tiistai 14. maaliskuuta 2017

Beyond: Two Souls, pelattu läpi



Pakko aloittaa postaus taas tyylillä: Pleikkari on ollut niin hyvä ostos ja olen niin iloinen kun pääsen pelaamaan vihdoinkin näitä kehuttuja ja tykättyjä yksinoikeuspelejä! Kolmantena PlayStationin yksinoikeuspeleistä lähdin kokeilemaan Beyond: Two Souls peliä, joka kertoo Ellen Pagen ääninäyttelemästä Jodie Holmesista, jolla on pienestä pitäen ollut yhteys näkymättömään olioon! Jodie on nimennyt tämän olion Aideniksi, jonka avulla pelissä pääsee tekemään ilkeyksiä sekä auttamaan Jodieta tilanteen vaatiessa. Itse en tiennyt tätäkään vähää tästä pelistä, kun aloin pelaamaan. Oli toisaalta tosi siistiä alkaa pelaamaan peliä täysin sokkona, tietämättä siitä mitään muuta kuin sen, että peli on mielettömän hyvä ja päähahmo näyttää Ellen Pagelta ja omaa tämän nuoren naikkosen äänen.

Peli alkoi siitä kun Jodie oli jo vanhempi tyttönen ja ympärillä sattui kummia! Mietin että "ahaa, pelihahmolla on yliluonnollisia kykyjä? Vaikuttaa mielenkiintoiselta." Jatkoin pelailuani ja tarina jatkui siirtyessä kauemmaksi menneisyyteen, jossa Jodie oli pieni suloinen tyttönen, jossakin tutkimuslaitoksessa ja hänellä teetettiin testejä. Tässä kohtaa pääsi ohjailemaan itse ensimmäistä kertaa Aidenia enkä itse tiennyt vieläkään tässä vaiheessa mitä tapahtuu ja miksi. Minulla tuli heti mieleen Stranger Things sarja ja tuo sarjahan on aivan mielettömän hyvä! Tämän vuoksi myös pelin alkukin vaikutti heti lupaavalta ja mielenkiintoiselta.

Tarina poukkoili edestakaisin Jodien lapsuudessa, tämän teini-iässä ja nykyajassa jossa hän oli jo nuorinainen. Tarinan olisi voinut pelata ajallisesti järjestyksessäkin, mutta peli oli paljon mielenkiintoisempi pelata siinä järjestyksessä missä se kuuluikin, eli juurikin siinä missä pompittiin eri aikoihin. Toisella pelikerralla voisin ehkä kokeilla pelata sen ajallisesti oikeassa järjestyksessä, varmasti olisi ihan mielenkiintoinen niinkin.












Peliä tuli pelattua useina eri päivinä ja tunnit vain valahtivat ohitse pelin tarinaan uppoutuessani. Tykkäsin todella paljon tarinasta ja ideasta, tykkäsin hahmoista ja ympäristöstä. Vaikka pelillä on ikää jo kertynyt melkein neljä vuotta, ei tämä peli ollut yhtään huonompi mitä täysin uudet pelit! Tykkäsin tästä pelistä todella paljon ja uudelleenpeluuarvoa löytyy! Tykkäsin, tykkäsin, tykkäsin! Ehdottomasti kapusi top 5 parhaimmat pelit -listalleni, ihan heittämällä! En vain ole miettinyt omaa "parhaat pelit" -listaa jonka takia en osaa sanoa mille sijalle tämä peli nyt sijoittui? Joka tapauksessa peli oli mielettömän hyvä alusta loppuun saakka, mielenkiintoni pysyi visusti mukana joka hetkessä, keskusteluita oli kiva käydä ja valintoja oli jännä tehdä. En tiedä paljonko peli tulee muuttumaan eri valinnoista, mutta se selviää seuraavalla pelikerralla! Olen varma, että tämän vuoden puolella ja ehkä jopa ennen kesää voisin tätä peliä aloitella pelaamaan uudelleen.

En nyt ihan kaikkia valintojani muista, koska pelin pelailusta nyt on jo hetki kulunut. Innostuin heti jatkamaan muilla peleillä ennen kuin aloin tätä tekstiä rustaamaan, joten jotkut valinnat jo pääsivät karkaamaan mielestäni. Tässä silti voisin hieman nyt joitain mieleen jääneitä kohtia purkaa!

Spoiler omasta pelailustani alkaa:

Olin alusta saakka rehellinen ja kerroin kaikille tilanteen tullessa, mikä oli homman nimi ja mikä minä oikein olin. Joten teinien ryyppypippalot eivät sujuneet mukavissa merkeissä... Pussailin sen pojan kanssa, jonka jälkeen näytin muille "kykyni", jonka jälkeen minut lukittiin rappusten alla olevaan koloseen, jota ennen kaikki olivat haukkuneet minut noidaksi. Lähdin talosta kuitenkin kostamatta pois. Seuraavaksi kun pelaan, en aio pussailla tuon idiootin kanssa, enkä aio kertoa heille kyvystäni ja jos silti pistävät minut sinne pimeään koloseen, aion kostaa!

Aavikolla ollessa pussailin komean inkkaripoika Jayn kanssa ja rituaalin jälkeen mokasin enkä kerennyt pelastamaan Paulia! Seuraavalla kerralla pyrin pelastamaan tuon mukavan miehen, ennen kuin alan hoitamaan rituaalia. En halua että hän kuolee taas! Ajattelin myös, että lopussa kun pääsi valitsemaan kenen luokse lähtii niin olisin seuraavalla pelikerralla lähtenyt Jayn matkaan, mutta en taida sitä tehdä SILLÄ kurkistin pelini päätyttyä myös tuon vaihtoehdon lopusta. En malttanut odottaa!

Itsemurha olisi ollut mahdollista tehdä muutamassa eri kohdassa, mutta missään vaiheessa en sitä yrittänyt. Olin vahva vaikka tilanne olikin epätoivoinen monissa kohdissa! En tiedä sitten mitä niissä kohdissa olisi käynyt? Ehkä kokeilen seuraavalla kerralla. Tuskinpa Jodie kuitenkaan oikeasti kuolisi ja tuskinpa peli siihen päättyisi, eihän?

Ryanin kanssa kehittelin romanssia, hyppäsin hänen kanssa sänkyyn ja annoin valheet anteeksi. Lopussa myös valitsin Ryanin ja lähdin hänen kanssaan hiekkarannikoille purjehtimaan. Ehkäpä ensikerralla voisin pitää jalkani ristissä ja olla Ryania kohtaan joko ilkeä tai pelkkä ystävä. Treffeillä en myöskää antanut Aidenin riehua, mutta jos treffit ensikerrallakin tulee voisin antaa Aidenin hieman pistää hösseliksi kämpän kanssa?

Spoilerit loppuvat tähän!





Tätäkin peliä suosittelen kaikille lämpimästi! Jos tällaiset pelit innostavat idealtaan niin tässä on ehdottomasti yksi parhaimmista ellei paras tämän genren peli! Tykkäsin paljon jokaisesta pelitunnista mitä tämän kanssa vietin. Pelasin pelin kokonaan yksin, mutta ehkä tätä voisi joskus kokeilla myös pelata yhdessä mieheni kanssa? Hän ei ole tätä vielä pelannutkaan, joten ehkä tungen itseni mukaan hänen ensimmäiselle pelikerralleen tai jos hän pelistä tykkää niin pelaamme yhdessä uudelleen, jää nähtäväksi.

Oletteko te pelanneet tämän pelin läpi kerran jos toisenkin? Mitä tykkäsitte?


2 kommenttia:

  1. Pelasin ite just eilen demon läpi, vähän jäi vaan ärsyttämään kontrollit... :D Ihan ite tyhmänä sotken ohjaimen mappingin Xbox-ohjaimeen, mut muuten esim. motion controlit rasautti niin kovaa kun ravistelu hädin tuskin toimii silloin kun pitäisi. Ja Aidenin ohjaaminen tuntu hirmu tönköltä. Oliko pidemmän päälle ongelmaa koko versiossa? :D

    Muuten vaikutti hirveen jännältä ja vissiin aikamoinen replayvalue, näyttää myös kuvien perusteella hirmu kauniilta. :D Pitää varmaan ostaa aika pian. Olispa vaan PS4 eikä 3, haha.

    (Ellen Page on myös ihana ♥)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itellä ei menny ohjaimen ja ohjattavuuden kanssa hermot onneksi. :D Onhan se toki totuttelu aina pleikkarilla pelata kun aina pelaillu xboxilla, mutta kyllä siihen aina sitte taas tottuu. Toki joka uudessa pelissä alkuun aina vähä outoa ja tönkköä, mut ei kyllä häirinny yhtää. Peli oli sen verta mukava ja jännä ni meni iha sen mukana! :)

      Poista

Raapusta jotakin kommenttia.