tiistai 26. heinäkuuta 2016

Uusi Youtube kanava

Kun blogin tein, loin uuden sähköpostiosoitteen ja sillä sitten tämän blogin itselleni väsäsin. Youtube kanava kyllä harmiksi oli eri sähköpostilla varustettu, joten blogin ja youtube kanavan välillä piti aina kirjautua ulos toiselta tililtä ja kirjautua sisään toiselle ja se oli sellaista ärsyttävää turhaa remppaamista. En kuitenkaan tehnyt asialle pitkään yhtikäs mitään vaan annoin asian olla, kunnes halusin alkaa tekemään enemmän videoita. Piti miettiä mahdollista kanavan muuttoa! Minullahan oli jo samalla sähköpostilla luotu tili toki myös Youtubeen, joten siirto kävisi tavallaan suhteellisen vaivattomasti. Vanhat videot jäivät sinne vanhalle tilille häpeämään ja uudelle tilille voin nyt alkaa ehkä jopa aktiivisemmin tunkemaan videoita teidän iloksenne (tai inhoksenne).

Olen nyt jo saanut melkein saman verran tilaajia uudelle kanavalle, kun mitä vanhalla kanavallani oli joten toivon monien vanhojen tilaajieni siirtyneen uuden puolelle! Jos siis olet vanhan kanavani tilaaja etkä vielä ole eksynyt uudelle kanavalle niin pian pian sinne vain muiden iloisten seuraajien joukkoon! Vanhalle kanavalle kun ei kuitenkaan tule mitään uutta enään koskaan. Uudella kanavallani on jo nyt neljä videota, kaksi Banished gameplay videota, yksi Overwatch video ja yksi uunituore gameplay video Journey of a Roach pelistä.

Laitan tähän nätisti uudet videot katsottavaksi, vaihdoin blogin sivupalkin youtube nappulaan uuden linkin ja kaikki on valmista (ollut jo tovin, olen vain hidas ilmoituksen kanssa). Nauttikaa, antakaa peukkua ylös (tai alas) ja kommentoikaa videoita Youtubeen tai Twitteriin tai tähän alas! On aina mukavaa saada palautetta ja varsinkin rakentavaa palautetta. Teen mielelläni videoita jatkossakin, joten palaute ja yläpeukut kannustavat tätä touhua entisestään. Toivotaan intoni jatkuvuutta pitkälle tulevaisuuteen!






Millaiset videot teitä kiinnostaa vai innostaako videoiden katselu yleensäkään yhtään? Onko teillä omaa Youtube kanavaa, heittäkää linkkiä?


maanantai 25. heinäkuuta 2016

Resident Evil 5, pelattu läpi



Olipa kerran Resident Evil 5, joka julkaistiin syksyllä 2016 myös Xbox Onelle! Tämä seitsemän vuotta vanha peli on ollut yksi monista peleistä mitä en ole koskaan ajatellutkaan eikä ole käynyt mielessänikään kyseisen pelin ostaminen. Tämä kuitenkin napsahti hyvinkin kelpoon hintaan Xboxille myyntiin ja miekkonen sitten ehdottikin, että pitäisikö ostaa tuo ja pelata yhdessä läpi? Mikä ettei, voisihan sitä kokeilla taas yhtä itselleen uutta peliä ja pelisarjaa, sekä nähdä vähän taas tällaista vanhempaa tuotostakin. Peli meni ostoon ja lataukseen, jonka jälkeen heti peluuseen.

Vaikka peli on jo suhteellisen vanha ei sitä pelatessa tullut negatiivisesti missään vaiheessa ajateltua, että miksi pelaan tällaista vanhaa peliä. Peli palveli todella hyvin alusta loppuun saakka pelaajaansa ja itse unohti täysin ajankulun ja muun maailman, kun taisteli zombimörkömutantteja vastaan hurjan jännittävissä tunnelmissa! Co-op pelinä tämä oli yksi ehdottomasti parhaimmistä mitä olen tähän mennessä päässyt pelaamaan! Yksin en välttämättä olisi saanut pelistä niin suurta nautintoa kun yhdessä pelatessa. Kyllä tällainen peli on vain niin mukavaa yhdessä kumppanin kanssa kynttilän valossa, romanttinen musiikki taustalla soiden ja yhdessä sylikkäin istuessa ja... ei kun hetkinen... Kuulokkeet päässä, yhdessä ninjaillen ja huudellen komentoja ja koordinaatteja! Vain kaikkein äijimpien äijien ja muijien peli, buuum.

Pelissä ohjattavuus on erilaista verrattuna monen moneen muuhun peliin mitä olen pelannut yhdessä ja yksin. Pääsin kuitenkin todella nopeasti peliin sisään ja ohjattavuus alkoi olemaan luontevaa ja sulavaa (no okei, nopea kääntyminen välillä tuotti ongelmia jonka vuoksi hieman alkoi jännittämään miten käy). Ampuessa hahmo pysyy paikoillaan, tatteja vemputetaan joka suuntaan ja ei pääse hyppimään jatkuvasti pupujussina eteenpäin, loistavaa! Niin erilaista ja mukavaa pelaamista, ihan oikeasti. Pelasin itse Shevalla, koska pelaan AINA naisella jos on mahdollisuus valita pelihahmon sukupuoli. Sheva on todella kova muija ja ihailen moista rohkeutta kohdata kaikki vaarat ja pelottavat mörrikät! Vihollisia oli välillä niin paljon, että ei kerennyt edes pelätä, kun antoi aseiden vain laulaa. Puskista tehtiin litkuja ja panoksia kerättiin innolla. Rakastan pelejä missä saa lootata, oli se kerättävä tavara sitten rahaa tai ammuksia, mitä tahansa, kutsukaa minua Lootti-Miwwiksi!





Löysimme monet aarteet ja emblemit mitä peliin on erilaisiin paikkoihin jokaiseen kenttään piilotettu, mutta moni jäi vielä pahasti hyvään piiloon. Aarteet myymällä rahaa kilisi aivan mielettömästi omaan lompakkoon ja näillä rahoilla pääsi kehittämään omia aseitaan. Mielettömän hyvä asia tuo aseiden kehitys! Kehitin itse pistoolia koko ajan kun pystyin ja kun pistooli alkoi olemaan hyvällä mallilla kehitin myös MP5:sta paljon, jonka jälkeen sain käsiini AK:n jota lähdin heti kehittämään täysille, kun vain pystyin. Muita aseita ei tullut niin paljoa kokeiltua, kun olimme jakaneet aseet niin, että molemmat käyttivät pistooleja ja minä käytin myös noita konekiväärejä. Taistelukumppanini käytti haulikkoa ja kivääriä. Hoitui mukavasti, kun kumpikin keräsi vain muutaman eri aseen ammuksia, niin ei ollut jatkuvasti reput täynnä molemmilla. Vaikka reput monesti olivatkin täynnä, varsinkin minulla, sillä olen sellainen hamsteri ja mitään en haluaisi pois heittää! Kaikki on tarpeellisia!!

Pelin läpäisimme todella nopeaan muutamien päivien pelailujen jälkeen ja pelistä jäi oikeasti mielettömän hyvä maku suuhun. Yllätyin miten paljon tästä pelistä tykkäsin! Muutamaa äärettömän vaikeaa kohtaa lukuunottamatta peli meni todella vaivattomasti. Pelasimme muistaakseni ihan normaalilla vaikeustasolla, joten ehkä ensikerralla peli mennään läpi vaikeammalla. Nyt kuitenkin ALOITIMME UUDESTAAN pelin, sillä haluamme kerätä jokaisen aarteen mitä peli sisällään pitää! Uuden kierroksen aloitimme samoilla hahmoilla, mutta uusilla asuilla tietenkin. Itselläni on käytössä loputtomien panoksien kanssa varustettu tappiin saakka kehitetty AK, sekä haulikko. Edellisessä pelissä en vielä haulikkoon kerennyt tutustumaan, mutta nyt on minun aikani! Ja voi kuinka haulikolla onkin hauska paukuttaa menemään. Aarrejahdin jälkeen voi olla, että ehkä sitten lähdemme tosissaan kokeilemaan sitä vaikeampaa vaikeustasoa? Tällä hetkellä ainakin on vielä sellainen fiilis, että mikä ettei! Mahtava peli, ensimmäinen peli jota pelaan uudelleen kertaalleen läpipelaamisen jälkeen. Jotain ne pelintekijät ovat onnistuneet tekemään oikein. Vanha peli, uusi pelisarja minulle, erilainen ohjattavuus ja paljon uutta koettavaa. Nyt voin jäädä odottamaan innolla (?) uusinta tämän pelisarjan peliä!


Oletteko te pelanneet tämän pelin läpi? Mitä olette pitäneet itse?


sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Pokemon Go:n ensimmäinen päivä



Lauantaipäivä käynnistyi normaalisti sillä, että heti silmät avatessani nappasin puhelimeni ja menin katsomaan oliko Pokemon Go ilmestynyt Play-kauppaan! Ei ollut ei ja siitähän se pieni masennus taas tuli. Toivoin kuitenkin pelin tulevan päivän aikana, jotta minäkin pääsisin vihdoin ja viimein metsästämään pokemoneja! Twitteri oli jo useamman päivän ajan täyttynyt pelkillä Pokemon Go kuvilla ja jutuilla ja hehkutuksilla ja saaliiden jako fiilistelyillä. Sellainen jos mikäkin saa tällaisen malttamattoman ihmisen vielä enemmän malttamattomaksi. Selasin Twitteriä tietokoneen äärellä ja yhtäkkiä näin päivityksen, että Pokemon Go oli vihdoin saapunut myös suomeen! Siitä jos mistä riemu repesi ja huusin poikaystävälleni, että nyt se on ladattavissa ja nyt lähdetään ulos! Latasin pelin, loin hahmon ja valitsin Pokemonikseni alkuun Charmanderin, koska Charizard on niiiiin siisti!!! Rakastan lohikäärmeitä.

Lähdimme ensimmäiselle metsästysretkellemme kolmistaan (koira mukana) ja jo heti muutaman metrin päässä kohtasimme ensimmäisen villinä kulkevan Pokemonin, Rattatan. Parin minuutin päästä kohdalle osui Pidgey ja heti perään toinen lentävä taskuhirviö Spearow. Näitä perus Pokemoneja näkyi lenkin varrella useampia ja puskat "kahisivat" monessakin suunnassa. Innoissamme koitimme etsiä lisää ja lisää ja lisää, mutta valitettavasti todella moni pääsi karkaamaan ennen kuin pääsimme niiden luokse. Tässä kodin lähettyvillä on yksi PokéStop johon reippaalla kävelyllä pääsee parissa minuutissa. Toinen PokéStop minkä löysimme on (jos suoraa kävelee ilman kiertoja) 15min matkan päässä. Ihan kivalla etäisyydellä ovat molemmat ja jos haluaa käydä 30min lenkillä pääsee noiden molempien luona käymään ja varmasti matkalta löytyy parit Pokémonitkin. Ensimmäinen metsästysretkemme kesti tunnin ja tämän aikana sain napattua: Rattata x2, Pidgey x4, Spearow x2, Zubat x1, Weedle x1, sekä 12 Poképalloa ja kaksi 5km munaa. Aluksi emme tajunneet mistä munan saa hautomoon, joten alkuun vähän meni "hukkaan" pari kilometriä. Kotona ollessa sitten tajusimme sen heti ja saimme munat hautomoon!


Ensimmäinen lenkki olisi voinut olla pidempikin, mutta minulla ei ollut akku puhelimessa ladannut täyteen ja oma akkuni on aivan älyttömän huono, jonka vuoksi akkuni meni aivan finaaliin ja jouduimme juoksemaan kotiin. Tämän jälkeenhän sitten serverit menivät nurin ja peliä ei päässyt viiteen tuntiin pelaamaan. Tämä koko aika oli hyvin masentavaa, sillä innostus olisi ollut suuri ja olisi ollut kiva tutkia omia Pokémoneja enemmän ja lähteä vaikka uloskin, kun oli aivan älyttömän kaunis sää meille suotu!

Yhdeksältä illalla serverit lähtivät taas toimimaan ja innostus oli suuri! Pistimme puhelimet heti lataukseen, mutta itse en malttanut odottaa 100% akkua vaan lähdimme matkaan akkuni ollessa reilu 70%. Otimme alkuun koiran matkaan mukaan, mutta hän ilmeisesti ei pidä Pokémoneista jonka vuoksi oli hieman hankalaa kulkea koiran + puhelimen kanssa + yrittää heitellä Poképalloja. Joten lenkin jälkeen veimme koiran sisälle ja jatkoimme kahdestaan vielä metsästystä! Servereiden kanssa ilmeisesti ongelmat vielä olivat käynnissä, sillä minulla peli jäätyi kolme kertaa Pokémonia napatessa. En siis koskaan näitä kolmea saanut, sillä jouduin sulkemaan koko pelin. Tämän sulkemisen jälkeen tuli taas erroria ja kylläpä se turhauttikin! Ei näin malttamattoman ihmisen kuulu kokea tuollaista kamaluutta silloin, kun on jostakin äärettömän innoissaan! Onneksi kuitenkin peli toimi suurimman osan lenkistä ja sain napattua muutamia Pokémoneja! Kävelimme yhteensä 1h 30min ja matkaan tarttui: Spearow x1, Rattata x1, Pidgey x4, Weedle x7, Zubat x1, Kakuna x1, Nidoran x1 ja lisäksi 10 Poképalloa. Ihan hyvä reissu, kun sain kaksi uutta Pokémonia!

Illalla kävimme juoksemassa aivan pienen kierroksen, kun menimme veljeäni vastaan. Tuo retki kesti 15min ja matkalla sain itselleni: Weedlen, Venonatin ja Eeveen! Eli todella hyvä nopea pieni lenkki, jossa tuli myös Poképalloja haettua 5kpl. Veljeni pyöritteli meidän innostukselle silmiä ja käveli perässämme, kun kirjaimellisesti juoksimme innoissamme ulkona. Se kun on fanittanut Pokémoneja silloin kauan sitten niin ei se haltioisuus noita olentoja kohtaan mihinkään katoa! Näin vanhemmalla iällä on ihan älyttömän hauska taas palata siihen Pokémon aikaan ja kokea ihanaa nostalgisuutta. Vaikka keräsinkin Pokémon-kortteja en silti osannut täysin oikein niillä pelata ja vaikka tiesin monia pokemoneja niin en todellakaan muista kaikkien nimiä! Ulkonäöltä kyllä muistan kaikki, mutta nimet eivät ole jääneet niin hyvin mieleen.

Yöllä (aamuyöllä klo 03:45) lähdimme saattamaan veljeäni hänen autolle, Pokemonien kiilto silmissä. Pitihän koirakin vielä lenkittää ennen kuin käy nukkumaan, joten monta hyvää syytä mennä vielä vähän ulos. Kävelimme 1h 20min, koska aika vain hujahti! Tässä tuli myös se perus "käydäänkö vielä tuolla? Pitäisikö mennä tuosta vielä? Hei tuolla näkyy liikettä mennään sinne!" jonka vuoksi useamman oikoreitin sijasta menimme kiertoreittejä. Nyt jopa koiruus oli yhteistyökyvykkäämpi, kun aikaisemmin. Oli ihanan rauhallistä kävellä, kun missään ei näkynyt ketään ja oli aivan hiljaista! Aurinkokin oli alkanut jo nousemaan ja taivaanranta oli maalattu vaaleanpunaisein sävyin. Tällä hurjalla retkellä itse sain kaapattua Poképalloihini: Weedle x3, Paras x2, Pidgey x3, Rattata x3, Spearow x3, Drowzee x1, Caterpie x1, Eevee x1, Metapod x1 ja PokéStopeilta sain 5x Poképallo, 1x Revive ja 1x Potion. Ja tällä lenkillä tuli myös käytettyä Incense, jonka ansiosta muutama noista Pokémoneista tuli saatua. SEKÄ ensimmäinen munani kuoriutui tällä reissulla, 5km muna ja ai että mikä lopetus päivälle!! Sain munasta Ponytan! Onneksi nyt toinenkin muna oli valmiina jo niin sain suoraan hautomoon ja pian varmasti sekin kuoriutuu.

Päivä oli erittäin Pokémon täyteinen ja käveltyä tuli todella paljon! Erittäin huonon puhelimen akun takia tuli myös juostua, sillä keskellä metsää kun prosentit näyttävät 13 on silloin hieman juostava, jotta kerkeää kotiin vielä puhelimen ollessa päällä. Ja kyllä, se haittaa jos puhelin sammuu, sillä mitä jos juuri silloin joku harvinainen super hieno ja mahtava Pokémon tulisi vastaan!?

Olen erittäin tyytyväinen ensimmäisen päivän saaliiseen ja aivan varmasti jatkan innoissani vielä muinakin päivinä. Toivon pelin olevan niin kiva ja koukuttava, että saisin itsestäni taas hieman aktiivisemman liikkujan! Täällä vähän syrjemmässä asuessa ei niitä Pokémoneja tule vastaan ihan jatkuvasti ja PokéStoppeja tosissaan tässä lähettyvillä ollaan nähty vain kaksi, eikä yksikään Gymi ole ihan tässä lähietäisyydellä. Toisaalta tämä on hyvä asia, sillä silloin tulee käveltyä pidemmälle ja kauemin, kun vain oman talon taakse jossa olisi kaikki heti käden ulottuvissa. En tiedä onko jokaisen kaupungin keskustassa aivan älyttömästi kaikkea ja vähänkään kauempana keskustasta vähemmän kaikkea, näin olisin ymmärtänyt. Maanantaina näen tämän kaupungin keskustan mitä siellä oikein odottaa kun töihin menen.

Tässä vielä lista kokonaisuudessaan ensimmäisen päivän saaliistani:


Weedle x12
Pidgey x 11
Rattata x 6
Spearow x 6
Zubat x 2
Paras x 2
Eevee x 2
Nidoran x 1
Kakuna x 1
Venonat x 1
Drowzee x 1
Caterpie x 1
Metapod x 1
Ponyta x 1 (munasta)

Muna x 2
Poképallo x 27


Oletteko te pelanneet jo Pokemon Go peliä? Mitä mieltä olette pelistä? Latasitteko vasta Suomen version tullessa vai aiemmin? Mikä on paras Pokémoninne?

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Inside, pelattu läpi


Playdead Studios julkaisi kesäkuun viimeisillä päivillä toisen pelinsä, INSIDEn. Peli julkaistiin ensin Xbox Onelle ja viikon päästä siitä tietokoneelle. Itse ostin pelin välittömästi Xboxille ja korkkasin pelin muutamien päivien päästä ostosta. Inside peli on tyyliltään ja tunnelmaltaan samankaltainen kuin pelifirman ensimmäinen peli Limbo. Molemmissa maisemat ovat synkät ja mustanpuhuvat. Siinä missä Limbo oli grafiikoiltaan ja tyyliltään yksinkertaisempi ja täysin mustavalkoinen niin Insidessä on käytetty ripaus haaleita sävyjä muistakin väreistä sekä maisemista ja tavaroista on luotu yksityiskohtaisempia. Molemmat ovat todella miellyttävän näköisiä ja tästäkin sen huomaa, ettei pelien tarvitse aina näyttää siltä kuin katsoisi ikkunasta ulos. Molemmissa on saatu grafiikat mukautumaan tunnelmaan niin hienosti, että voi vain suu auki ihastella. Mutta nyt en puhu näistä molemmista peleistä vaan tästä uutukaisesta Inside pelistä pelkästään. Pelaan tuon Limbon vielä uudelleen läpi Xbox Onen puolella joten siitä tulossa aivan omaa postausta sitten sen jälkeen, kun olen pelin päässyt tapeltua läpi.


Pelin käynnistettyä peli alkoi aivan suoraan, ilman mitään selittelyjä ja taustojen läpikäyntiä. Pelaaja pääsi samantien ihmettelemään, että mitähän tässä nyt tapahtuu ja mitä minä nyt siis teen?! Ohjain vain kauniisiin kätösiin ja tatti osoittamaan oikealle! Pelaaja pääsee jo heti alkuun kohtaamaan liikettä taustalla ja vaistomainen fiilis pelaajalla tulee olemaan PYSYN PIILOSSA! Peli lähtee hiippailulla etenemään ja jännitys on jo käynnistynyt vaikka mitään ei pelistä vielä tiedä. Tätä peliä pelatessa voi vain katsella ympäristöä ja suu auki kokea kaiken mitä peli sinun eteesi tuo.





Pelissä on yhteensä 14 piilopaikkaa joista voit käydä napsaisemassa virrat poikki hohtavasta pallerosta, josta et edes tiedä yhtään mitään. Et tiedä mitä noiden katkaiseminen tarkoittaa ja et tiedä onko se kannattavaa, koska et oikeasti tiedä juurikaan mitään muutakaan mitä pelissä tapahtuu. Kaikista noista sammutetuista palleroista saat myös saavutuksen (achievements) ja niitähän jokainen aina innolla kerää, eikös? Kuitenkin noiden piilopaikkojen löytäminen on omalla tavallaan tärkeää, sillä ne kaikki löytäessäsi voit nähdä pelille vaihtoehtoisen päätöksen. Ilman näiden kaikkien löytämistäkin pääset "maaliin" joten ei tarvitse stressata jos ei tunnu millään löytyvän jokaista koloa! Voin nimittäin kertoa rehellisesti, että minä katsoin Youtuben syövereistä useamman piilopaikan sijainnin ja ne katsottuani en kaikkia olisi varmastikaan ikinä itse keksinytkään! Peli osaa olla ovela, voi että se osaakin olla niin ovela! En koe mitään kamalia omantunnontuskia siitä, että lunttasin nuo sijainnit netistä, sillä halusin ne kaikki löytää ja oma mielenkiintoni ei yltänyt sille tasolle, että olisin kolunnut tuon pelin läpi millimetri kerrallaan (vaikka tuo peli ansaitseekin läpikotaisen tutkimuksen!).

Palatakseni lauseeseen "et oikeasti tiedä juurikaan mitään muutakaan mitä pelissä tapahtuu" jonka heitin ilmoille äsken... Peli oikeasti ei avusta pelaajaa kädestä pitäen eteenpäin ja kerro mitä ympärillä tapahtuu ja mitä juuri tapahtunut tapahtuma tarkoittaa. Pelin jälkeen sinulla on tyhjä tunne ja jäät pohtimaan peliä ja sen tuomia ajatuksia. Pelissä ei puhuta, pelissä ei tule tekstejä, pelissä ei neuvota, kaikki on pelaajan itse keksittävä. En sano ettäkö tämä olisi huono asia, sillä tällaiset pelit jos mitkä saavat aivonystyrät ylitöihin ja pohtimaan oikeasti peliä syvemmin! Yhtä erikoinen peli juonensa kanssa oli BioShock Infinite, jonka läpäistyään eteen tuli tuhansia kysymyksiä ja outo olo, mikä sen parempaa!


Pelin pelasin läpi ajassa 4h 51min ja pelasin kahtena eri iltana tätä. Tuon pääsisi läpäistyä myös jonain kauniina viikonloppuna yhdessä päivässäkin. Jokainen euro mitä peliin sijoitin oli todellakin sen arvoinen, että tämä peli kannatti kokea. Ei jokaisen pelin tarvitse kestää ikuisuutta, sillä tällaisella lyhyemmälläkin pelillä saa yhtä upean kokemuksen. Minulla ei ole pelin tarinasta ja tapahtumista mitään sen ihmeempää sanomista ja spekulaatioita, mutta netistä kyllä löytyy valtavasti eri pelaajien omia arvailuja ja tarinoita siitä mitä tässä pelissä tapahtui ja miksi. Näitä on ihan mielenkiintoista kuulla, kun on itse pelin pelannut läpi. En siis suosittele noita videoita tai tekstejä katseltavaksi ennen kuin olet pelin itse pelannut läpi! Liikaa spoilereita tulisi esiin ja kaikki kiva jäisi kokematta itse!

Suosittelen peliä kaikille oikein mielelläni ja jopa melkein pakotan teidät edes joskus pelaamaan tämän pelin! Hinta ei ole paha, 20€, kokemus on suuri, aikaa ei kulu ikuisuutta. Pelkkää plussaa näin ollen. En keksi nyt mitään huonoa tästä pelistä sillä peli oli oikeasti kaiken ylistämisen arvoinen ja hatunnostot pelinkehittäjille: teitte upean teoksen jälleen kerran! Jään varmasti monen muunkin pelaajan kanssa odottamaan jännityksellä sitä, minkälaisia teoksia teiltä on vielä tulossa! (Ihan kun Playdead mukamas lukisi tätä blogitekstiäni...) Kiitos!

JOKO te pelasitte tämän? Aiottehan pelata? Mitä mieltä? Kertokaa jo!


maanantai 11. heinäkuuta 2016

Life is Strange, läpäisty



Halusin tämän pelin heti kun olin lukenut pelistä hehkutuksia ja fiilistelyjä. Peli napsahti Xboxilla alennukseen tämän vuoden tammikuussa ja siitä saakka peli on odottanut minua pelaamaan. Niin monen muun kesken ja aloittamatta olevan pelin kanssa LiS odotti maltillisena, kunnes kesälomallani pääsin pelin korkkaamaan. Pelasin ensin yhden episoden ja seuraavana päivänä toisen, kolmannen ja neljännen! Sen jälkeen parin päivän päästä viimeisen episodin. Pelin ahmaisin reippaasti ja aika vain hujahti tätä pelatessa, kun oikein pääsin uppoutumaan pelin maailmaan. Yhteensä pelitunteja upotin koko peliin noin 12 tuntia.

Pelin tarina oli oikeasti hyvin mielenkiintoinen ja jännittävä! Tykkäsin pelin tyylistä ja maailmasta joka sopi todella mukavasti pelin henkeen. Tarinankerronta-pelit ovat todella mielenkiintoisia ja Life is Strange on ehdottomasti yksi sellaisista, mitä jokaisen kannattaa kokeilla! Pelin aikana sai kokea ihmetystä ja pientä jännitystä, iloa ja surua.



Pelin hahmot olivat kaikki erilaisia ja persoonallisia. Löytyi ärsyttäviä hahmoja, outoja hahmoja, mukavia hahmoja ja mitäänsanomattomia hahmoja. Mitään erityistä lempparia ei minulla ollut, ellei perus kiintymystä pelin päähahmoon lasketa. En halunnut valinnoissani olla ilkeä vaan olin niin mukava kun vain suinkaan pystyin olemaan. Pitäisi varmaan joskus pelata tällainen tarinankerronta-peli läpi aivan täysin päinvastoin ja olla kunnon ilkimys ja kylmä vastauksiensa ja päätöstensä suhteen. Voisi ainakin luoda erilaista pelikokemusta jos ei muuta!

Pelissä päähahmona seikkaileva Max opiskelee valokuvaamista vanhassa kotikaupungissaan jossa välikohtaus naisten WC:ssä aloittaa tarinan mysteerisen ajassa taaksepäin matkaamisen. Pelin edetessä päätöksiä tehdessä aikaa voi kelata taaksepäin ja päättää uudelleen mitä suustaan päästää. Voi myös katsoa kaikkien vaihtoehtojen seuraukset kyseisellä hetkellä ja päättää sitten mitä haluaa pysyvästi sanoa. Vaihtoehtojen ja reaktioiden katselu remppaamalla ajassa taaksepäin ei kuitenkaan kerro miten tuo vastaus tai päätös vaikuttaa pidemmälle tulevaisuuteen, joten ihan kaikkeen ei ajan remppaaminen tuo helpotusta. Pelissä joutuu päättämään mitä Max tekee ja jokainen tehty ja sanottu asia voi vaikuttaa tulevaisuuteen erilaisella tavalla. Päätösten tekeminen oli minulle välillä hyvinkin vaikeaa ja piti puntaroida tarkkaan omaa päätöstään ja toivoa vain tämän olevan se parempi vaihtoehto. Joissakin kohdissa ajan kelaaminen takaisin ei ollut mahdollista joka luo pienimuotoisia paineita päätöksiin! Toimin eräässä kohdassa hetken mielijohteesta ajattelematta asiaa tarkemmin, joten valitsin väärin ja heti samalla hetkellä kun valitsin, tajusin, että toinen vaihtoehto olisi ollut järkevämpi monestakin syystä, mutta asia oli jo tapahtunut ja ajassa en päässyt takaisin.

Pelin loppua kohden hämmästelin ja kummastelin enemmän kuin alussa, sillä loppua kohden tarina alkoi etenemään mielenkiintoisemmin. Pelin alku oli enemmänkin taidon opettelua ja siihen tottumista, lopussa kaikki tiivistyy. Joten jos kokeilet peliä ja ensimmäisen episodin jälkeen et koe peliä sen kummemmaksi niin ÄLÄ LOPETA! Pelaa ihmeessä peli loppuun saakka, sillä se kyllä siitä vielä saa sinut vakuutettua. Ellet sitten vihaa tarinankerronta-pelejä? Joka tapauksessa suosittelen tätä peliä jokaiselle jota vähänkään voisi tällaiset pelit kiinnostaa.



Pelissä plussaa oli ehdottomasti sen erilaisuus verrattuna muihin pelaamiini tarinankerronta-peleihin ja peleihin muutenkin. Pelissä oli yllätyksellisyyttä ja jännitystä sekä kaunis ulkoasu. Hauskoja keskusteluja ja kielenkäytössä ei kaunisteltu. Jos hahmon teki mieli kiroilla tai sanoa napakasti niin hän myös sanoi. Pelit jossa ei liikaa kaunistella sanoja on aina mukavampia pelata (en itsekään aina puhuessani mieti jokaista sanaani valmiiksi vaan annan sanojen virrata. Kirjoittaessa enemmänkin tulee pohdittua mitä sanoja käyttää.) Miinuksia pelissä ei juurikaan ollut. Ehkä yksi jos jotakin täytyy keksiä: valokuvia keräillessä (pelin läpäisyn päätteeksi) jaksojen alussa olevat keskustelut tai kameran seikkailut oli katsottava ja näitä ei voinut skipata mitenkään. Muuten kyllä jokaisen keskustelun pystyi kelaamaan nopeasti ohi suoraan seuraavaan päätökseen tai vastaukseen. Tätä kun ei esimerkiksi The Walking Dead pelissä ollut, jota kaipasin kovin siinä vaiheessa kun aloitin pelin alusta halutessani pelin loppuun nopeasti.

Mitä te tykkäsitte Life is Strange pelistä vai oletteko vieläkään päässeet tätä peliä kokeilemaan? Kiinnostaako yleensäkään tällaiset tarinankerronta-pelit teitä?




tiistai 5. heinäkuuta 2016

This War of Mine, alennuksien viimeinen löytö

Eilen loppui Steamissa suuret kesän alennukset, jota ajattelin vielä viimeisinä hetkinä selata läpi. Silmään osui This War of Mine peli jonka olin nähnyt ohimennen monia kertoja. Peli ei (yllätys) hätkähdyttänyt millään tapaa minua aiemmin. Grafiikat eivät hypänneet silmille upeudellaan ja peli ei saanut minua tutkimaan itseään yhtään paremmin, kunnes nyt. Kävin lukaisemassa pari arvostelua pelistä ja siitä millainen peli oli kyseessä ja tuli fiilis "mikä ettei, voisihan tuota kokeilla" kun hintakin oli vain 4,74€. Ja jotenkin koin pakonomaisen tarpeen ostaa vielä yhden uuden pelin, sillä olen alkanut tulemaan aivan kamalaksi pelien hamstraajaksi, ihan kun ei jo muuten olisi valmiina odottamassa miljoonia pelaamattomia ja keskeneräisiä pelejä! Olen ajautunut aivan hunningolle tässä peli-intoisuudessani. Psst.. Pakko sanoa että tällä kertaa Steamin alennusten aikana kauppa sivulla hyppivät iloiset ruuat ja juomat yms öttiäiset olivat aivan parhaita! Taisi joka päivä olla aina erilainen kuva ja voi mahdoton miten suloisia nuo ovatkaan pienine silmineen ja hymysuineen! 

Starttasin pelin heti sen ladattua ja mitään enempää tutustumatta aloin itse opettelemaan kuinka peli toimii. Pelissä edetään vain klikkailemalla hiirtä ja pelaaminen on hyvin rentoa. Ideana on huolehtia sodan keskellä elävistä selviytyjistä, huolehtia heidän unen tarpeistaan, mahan täyttämisestä ja talon lämmityksestä. Joka yö aina yksi voi lähteä seikkailemaan talon ulkopuolelle esimerkiksi naapurissa sijaitsevaan omakotitaloon. Retkelle lähtiessä muut hahmot jäävät omaan "kotiin" joko nukkumaan tai vahtiin. Reissuun lähtenyttä hahmoa ohjataan muiden huolehtiessa talosta itsenäisesti. Reissulaisen tarkoitus on lootata mahdollisimman paljon kaikkea tarpeellista esimerkiksi puuta, ruokaa, lääkkeitä ja muita tarvikkeita mistä voi rakentaa joko tarpeellisia tavaroita tai lääkkeitä, ruokaa yms. Loottaus retkellä täytyy olla varovainen, sillä ei voi tietää onko talossa muita ihmisiä ja ovatko nuo ihmiset vihamielisiä vai ystävällisiä. Äänet talossa voi olla ihmisen tai rottien, mutta varpaillaan on oltava aina ettei pääse hengestään! Pahimmassa tapauksessa voi saada surmansa tuolla retkellänsä.


Takaisin palattuaan alkaa uusi päivä ja retkeilijä kannattaa laittaa nukkumaan univelkojaan pois. Muut voivat rakentaa uusia tavaroita ja kokata ruokaa, hankkia vettä tai tehdä polttopuita. Toki polttopuita ja takkaa ei tarvitse oikeastaan pelin alkupuolella vielä lainkaan, sillä talvi tulee vasta useamman päivän kuluttua, jolloin ilma alkaa viilenemään. Tätä ennen on hyvä rakentaa vähintäänkin kaksi sänkyä (jos selviytyjiä on 3kpl talossa), ruokaa on hyvä valmistaa uunissa jotta siitä saa täyttävää ja ravitsevampaa kuin raakaruoka. Sadevettä on kerättävä jatkuvasti, sillä ilman sitä ruokaa ei voi uunissa valmistaa. Sadevettä ei voi valmistaa ilman filtteriä. Filtteriä ei voi valmistaa ilman komponentteja/rakennustarvikkeita. Ja näitä ei ole ilman, että olet ne käynyt varastamassa muilta selviytyjilta/sotilailta/tyhjistä taloista. Joten kaikki on kiinni siitä, mitä tarvikkeita sinulla on, mitä reissuiltasi löydät! Mahdollisuus erilaisten tarvikkeiden saantiin on myös ihana kauppias, joka piipahtaa kylään aina joka kolmas päivä. Mutta mikään ei ole ilmaista! Jos haluat hänelta ostaa YHDEN ruuan sinun täytyy olla valmis vaihtamaan tuohon ruokaan puolet omaisuudestasi, ellet omista jotakin arvokkaampaa vaihtotavaraa.



Sota on ahdistavaa, pelottavaa ja surullista. Sen keskellä elävät ihmiset taistelevat hengestään hieman erilaisella tavalla kuin sotilaat sodan keskellä. Silti sota vaikuttaa kaikkiin. Se riistää henkiä muillakin tavoilla kun vain ampumahaavoilla. Viattomia siviilejä kohtaa joka ikinen päivä uhka siitä, kuoleeko nälkään tai talvella kylmyyteen. Pelko siitä miten ystävät voivat ja ahdinko siitä, tuleeko yöllä joukko sotilaita tai muita ihmisiä ryöstämään kotinasi pitämää paikkaa ja vaivoin etsimiäsi ja valmistamiasi tavaroita ja ruokia! Sinun on tehtävä itsellesi aseita, mutta et voi tehdä niitä ilman osia. Kaikki on kaikesta kiinni, jokainen asia johtaa toiseen, mikään ei ole helppoa ja mikään ei ole ennalta määrättyä. Tehtäväsi on vain selvitä jokaisesta päivästä, yksi päivä kerrallaan, yksi yö kerrallaan.



Tämä peli sai minut täysin koukkuun. Pelin grafiikat lopulta vaikuttavat oikeasti hienolta. Piirrosmainen maailma ja mukaan ripaus oikeita valokuvia, upeaa jälkeä. Yksinkertainen tyyli, mutta silti kivoja yksityiskohtia kun jaksaa vain katsoa. Eteneminen sulavaa ja oma aikasi hujahtaa aivan älyttömön nopeasti. Itse upotin koko eilisen illan tähän peliin (yhteensä 7 tuntia!!!). Ensin pelasin ns. "harjoittelupelin" joka päättyi 17. päivänä ikävällä tavalla. Bruno kuoli yöllisessä hyökkäyksessä, Pavle tuli ammutuksi yöllisellä retkellään ja Katia masentui ystäviensä kuolemasta niin syvästi, että riisti oman henkensä. Vaikka hän ei olisi itseään tappanut olisi nälkä hänet vienyt mukanaan kuitenkin. Joten hyvin masentavasti jokainen heistä kuoli ja kyllä siinä loppuruutua katsellessa tuli hieman haikea ja apea mieli. Kunnes aloitin uuden ja osasin tehdä asioita paremmin ja pelata joka koko peliä!



Olen niin innoissani ja koukussa tähän peliin, etten malta olla kirjoittamatta tästä! Luvassa jatkossa siis varmasti vielä lisää juttua tästä pelistä! Nyt pääsin toisessa tarinassani jo päivään 25, joka on jo talvea. Ensimmäinen talvi jonka joudun kokemaan ja pelottaa jo valmiiksi. Hengissä on kaksi selviytyjää, sillä kolmas heistä kuoli juuri liian rohkeassa yöllisessä seikkailussa. Ruoka on täysin loppu ja varkaat veivät viimeiset polttopuiksi tarkoitetut puuni. Joten tämä tarina tulee päättymään hyvinkin pian, ellen löydä jostakin paljon hyvää tavaraa ja saa selviytyjiäni ruokituksi ja taloa lämmitetyksi! Saa nähdä kuinka käy, mieli tekisi illalla taas palata pelin pariin, sekin jää nähtäväksi. Jännittää.

Oletteko te tätä peliä pelanneet? Suosittelen lämpimästi jos ette! 


perjantai 1. heinäkuuta 2016

Pelilaatikon täyttämistä


Steamissa käynnistyi kesän suuret alennukset josta halusin ostaa muutaman uuden pelin itselleni! Tutkailin alennuksessa olevia pelejä ja katsoin kuvia, videoita ja muiden pelaajien arvosteluja. Kassalle mukaani lähti Alice: Madness Returns, Banished, The Vanishing of Ethan Carter ja Journey Of a Roach. Pelit maksoivat yhteensä VAIN hurjat 14,22€, mutta sattuipa olemaan omassa Steamin lompakossa korttien myymisen johdosta muutama euro niin pelit maksoivat minulle konkreettista rahaa vain 11,47€. Ei minusta paha hinta neljästä pelistä, huh!







Alennuksia täytyy vielä tarkkailla jos sieltä sattuisi löytymään jotain kivaa vielä lisää!! Vaikkakin pärjään näilläkin jo pitkään. Tuota Banished peliä jo olen pelannut 7 tunnin verran ja peli on mielettömän koukuttava! Alicen ostin, koska sitä suositeltiin minulle ja kehuttiin hyväksi peliksi, pakko siis kokeilla. Tuo Ethan Carter näytti tosi nätiltä peliltä ja vaikutti mielenkiintoiselta, sekä peli oli saanut hyviä arvosteluja muilta pelaajilta. Toivon, että tuo peli tulee olemaan omaan makuuni myös hyvin mielenkiintoinen! Neljäntenä ja viimeisimpänä ostoskoriin heitettynä pelinä on Journey of a Roach, jonka tosissaan ostin vain siksi, että joku oli sitä kommentoinut tähän tyyliin "suloinen tarina, söpöjä ääniä ja kiva peli" niin ajattelin, että miksipäs ei? Peli kuitenkin kustanti vain 1,49€, että jos sitä ei paljoa jaksa pelata ei se jää nakertamaan mieltä.

Xboxin puolella myös tuli shoppailtua, nimittäin Limbo pelin tekijöiltä ilmestyi juuri uusi peli: Inside. Jo heidän edelliseen peliin ihastuneena halusin ehdottomasti päästä pelaamaan tätä uuttakin peliä, jossa tunnelma ja maailma vaikuttaa hyvin saman tyyliseltä. Vielä en ole päässyt tuota korkkaamaan, mutta eiköhän se jonain kauniina päivänä tule ahmaistua läpi. Toinenkin peli boxin puolelle tuli hommattua erittäin nopealla "olisi kiva pelata tätä yhdessä. Ostetaanko?" ja niinhän se sitten tuli ostettua. *rumpujen pärinää* Resident Evil 5! Alettiin sitten pelaamaan tuota peliä heti kun vain peli oli saatu ladattua ja kyllä pitää sanoa, että kiva peli onkin! Ei yhtään turha ostos ja mukava päästä itsekin kokeilemaan ensimmäistä kertaa Resident Evil pelisarjan peliä! Tästä niin kuin muistakin ostamista peleistäni tulossa omia postauksia ja fiilistelyjä kunhan näitä pääsen pelailemaan läpi ja maistelemaan miltä nämä oikein maistuvatkaan.

Olen ollut tyytyväinen ostoksiini ja innolla odotan mitä muuta aion vielä ostaa! Alennukset kuitenkin vielä Steamissa käynnissä muutaman päivän ajan ja Xboxilla alkamassa omat alennukset aivan pian, joten saas nähdä kuinka käykään. Rahasta ei ainakaan ole nyt pulaa kun riipaisin pelikoneesta kunnon voiton ja syntymäpäivän kunniaksi sain rahaa vanhemmiltani sekä töistä kesälomarahat, joten nyt jos koskaan on hyvä syy tuhlata kaikki pois! (Tai ainakin osa.)

Lisäksi haluaisin esitellä maailman parhaimman ja mahtavimman ja upeimman ja shokeeraavimman ja yllättävimmän lahjan mitä sain tuolta ihanalta mies olennolta syntymäpäiväni johdosta! En voi vieläkään uskoa tätä todeksi, mutta totta se vain on. THAN-THAN-THAA:

Xboxin Elite -ohjain ja Game of Thronesin Funko PoP Jon Snow!

Mieletöntä! Jo pitkään haaveillut noista PoP ukkeleista ja tuo Elite -ohjain on ollut vain haaveena niin nyt minulla on ne molemmat. Ohjain on ollut todella mukava pelata ja on tosi siistin näköinen, toimii hyvin ja lisä nappulat on todella suuri apu monessakin pelissä. Nyt yritän pitää ohjaintani kuin kukkaa kämmenellä, etten vain hajoita sitä heti tai tiputtele lattioille/läikyttele limsoja nappuloille.



Mitä pelejä te olette ostelleen nyt kesän aikana? Oletteko te näitä pelejä pelanneet mitä minä ostin?