Pelien ratsut

Monissa pelaamissani peleissä on mahdollisuus myös käyttää ratsua liikkuessaan paikasta A paikkaan B. Jotkut ratsut ovat mahtava apu liikkuvuuteen, jotkut ratsut saattavat unohtua kokonaan ja moniin peleihin ratsua kaipaisikin! Joissain peleissä ratsua voi vaihtaa eri eläimeksi tai vaihdella väriä ja haarniskoja.

Metal Gear Solid 5 pelissä on hevonen ratsuna, jota itse olen pelatessa käyttänyt todella paljon. Hepalle pystyy myös vaihtamaan varusteita ja hepan väriä voi muuttaa muutamasta vaihtoehdosta. Pelissä hevonen on tarpeellinen liikkumisen kannalta, sillä ratsastaen matkat taittuvat mukavasti ja nopeammin. Hevonen on aivan mahtava, kun sitä kutsuu paikalle, sillä hevonen liikkuu vierellä! Jos olet taistelussa ja haluat paeta paikalta nopeasti niin juosten vain täysiä eteenpäin ja kutsut hevosen, joka sitten alkaa laukkaamaan vierelläsi jolloin voit vauhdista hypätä ratsun selkään ja laukata kauas pois vihollisten luota! Mahtavuus! Hevosen voi myös käskeä kakkaamaan tielle, jolloin vihollisten autot voivat suistua tieltä, kuulostaa aika hauskalta. Itse tätä en ole vielä päässyt kokeilemaan, mutta MGS onkin tällä hetkellä pelailutauolla itselläni.

Toinen yksinpeli missä ratsu löytyy on Dragon Age Inquisition. Tässä pelissä hevosen käyttö ainakin alkuun unohtui monesti, enkä muistanut koko ratsua ollenkaan! Nyt kun taas vihdoinkin pelaan peliä eteenpäin, olen heppaa käyttänyt enemmänkin. Alkuun minulla oli aivan perus ruskea heppa, kunnes sitten löysin/sain paikan mistä voi ostaa uusia ratsuja! Oli pakko ostaa suloinen hirven sukulainen (en tiedä mikä tuo lajiltaan on?) ja tämä ratsu laukkaan lähtiessä pitää hauskaa ääntä. Muitakin erilaisia hevosia ja ratsuja pelistä löytyy, mutta niistä ei niinkään vielä kokemuksia enempää olekaan, kun peli on suhteellisen alussa vielä itselläni. Tässä pelissä kuitenkin ratsu on jotenkin jäykempi hallita, ylämäkeä pitkin mentäessä näkyvyyttä ei oikein voi nostaa ylöspäin ja kääntyvyyden kannalta isommat liikkeet. SILTI tykkään ratsustani, mutta ei vedä vertoja MGS pelin hepalle.

Kolmas pelaamani peli josta löytyy ratsu on yksin tai yhdessä pelattava The Elder Scrolls Online. Tässä pelissä heppaa tulee käytettyä ihan koko ajan ja välillä jopa unohtuu, että kävely ja juoksukin on mahdollista. Tykkään tämän pelin ratsusta ja sillä on oikein hyvä liikkua ja hyppiä pitkin ESOn maailmoja. Ratsua pystyy kehittämään joka päivä lisäämällä yhden pisteen esimerkiksi nopeuteen. Kehittäminen nyt vaan on jäänyt hyvinkin unholaan, sillä pelikin on ollut pitkään unholassa vaikka ikävöinkin paljon tämän pelin pariin. Ratsuksi pystyy myös ostamaan muunkin eläimen esimerkiksi karhun tai vaikka kamelin! Lisäksi pelissä voi ostaa eri rotuisen hevosen itselleen tai vaikka hevosen jonka kaviot ovat tulta, huuuuu! Ulkonäöllisesti ESOn heppa ei ole upein, mutta kyllä tuo silti hevoselta näyttää ja on ihan hellyyttävä tapaus.

Ihana heppa löytyy myös Witcher 3 pelistä! Tässä pelissä ratsastaminen auringonlaskussa on jotakin niin kaunista, ah, ikävä tämän pelin maailmaan taas kun mietin koko peliä. Heppa liikkuu hyvin ja mitään kamalaa ei tämän pelin ratsun kanssa ole (vielä ainakaan) käynyt, joten pelkkää hyvää sanottavaa. Toki varmasti jokaisessa pelissä on perus "ongelmansa" ratsujen kanssa jotka jäävät mäkiin hassusti seisomaan jalat vääntyneenä, mutta eipä ne nyt menoa haittaa. Hepan kanssa on erittäin hyvä käydä taisteluita ainakin ihmisiä vastaan, kun laukkaa vihollisen vierelle ja sivaltaa miekalla pään poikki, wautsi. Muutamat taistelut käyty pelkästään hevosen selästä käsin laukaten edestakaisin vihollisten välistä miekkaa heiluttaen, näppärää. Tässä pelissä siis erittäin paljon tullut käytettyä heppaa liikkuessa paikasta toiseen. Suurta plussaa on se kun lähtee laukkaamaan tiellä, niin ratsu osaa itse kirmata tietä/polkua pitkin ilman, että pelaajan tarvitsee koko ajan olla ohjaamassa.

Uusi pelituttavuus Far Cry Primal luo myös mahdollisuuden ratsun käyttöön, sillä pelissä taitojaan kehittäen voi kesyttää itselleen ystäväksi erilaisia petoja ja näistä sitten viimeisenä pääsee kesyttämään itselleen suloisen sapelihammastiikerin! Tällä tikrulla pääsee myös ratsastamaan, jollaista ei varmasti ihan jokainen olekaan vielä päässyt kokemaan. Toinen ratsu on pieni mammutti, jota ei erikseen tarvitse kesyttää itselleen ja tätä ei pysty myöskään kutsumaan luokseen (korjatkaa toki jos olen väärässä). Mammutilla ratsastus on myös kiinni noista kehitetyistä taidoista, joten on ihan turha yrittää pomppia pikku mammuttien niskaan ihan pelin alussa, ei nimittäin tule onnistumaan. Mammutin saa ratsuksi löytämällä tuon olennon jostakin luonnosta ja hyppäämällä selkään. Sapelihammastiikerin taas voi itselleen kesyttää kaveriksi taisteluihin ja sekä sitten hypätä selkään ja juosta hurjaa kyytiä pitkin villiä luontoa! Nämä vielä uusia tuttavuksia minulle, joten sen enempää en ihanuuksia ja kamaluuksia osaa kertoakaan. Tähän mennessä ollut hauska juttu ja näppärät ratsut!

Viimeisin, mutta ei vähäisin on The Elder Scrolls Skyrim, jossa myös mahdollisuus omaan heppaan löytyy! Tässä myös toki varastaminenkin käy, mutta eihän tuollaista vääryyttä voi suositella. Itse peliä olen pelannut vasta muutamia tunteja, joten olen vielä erittäin pihalla kaikesta. Yhden kerran varastin itselleni hylätyn ratsun jonka kanssa laukkasin pitkin kuun valaisemaa niittyä! Toisen kerran sitten päätin tuhlata roposeni ostamalla itselleni oman hevosen. Hevonen oli kaunis, kiltti ja uskollinen. Maksoin tuosta olennosta 1000 roposta, joka oli siinä vaiheessa puolet koko varallisuudestani! Ratsastelin pitkin metsiä ja laukkasin lumipyryssä etsien suojaa itselleni ja ratsulleni, mutta sitten tapahtui jotakin aivan kamalaa... TIPUIN kalliolta alas!!! Kuului sydäntä riipaiseva hevosen hirnahdus ja oma hahmoni makasi pienen kivenlohkareen päällä aivan henkihievereissä. Selvisin kuin ihmeen kaupalla tuosta pudotuksesta, mutta ratsuni erittäin todennäköisesti kuoli. Suruissani menetetystä ystävästäni matkasin pois vuorilta ja kun hevosta ei löytynyt mistään olin vielä surullisempi menetetyistä roposistani. Melkein yhden päivänhän se ilo sitten kestikin. Nyt kuljen jalkasin.

Mitenkäs teidän ratsut? Kokemuksia hyvistä tai aivan kamalista pelien ratsuista? Minkä pelin ratsu on oma lempparinne kautta aikojen?

Dragon Age: Inquisition Fiilistelyt osa 1

Kirjoitin pitkät kertomukset ja fiilistelyt jo tästä pelistä aikaisemmin, mutta blogger päätti hieman sekoilla jonka jälkeen kadotin koko tekstin. Eihän se ollut kun vain oikolukua vaille valmis teksti. Kylläpä turhautti ja otti päähän. Ei auta muuta, kun selostaa tarinat uudelleen.

Dragon Age Inquisition pelihän ilmestyi jo viimevuoden puolella. Itse en silloin kiinnittänyt peliin mitään huomiota, enkä edes kuvitellut peliä sellaiseksi mitä osaisin tai innostuisin pelaamaan. Mutta kuinkas kävikään! Sain pari kuukautta sitten pelin ja ajattelin antaa pelille mahdollisuuden, kun se mahdollisuus kerta olikin. Tykästyin peliin ensimmäisellä pelikerralla ja sitä on nyt tultu pelattua 37 tuntia ja lisää aion pelatakin.

Tykkään kaikista peleistä, joissa hahmoa saa muokata oman mieleisensä mukaan. On ihan parasta valita hahmolle hiukset, silmien väri, muovailla naamaa ja upottaa peliin useita kymmeniä minuutteja jo ennen kuin on edes päässyt koko peliä aloittamaan.

Valitsin hahmokseni haltian, kera kahden käden miekan ja ristin neitokaisen Daisyksi. Muita hahmoluokkia pelissä on ihminen, kääpiö ja qunari. Yritän aina valita jonkun muun, kuin ihmisen, mutta jotenkin tuntuu siltä, että olen aina kääntynyt haltijoiden suuntaan. Vielä jossakin pelissä yllätän itseni ja valitsen jotain aivan muuta, mitä en koskaan ennen ole kokeillutkaan! Näin saan luotua itselleni vielä erilaisempaa ja uudempaa pelikokemusta.

Pelissä on todella mahtavaa, kun tarpoen kuljet pitkin pelialueita, voit valita oman jengisi jäsenten väliltä kenellä pelaat. Aivan lennosta pystyt vaihtamaan kehen tahansa mukana olevasta ja yhtä nopeasti voit vaihtaa taas omaan päähahmoosi. Tämä luo kivaa vaihtelua peliin, jos sattuukin, että alkaa kyllästyttämään isolla miekalla huitominen ja haluaakin kauempaa ampuilla jouskarilla tai tehdä taikojaan maagin kanssa. Itse silloin tällöin vaihtelen ohjattavaa hahmoa, sillä tällainen systeemi on minulle aivan uutta ja hienoa!

Toinen mahtava "uutta minulle" asia on pelin taistelu tyylit. Voi joko pistää menemään perus kolmannen persoonan näkymästä tai käyttää pelin taktista tilaa, joka heivaa kameran hahmojen yläpuolelle. Taktisen tilan ollessa päällä, voi rauhassa tarkastella ja tutkia vihollisia ja niiden heikkouksia. Voit käskeä jokaista ryhmäsi jäsentä erikseen iskemään haluamasi vihollisen kimppuun, valita erikoisiskut mitä tehdä milloinkin ja kehenkin ja vaikka tukalassa tilanteessa olevan hahmon käskeä kävelemään pois vihollisten luota. Taktista tilaa käyttäen voit kelata taistelua eteenpäin ja stopata milloin tahansa, käskeä koko porukan yhdellä painalluksella yhteen paikkaan tai hyökkäämään yhden vihollisen kimppuun. Tämä vaikuttaa niin hauskalta lisämausteelta peliin ja pyrin tätä käyttämäänkin aina välillä, jotta oppisin hyviä taktiikoita taistella. Kyllä muutama tiukka taistelu on tämän avulla voitettukin, kun oli kourallinen vihollisia kimpussa, niin sai ihan rauhassa suunnitella. En tiedä onko tällaista mukavuutta muissa peleissä ja jos on niin missä, sillä tämä on minulle aivan uutta ja jännittävää.

Ah, niin mahtavat lohikäärmeet, teitä vielä odotan innolla! En ole pelissä pitkälle vielä pötkinyt, sillä pelattavaa on paljon jo sivutehtävien kanssa ja minulla on tapana pelata tällaisia vapaanmaailman pelejä niin hitaasti, sillä tutkittavaa on älyttömästi. Rakastan seikkailla pitkin ja poikin pelissä, jonka takia pelien läpipeluu venyy pitkälle ja kaikki pelini ovat aivan kesken. En vain kerkeä pelaamaan edellisiäkään läpi kun jo innostun kokeilemaan jotain uutta! Mutta, lohikäärmeet... En tiedä montako niitä pelissä on ja miten ja missä ja milloin niitä pääsen tapaamaan. Yhden löysin ja oli vielä liian suuri pala minun hahmolleni ja hänen porukalleen, että käännyin äkkiä ympäri ja luikin pakoon. Lähempää tuttavuutta pääsin tekemään vain yhden lohikäärmeen kanssa, joka oli osana pelin päätarinaa.

Pelissä on paljon tutkittavaa vielä ja haluan aivan varmasti kokea tämän pelin lopun! En ehkä tämän vuoden puolella, mutta mihinkäs Daisy porukoineen edes katoaisi, vaikka venyttäisin pelaamista vuoden päähän. Tällaisena uutena roolipelien pelaajana oppimista on älyttömän paljon, mutta koen olevani nopea oppimaan asioita. Ainoana huonona puolena pidän kehnoa englannin osaamistani ja varsinkin monet peleissä käytettävät englanninkieliset sanat, joita ikinä en ole kuullutkaan, luo hieman aivojen solmuuntumista. Onneksi apuna on aina pelikaverit, poikaystävä ja googlen (aina niin mahtava) kääntäjä. Uskon silti, että kun ahkerana pelaan ja imen tietoa itseeni, olen vielä joku päivä kymmeniä ja taas kymmeniä englanninkielisiä sanoja viisaampi!

Pelistä minulla on aivan varmana vielä paljon sanottavaa, kunhan pääsen etenemään tarinassa vielä pidemmälle ja näkemään uusia pelialueita! Kirjoittelen sitten taas lisää fiilistelyjä tästä pelistä, mikä omaksi ihmetyksekseni nousikin sinne "tätä tykkään pelata" listaani. Jännityksellä jään katsomaan miten tarina vielä eteneekään, mitä hahmoja vielä tapaankaan ja kuinka Daisyn ja Blackwallin välinen romanssi oikein kehittyy, grr...