan mahtavaa vihdoin omaan omistukseen saadakin. Kiitos!!!

Lisäksi on myös monia miljoonia muitakin pelejä joita voisin pelata lomallani, mutta en tiedä kannattaako nyt lähteä suunnittelemaan ihan kamalasti koko lomaa vaan elää ehkä mielummin päivä kerrallaan. Kunhan en vain jumiudu sohvan pohjalle tuijottamaan netflixin sarjoja koko 11 päivää kestävän lomani ajaksi. SE olisi jo todella "n0 lif3".

Kuitenkin JOS aion pelilomani aikana olla maailman reippain pelaaja ja pelata muitakin pelejä, kun noita kolmea ylempänä mainitsemaani niin ehdottomasti vaihtoehtoina silloin on The Walking Dead, Tales from the Borderlands, The Wolf Among Us, Life is Strange tai/ja Game of Thrones! Näistä ensimmäisenä ehdottomasti tuo Walking Dead, koska tuon pelaaminen on jo avattu, joten mielummin jatkaa jo aloittamaansa peliä, kun aloittaisi kokonaan uutta. Terveisin Miwwi, joka ostaa tai saa lahjaksi jatkuvasti uusia pelejä, joita kokeilee kaikkia heti ja näin ollen keräännyttää pelivuortaan.

Lomalla myös tarkoituksena tai ainakin ajatuksissani olisi raapustaa pientä fiilistely postausta Far Cry Primalista sekä kirjoittaa läpipelatusta Layers of Fear pelistä sekä napsia pelikuvat yhteen lojuneeseen "diipadaapa" postaukseen. Joten toivon, että innokas inspiraatio kirjoittamiseenkin iskee ettei nyt mene ihan vain pelatessa ja maatessa tuo loma. Itseni tuntien jos vain avaan blogin ja kirjoitan otsikon, niin sormeni alkavat sauhuten kirjoittamaan lisää. Näin on käynyt monta kertaa. Joten ehkä uskallan olla rohkea ja luvata ainakin tuosta Layers of Fear pelistä postausta!

Milloinkas teillä on seuraavaksi luvassa ansaittu peliloma vai käytättekö lomanne johonkin mukamas järkevämpään tekemiseen? Mitä noista pohtimistani peleistä suosittelisitte korkattavaksi heti alkuun?


sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Bioshock Infinite, pelattu läpi


Moni oli minulle suositellut Bioshock pelejä ja muutaman videon katsoin noista peleistä, oli myös alennuksessa koko paketti, mutta en nähnyt tarpeelliseksi siltikään ostaa noita pelejä. Yritän aina ajatella, että en tarvitse nyt uusia pelejä, mutta jos mahdollisuus päästä jotakin peliä pelaamaan tulee niin kyllä silloin ehdottomasti kokeilen. Nyt siis sain mahdollisuuden kokeilla Bioshock Infinite peliä. Poikaystäväni pelasi itse sen vasta ja kehui peliä hurjasti ja sanoi, että haluaa minunkin kokeilevan peliä. Sain sitten hänen steamillaan kokeilla peliä tuossa eräs lauantai. Hän vähän kertoi pelistä minulle ja valaisi hieman joitakin kohtia tarinassa, jotta pääsin hyvin tarinaan sisään.


Peli oli aivan äärettömän kauniin näköinen ja napsin koko pelin ajan kuvia ihan innoissani ja tutkin jokaisen kolon tarkkaan. Peli oli ehdottomasti yksi kauneimmista peleistä mitä olen tähän mennessä pelannut. Kaikki ne värit, kontrastit ja yksityiskohdat ahhh jotain niin upeaa! Vaikka peli ei ole mikään uusin niin kyllä se silti oli aivan äärettömän kaunis ja näytti hyvältä ja voitti minun sydämestäni paikan ja voitti tittelin "yksi upeimmista peleistä". Voisin hokea 1000 sanan verran tämän pelin kauneutta sillä silmät pyöreinä innostuksesta seikkailin peliä eteenpäin ja olihan se nyt herranen aika ihan mieletön!

Pelin tarina oli todella mielenkiintoinen ja samalla erittäin hämmentävä. Jos poikaystäväni ei olisi minulle vähän selittänyt noita tapahtumia samalla kun pelasin, olisin ollut täysin hukassa. Jotkut kohdat menivät täysin ohi ymärryksen, kuin tuulen puhallus korvieni lävitse ja piti vähän kysellä, että mitähän ihmettä tuossa juuri nyt tapahtui tai tarkoitettiin. Peli ei kokonaan ollut suurta hämmästelyä ja ihmetystä vaan lähinnä pelin loppu. Kun pääsi pelin täysin loppusuoralle tuli paljon ihmetystä ja suu ammollaan ruutua tuijottaen mietin, että JOS minulle ei oltaisi selitetty jo hieman tätä, kuinkahan kujalla olisin silloin, kun jo nyt ihmetyttää! En tiedä auttaisiko toinen pelaamiskerta tähän ihmetykseen vai huomaisinko silloin edes mitään sellaista uutta, mitä jo en ekalla kerralla huomannut tai mitä minulle ei jo selitetty. Tuntuu siltä että pelin tarkoituksena onkin jättää pelaaja todella hämmentyneeksi ja miettimään, että kuka tällaisia pelejä oikein keksii ja mitä ihmettä tässä nyt pitäisi ajatella!


Pelin pääosassa oleva hahmonen Elizabeth, jota pelissä lähdetään pelastamaan kultaisesta tornista tuli mukaan kuvioihin tovin päästä (kunhan ensin olin päässyt tutkimaan ja ihastelemaan pelin maisemia) ja voi että... Elizabeth oli aivan mielettömän ihana! Niin suloinen isone silmineen ja jotenkin niin SÖPÖ! Ilmeet ja eleet jotenkin tekivät hänestä niin hellyyttävän ja itse ainakin kiinnyin häneen todella kovin, että ihan oikeasti teki mieli pitää hänet turvassa ja auttaa! Yksi ehdottomasti mahtavimmista pelihahmoista mitä itse olen tähän mennessä nähnyt ja hänestä tulikin napsittua mielettömästi kuvia. Hän vaan on niin kaunis ja hellyyttävä tapaus, että ihan ikävä tuli kun peli loppui.

Peliä pelasin silloin lauantaina useamman tunnin, sunnuntaina myös tuli pelattua muutamia tunteja, kunnes piti mennä nukkumaan, koska työt... Pääsin kuitenkin sitten muutaman päivän päästä pelaamaan pelin loppuun ja yhteensä aikaa peliin kului varmaan sellaiset reilu 10 tuntia. Toki juoksemalla tuon pelin pääsisi varmasti ties kuinka nopeasti, mutta itse en pelannut ollenkaan hätäillen. Pelasin normaalilla vaikeustasolla, joten varmasti vaikea vaikeustaso olisi vienyt minulta muutamia tunteja vielä lisää, mutta koin tämän normaalin tason olevan ihan hyvä minulle. Toki useammat viholliset menivät aika popsimalla, mutta kyllä pari vähän vaikeampaa taisteluakin oli. Kyllä varmasti vaikeampaa tasoa tulee kokeiltua, jos sattuu että joskus pelaisin tämän pelin vielä uudelleen. Mutta kuitenkin sellainen plus miinus 10h on tämän pelin pituus ja se ei ole juuri mitään!!! Tätä olisin jaksanut vielä pelata toisetkin 10 tuntia, jos tarinaa olisi saatu vielä venytettyä siihen saakka.


Pelissä oli paljon taikoja/kykyjä joita sai itselleen juomalla erikoisia litkuja. Näitä oli melko paljon ja varmasti jokaiselle löytyy pelissä ne omat lempparit. Jokaista vihollistyyppiäkin vastaan löytyi joku paras taika, mitä käyttämällä viholliset oli helpompi pistää lihoiksi. Omat ehdottomat lempparini olivat Possession: jonka avulla saatiin vihollinen omaan hallintaan. Isoimmat viholliset riehuivat hetken pelaajan omalla puolella, kunnes taika poistui ja tästä tuli taas vihollinen, mutta pienemmän ns. normaalit viholliset tekivät itsemurhan taian rauettua. Tällä sai myös hallintaansa vihollisten turretteja, jotka olivat todella paljon avuksi, jos vihollisia oli mieletön kasa! Toinen paljon käyttämäni taika oli Devil's Kiss, jonka avulla pystyi heittelemään pommeja ja tekemään tulipommiansoja ja näiden räjähtävien pallukoiden avulla sai välillä aikaan erittäin suurta tuhoa ja monta vihollista pois alta luoden suurehkon posahduksen! Nämä taiat olivat niitä mitkä sai (tai ainakin itse sain) pelin suhteellisen alussa, joten myös senkin vuoksi näitä tuli käytettyä paljon enemmän kuin muita. Kolmas melko paljon käytetty taika itselläni oli Murder of Crows, joka heitti vihollisen päälle parven korppeja, jotka sitten häiriköivät vihollisia nokkimalla heitä, jolloin pääsi itse napsimaan viholliset hengiltä helpommin. Taikoja oli myös muutamia muitakin, joita tuli satunnaisesti ja suht harvasti käytettyä vihollisia vastaan, mm. vihollisia päin tehtävä puskeminen, sähköisku, ilmaan nostaminen jne.

Kaikkia taikoja pystyi myös rahalla kehittämään ostomasiinoissa ja jokainen päivitys maksoi eri verran ja niistä sai aina mukavia pieniä kivoja parannuksia! Näitä tuli otettua lähinnä vain niihin, mitä itse enimmäkseen käytin, sillä olin välillä vähän liiankin pihi rahojeni kanssa. Pelissä siis huomasi hyvin helposti taas innostukseni hurjaan loottaamiseen ja kyllä jokainen mahdollinen laatikko ja lipasto piti käydä läpi! Rahaa kertyi reippaasti ja pelin loputtua rahaakin oli sen verran, että niillä olisi voinut shoppailla jo vaikka mitä! Ei kyllä siltikään jäänyt sellaista fiilistä, että "olisi pitänyt ostaa sittenkin tuo tai tämä", sillä minulla oli kaikki tarpeellinen ja taiatkin olivat ihan hyvin päivitettynä.


Pelissä oli myös muutamia erilaisia aseita käytettävissä, joita löysi pöydiltä, laatikoista ja muualta. Itse käytin pistoolia ja carbinea oikeastaan koko pelin ajan. Välillä kovien taistelujen aikana saatoin napata hetkeksi jonkun muun aseen käyttööni, jos panokset olivat carbinesta loppuneet kesken ja ei kerennyt siinä mähinöidessä etsiä lisää. Välillä olisi tehnyt mieli nappasta joku muu ase käyttöön, mutta en sitten nössönä uskaltanut kun pelkäsin, että katuisin asevalintaani ja en löytäisi enää uutta carbinea! Kunnon snaipperi oli kyllä myös erittäin oiva ase, jonka olisin voinut ehkä pistoolin tilalle ottaa. Tai sitten haulikkokin olisi voinut toimia toisena aseena. Kuitenkin, aseita oli muutamia erilaisia mahdollisuus käyttää ja rahalla sai näihinkin kaikkia päivityksiä ostettua.

Kuvia tuli napsittua sellanen noin 150 kappaletta, joista toki muutamia epäonnistuneitakin joukossa, mutta kyllä suurinosa oli onnistuneita ja upeita ja ja ja vaaau, joten tähän tekstiin oli nyt hyvin vaikeaa valita hyvät kuvat! Mietin jo, että voisin valita tähän sellaisia lemppareita ja tehdä jossakin vaiheessa uutta postausta pelistä, jossa vielä lisää kuvia. Sellainen enemmänkin kuvapostaus, kuin tekstipostaus. Se kun rakastaa valokuvata niin paljon ja vastaan tulee joku näinkin kaunis peli, niin ei voi odottaa muuta kuin sitä, että pelistä tulee otettua kuvia joka toinen minuutti.


Ehdottomat lempparikuvat mitä pelissä otin, ovat nämä kaksi kuvaa! Molemmissa tunnelma ihan mieletön ja näitä kuvia vähän kieltämättä mallailinkin pyörimällä kyykyssä ja edes takaisin Elizabethin naaman edessä, jotta löysin täydellisen kuvakulman. Pelejä pelatessa tämä pieni innostukseni valokuvaamista kohtaan tulee joskus ihan vähän esille.

Oletteko te pelanneet tätä peliä saatika aiempia Bioshock pelejä? Mitäs itse tykkäätte?


lauantai 12. maaliskuuta 2016

Xcom 2 Fiilistelyt


Alkaa tuntumaan siltä, että pian jokainen juttuni alkaa samalla tavalla "pääsin kokeileman tätä peliä, ei aluksi innostanut sen ihmeemmin, mutta kun pääsin kokeilemaan niin jäin koukkuun, mahtava peli!". Eli olen täysin hurahtanut kaikkiin peleihin mitä vain pääsenkään kokeilemaan.

Poikaystäväni osti Xcom 2 pelin ja halusi, että minäkin vähän kokeilen tuota peliä. Aloitimme minulle sitten uuden seivin ja pääsin hänen neuvojensa avulla pelissä hyvin alkuun ja perille pelin ideasta ja siitä, miten sitä oikein ohjataankaan. Pelasin melkeinpä koko päivän, ehkä arviolta sellaset 6-7 tuntia? En yhtään tarkkaan osaa sanoa, mutta ilta siinä hurahti ihan leikiten. Noh, olihan peli nyt ihan kiva... Se oli mahtava! Päätin ostaa tuon pelin itsellenikin, koska pakko vaan pelata lisää!

Pääsin omassa steamissani jatkamaan samaa seiviä, loistavuus, jota tuli sitten pelattua vielä omilla tunnuksilla muutamina päivinä, ehkä arviolta 10 tuntia. Kaikki sitten meni vähän miten meni, moni asia olisi kannattanut tehdä toisin ja moni asia olisi voinut olla paljon paremmin... Päätin, että aloitan täysin uuden seivin ja puhtaalta pöydältä koko pelin! Eikä haitannut tippaakaan! Pelissä uudelleen pelaamisen arvo on aika loistava, sillä hahmoja pääsee taas uudelleen lisää muovaamaan, tehtävät tuntuvat erilaisilta sillä kentät eivät ole kaikilla aina samat! Maapallokartassakin aloitetaan aina eri paikasta, joten siinäkin pääsee erilaiseen näkymään uudessa pelissä! Moni asia näytti erilaiselta ja alun tehtävätkin olivat helpompia, joten jos tätä peliä pelaat ja harkitset uudelleen aloittamista niin kannattaa iloisin mielin aloittaa. Et menetä mitään ja voit tehdä kaiken paremmin kuin aiemmin!

Itse en vieläkään tajua pelistä ihan kaikkea, en todellakaan. Osasyynä todella paska englantini jättää aukkoja joihinkin keskusteluihin yms. Ei se silti ole pelistä vienyt intoani pois, ehkä hieman jossakin kohdissa turhauttanut, mutta silti fiilikset pysyneet hyvänä pelin parissa. Pikkusen nyt paremmin ymmärrän mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä, kun opin jo ensimmäisen pelin aikana virheistäni. Tiedän, että kerkeän vielä tekemään paljon uusia virheitä joita pääsen paikkailemaan sitten kolmannella pelaamisella.


En taida alkaa pelistä selittämään sen enempää, että millaisesta pelistä on kysymys? Vuoropohjainen strategiapeli, alieneita ja sotilaita, räiskintää ja jännitystä! Suosittelen tätä peliä kyllä lämpimästi kaikille, joita edes hitusen saattaisi tämän tyylinen peli kiinnostaa. Itsehän en enää edes tiedä minkälaiset pelit itseäni ei kiinnostaisi, kun jokainen peli on maistunut oikein kivalta, kunhan vaan on päässyt itse käsiksi peliin.

Pelissä muovasin jokaisen pelihahmoni, koska peleissä yksi parhaimmista asioista on se jos pääsee hahmoaan muokkaamaan. Tässäkin siis innolla kulutin aikaa miettien millaisia hahmoja haluaisin omaan porukkaani. Kiinnyin suuresti muutamaan hahmooni joille annoin virheet anteeksi ja joita tsemppasin kohti uusia taisteluita, joita ikävöin jokaisena sairauspäivänä ja joiden en antanut kuolla! Joten heidän hylkääminen tuntui kaikkein kovimmalta uutta seiviä aloittaessa. Onneksi kuitenkin minulle jäi kuvat ja kauniit hyvät muistot. Kaikki yhdessä kokemamme oli hienoa, niitä hymyillen muistelen. Oli kuitenkin aika sanoa hyvästit ja tehdä tilaa uusille hahmoilleni. Heihin ei vielä kiintymystä ole kasvanut, mutta se varmasti vielä muodostuu, kunhan pääsen uudella seivilläni etenemään peliä hieman pidemmälle.


Postaus paisuisi taas kuin pullataikina, sillä tästä pelistä voisin jauhaa omia fiilistelyjäni ties kuinka paljon ja tulen vielä jauhamaankin, varokaa vain! Kuvia napsin useasti ja hienoja kuvia onkin tullut otettua. Tykkään kyllä pelin ulkonäöstä ja kentistä kaikkine pienine yksityiskohtinen ja kokonaisuuksineen. Mikäs sen parempi peli voikaan olla, kun hyvän näköinen, mahtava idea, hahmonmuokkaus mahdollisuus ja ajantajun menetys pelatessa! Lämpimät suositteluni. Itsellä nyt pientä taukoa ollut tämän pelin parissa, mutta pian raivaan kalenterista aikaa taas tälle pelille!

Joko omistatte pelin tai menittehän nyt viimeistään jo ostamaan? Mitä olette itse pitäneet?