Beyond: Two Souls, pelattu läpi

Pakko aloittaa postaus taas tyylillä: Pleikkari on ollut niin hyvä ostos ja olen niin iloinen kun pääsen pelaamaan vihdoinkin näitä kehuttuja ja tykättyjä yksinoikeuspelejä! Kolmantena PlayStationin yksinoikeuspeleistä lähdin kokeilemaan Beyond: Two Souls peliä, joka kertoo Ellen Pagen ääninäyttelemästä Jodie Holmesista, jolla on pienestä pitäen ollut yhteys näkymättömään olioon! Jodie on nimennyt tämän olion Aideniksi, jonka avulla pelissä pääsee tekemään ilkeyksiä sekä auttamaan Jodieta tilanteen vaatiessa. Itse en tiennyt tätäkään vähää tästä pelistä, kun aloin pelaamaan. Oli toisaalta tosi siistiä alkaa pelaamaan peliä täysin sokkona, tietämättä siitä mitään muuta kuin sen, että peli on mielettömän hyvä ja päähahmo näyttää Ellen Pagelta ja omaa tämän nuoren naikkosen äänen.

Peli alkoi siitä kun Jodie oli jo vanhempi tyttönen ja ympärillä sattui kummia! Mietin että "ahaa, pelihahmolla on yliluonnollisia kykyjä? Vaikuttaa mielenkiintoiselta." Jatkoin pelailuani ja tarina jatkui siirtyessä kauemmaksi menneisyyteen, jossa Jodie oli pieni suloinen tyttönen, jossakin tutkimuslaitoksessa ja hänellä teetettiin testejä. Tässä kohtaa pääsi ohjailemaan itse ensimmäistä kertaa Aidenia enkä itse tiennyt vieläkään tässä vaiheessa mitä tapahtuu ja miksi. Minulla tuli heti mieleen Stranger Things sarja ja tuo sarjahan on aivan mielettömän hyvä! Tämän vuoksi myös pelin alkukin vaikutti heti lupaavalta ja mielenkiintoiselta.

Tarina poukkoili edestakaisin Jodien lapsuudessa, tämän teini-iässä ja nykyajassa jossa hän oli jo nuorinainen. Tarinan olisi voinut pelata ajallisesti järjestyksessäkin, mutta peli oli paljon mielenkiintoisempi pelata siinä järjestyksessä missä se kuuluikin, eli juurikin siinä missä pompittiin eri aikoihin. Toisella pelikerralla voisin ehkä kokeilla pelata sen ajallisesti oikeassa järjestyksessä, varmasti olisi ihan mielenkiintoinen niinkin.

Peliä tuli pelattua useina eri päivinä ja tunnit vain valahtivat ohitse pelin tarinaan uppoutuessani. Tykkäsin todella paljon tarinasta ja ideasta, tykkäsin hahmoista ja ympäristöstä. Vaikka pelillä on ikää jo kertynyt melkein neljä vuotta, ei tämä peli ollut yhtään huonompi mitä täysin uudet pelit! Tykkäsin tästä pelistä todella paljon ja uudelleenpeluuarvoa löytyy! Tykkäsin, tykkäsin, tykkäsin! Ehdottomasti kapusi top 5 parhaimmat pelit -listalleni, ihan heittämällä! En vain ole miettinyt omaa "parhaat pelit" -listaa jonka takia en osaa sanoa mille sijalle tämä peli nyt sijoittui? Joka tapauksessa peli oli mielettömän hyvä alusta loppuun saakka, mielenkiintoni pysyi visusti mukana joka hetkessä, keskusteluita oli kiva käydä ja valintoja oli jännä tehdä. En tiedä paljonko peli tulee muuttumaan eri valinnoista, mutta se selviää seuraavalla pelikerralla! Olen varma, että tämän vuoden puolella ja ehkä jopa ennen kesää voisin tätä peliä aloitella pelaamaan uudelleen.

En nyt ihan kaikkia valintojani muista, koska pelin pelailusta nyt on jo hetki kulunut. Innostuin heti jatkamaan muilla peleillä ennen kuin aloin tätä tekstiä rustaamaan, joten jotkut valinnat jo pääsivät karkaamaan mielestäni. Tässä silti voisin hieman nyt joitain mieleen jääneitä kohtia purkaa!

Spoiler omasta pelailustani alkaa:

Olin alusta saakka rehellinen ja kerroin kaikille tilanteen tullessa, mikä oli homman nimi ja mikä minä oikein olin. Joten teinien ryyppypippalot eivät sujuneet mukavissa merkeissä... Pussailin sen pojan kanssa, jonka jälkeen näytin muille "kykyni", jonka jälkeen minut lukittiin rappusten alla olevaan koloseen, jota ennen kaikki olivat haukkuneet minut noidaksi. Lähdin talosta kuitenkin kostamatta pois. Seuraavaksi kun pelaan, en aio pussailla tuon idiootin kanssa, enkä aio kertoa heille kyvystäni ja jos silti pistävät minut sinne pimeään koloseen, aion kostaa!

Aavikolla ollessa pussailin komean inkkaripoika Jayn kanssa ja rituaalin jälkeen mokasin enkä kerennyt pelastamaan Paulia! Seuraavalla kerralla pyrin pelastamaan tuon mukavan miehen, ennen kuin alan hoitamaan rituaalia. En halua että hän kuolee taas! Ajattelin myös, että lopussa kun pääsi valitsemaan kenen luokse lähtii niin olisin seuraavalla pelikerralla lähtenyt Jayn matkaan, mutta en taida sitä tehdä SILLÄ kurkistin pelini päätyttyä myös tuon vaihtoehdon lopusta. En malttanut odottaa!

Itsemurha olisi ollut mahdollista tehdä muutamassa eri kohdassa, mutta missään vaiheessa en sitä yrittänyt. Olin vahva vaikka tilanne olikin epätoivoinen monissa kohdissa! En tiedä sitten mitä niissä kohdissa olisi käynyt? Ehkä kokeilen seuraavalla kerralla. Tuskinpa Jodie kuitenkaan oikeasti kuolisi ja tuskinpa peli siihen päättyisi, eihän?

Ryanin kanssa kehittelin romanssia, hyppäsin hänen kanssa sänkyyn ja annoin valheet anteeksi. Lopussa myös valitsin Ryanin ja lähdin hänen kanssaan hiekkarannikoille purjehtimaan. Ehkäpä ensikerralla voisin pitää jalkani ristissä ja olla Ryania kohtaan joko ilkeä tai pelkkä ystävä. Treffeillä en myöskää antanut Aidenin riehua, mutta jos treffit ensikerrallakin tulee voisin antaa Aidenin hieman pistää hösseliksi kämpän kanssa?

Spoilerit loppuvat tähän!

Tätäkin peliä suosittelen kaikille lämpimästi! Jos tällaiset pelit innostavat idealtaan niin tässä on ehdottomasti yksi parhaimmista ellei paras tämän genren peli! Tykkäsin paljon jokaisesta pelitunnista mitä tämän kanssa vietin. Pelasin pelin kokonaan yksin, mutta ehkä tätä voisi joskus kokeilla myös pelata yhdessä mieheni kanssa? Hän ei ole tätä vielä pelannutkaan, joten ehkä tungen itseni mukaan hänen ensimmäiselle pelikerralleen tai jos hän pelistä tykkää niin pelaamme yhdessä uudelleen, jää nähtäväksi.

Oletteko te pelanneet tämän pelin läpi kerran jos toisenkin? Mitä tykkäsitte?

Uncharted 4, pelattu läpi

PlayStation 4 Pro konsoli tuli hommattua, koska on olemassa kasoittain hyviä ja paljon kehuttuja yksinoikeuspelejä, joita vain PlayStationilla pääsee pelailemaan. Tätä asiaa tuli pohdittua pieni ikuisuus ja tuli puntaroitua, tarvitseeko peliharrastajalla olla tietokone, Xbox sekä PlayStation! Päätös tuli tehtyä ja ostimme poikaystäväni kanssa yhdessä joululahjaksi meille tuon konsolin ja pakko sanoa jo nyt, että hetkeäkään ei tämä päätös ole kaduttanut. Mies päätti yllätykseksi hommata meille Uncharted 4:sen ja olihan sitä heti alettava pelaamaan.

En ole aiempia tämän pelisarjan pelejä pelannutkaan saatika tutkinut sarjan tapahtumia millään tapaa, mutta muiden ihmisten kehut ja hehkutukset kyseisestä sarjasta sai minut kiinnostumaan. Ensin oli pohdinnassa, pitäisikö aiemmat sarjan pelit pelata läpi ennen kuin aloittaa pelaamaan uusinta, mutta ystävämme sanoi että kyllä tätä uusinta uskaltaa pelata kylmiltään eikä aikaisempien osien pelaaminen ole pakollista, jotta pelistä voisi nauttia. Tottahan se oli, nyt kun peli on läpäisty niin ei jäänyt harmittamaan lainkaan se, etten aiempia osia ollut pelannut. Joten jos joku teistä ei ole aikaisempia Uncharted -pelejä pelannut ja on pohtinut tämän uusimman hommaamista, voin suositella sitä lämpimästi.

Peliä tuli pelattua useampana eri päivänä ja varmaan puolessa välissä peliä tuli muutaman viikon tauko, kun sen aikana pelasin jo aloittamani Ratchet & Clankin läpi. Pelin sisällä on omat laskurit joita oli hauska tutkia pelin läpäisyn jälkeen. PlayStationilta kun ei näe mistään paljonko peliin on kuluttanut aikaa(?) niin tämä pelissä oleva tilasto oli minusta todella hauska lisä ja varsinkin näin bloggaajana hyvinkin hyödyllinen asia. Melko paljon tuli seisoskeltua pelissä, kun tuota tilastoa tuijottaa. Mahtaako olla sitten suurinosa sellaista, että peli on jätetty päälle ja pidetty taukoa vai onkohan koko aika vain maisemien ihastelua?

Pelin startattuani olin jo heti myyty tälle upealle teokselle. Hahmot oli luotu todella upeasti peliin sekä välianimaatioihin. Niin aidon näköisiä ja niin hienoja yksityiskohtia! Tämän pelin tekemiseen on varmasti uponnut paljon aikaa ja vaivaa sillä peli oli todella hyvin toteutettu. Ääninäyttelijät olivat hoitaneet homman hyvin kotiin ja tarinaa oli mukava seurata, kun ääninäyttely oli hoidettu ammattimaisesti. Jokainen hahmo oli omanlaisensa persoona ja kaikki tämä kävi ilmi käydyistä keskusteluista, hahmojen eleistä ja ilmeistä.

Jokainen kenttä oli mielettömän upea ja maisemat olivat henkeäsalpaavia! Vesiputoukset, lätäköt, sää, materiaalit, luonto, taideteokset ja kaikki mitä pelissä vain silmäsi näki, oli aivan mielettömän upeaa. Tekisi mieli vain kehua ja kehua koko postauksen läpi, sillä minä tykkäsin todella paljon pelin ulkonäöstä jonka vuoksi kuviakin tuli napsittua aivan jatkuvalla syötöllä! Ehdottomasti kaunein kenttä oli pelin lopussa oleva kadonnut kaupunki, jossa oli Henry Averyn ja muiden merirosvojen kartanot. Siellä sisällä taloissa seikkaillessa huomasi, että kaupunki todellakin oli ollut kadoksissa, sillä luonto oli ottanut asunnoissa vallan. Puupinnat olivat ajansaatossa muuttuneet, vesi virtasi sisätiloissa, lattiat olivat rikkoutuneet, kasvisto kiipesi seiniä pitkin kurotellen kattoja, tavarat olivat jätetty niille sijoilleen ja kaikki rekvisiitta oli hienosti toteutettu. Niin upeaa katseltavaa ja tässä kentässä tuli ihasteltua silmät pyöreänä sitä kaikkea kauneutta ja jatkuvasti mietin, mistä kaikkialta ja mistä kuvakulmista napsisin kuvia!

Pelin tarinasta olen kuullut sanottavan, että se oli tylsä tai mitäänsanomaton, mutta minä olen tästä täysin eri mieltä. Tykkäsin tarinasta ja tarinankerronnasta tässä pelissä. Tykkäsin kohtauksista joissa käytiin keskusteluja eri henkilöiden välillä ja tykkäsin kun välillä näytettiin lapsuutta, nuoruutta ja nykyaikaa. Tarina oli minusta täyteläinen eikä itselleni jäänyt mitään kysymyksiä tai epäselvyyttä tapahtumista. Jokaisella olkoon omat mielipiteensä, mutta minä tykkäsin tarinasta tässä pelissä ja peli sai aiheutettua minussa erilaisia tunteita pitkin peliä. Välillä tuli kyynel silmäkulmaan, välillä kiukutti pelin pahiksien käytös ja välillä sai naureskella Nathanin ja Samuelin jutuille, eikä Victor ja Elena olleet yhtään sen vähempää hauskoja keskusteluissaan kuin veljekset. Jokaisella hahmolla oli omat hauskat juttunsa ja letkautuksensa pitkin peliä, eikä kukaan heistä vaikuttanut nipottavalta tai ärsyttävältä.

Pelissä tuli liikuttua reippaasti eteenpäin ja toki oli pientä kenttien tutkimista aarteiden kiilto silmissä, mutta taistelukohdat minä hoidin hiippailemalla. Tykkään todella paljon ninjailla ja pysyä piilossa, taistelut on hauskempi hoitaa hiljaisesti ja salassa, pohtia mistä menisin ja mihinkin, kenet hoitelisin ensimmäisenä, kenet repäisen reunalta alas ja kenet kukistan puskan sekasta käsin ja niin pois päin. Tällainen suunnittelu on aina peleissä hauskaa ja sen vuoksi monet taistelukohdat venähtävät minulla todella pitkiksi, vaikka ne olisi saanut juoksemalla ja räiskimällä läpäistyä aivan hetkessä!

Peli ei tietenkään sujunut aina hymyillen ja helposti vaan välillä sain kiukutella vaikeita taisteluita joissa kuolin pienen hikoilun jälkeen tai ärsyynnyin kun Nathan ei hypännytkään ihan sinne mihin olisin hänen halunnut hyppäävän. Toki nämä kaikki johtui siitä, kun olin pelannut peliä jo putkeen useamman tunnin ja oma keskittyminen peliin alkoi puutumaan. Virheistä oppii ja sitten kun tarpeeksi oli kiukutellut jonkun kohdan kanssa, keräsin itseni ja keskityin oikein kunnolla, jolloin kohtaus tuntui sujuvan taas paljon helpommin. Moni pikku aivopähkinä pelissä sai myös kiukuttelemaan, mutta onneksi mieheni sitten jaksoi rauhoitella ja pyytää minua keskittymään asiaan, jolloin taas pääsinkin eteenpäin. Välillä kun vain tuppaan olemaan niin malttamaton! Yleisesti ottaen kyllä pelin aivopähkinät olivat hauskoja ja tällaiset asiat on hyvä juttu peleissä, paitsi tietenkin silloin kun kello lähenee nukkumaanmenoaikaa ja haluaa vain äkkiä päästä eteenpäin, jotta peli jäisi järkevään kohtaan ennen lopettamista.

Kokonaisuudessaan todella miellyttävä peli ja mahtava kokemus, suosittelen ehdottomasti jokaiselle joka tätä ei ole vielä pelannut! Jos et omista kyseistä konsolia, niin kyllä näiden yksinoikeuspelien vuoksi kannattaa hommata tai lainata kaverilta! En monia pelejä ole läpi pelannut, mutta tällaiset pelit on niin nautinnollista päästä läpi ja siirtää sinne valmiiden pelien kasaan. Pikkuhiljaa saan lisää kokemusta erilaisista peleistä ja pian on jo paljon mihin verrata uusia tulevia pelejä.

Oletteko te pelanneet tämän pelin läpi? Mitä itse tykkäsitte tarinasta ja pelin ulkonäöstä?

Ratchet & Clank, pelattu läpi

Tuli tosissaan hommattua PlayStation 4 Pro konsoli joulukuussa ja ensimmäinen peli jonka tuohon ostimme oli Ratchet & Clank. Tämä pelihän on uusversio ihka ensimmäisestä Ratchet & Clank pelisarjan pelistä, joka ilmestyi PlayStation 2:selle vuonna 2002. Peli on varmasti muuten hyvinkin sama kuin alkuperäinen, mutta tarinaa vain on muovattu hieman sopimaan pelistä tehtyyn elokuvaan. Itse en tuota elokuvaa ole nähnyt, mutta olisihan se hauska nähdä, vaikka toki nyt pelin läpäistyäni tiedänkin mitä siinä pääpiirteittäin tulee tapahtumaan. En ole itse tuota ensimmäistä alkuperäistä peliäkään pelannut, enkä muitakaan tämän pelisarjan pelejä. Olen kuitenkin aina tiennyt mistä on kysymys ja olen nähnyt kun kaverini ovat tätä peliä pelanneet joskus aikoinaan kun olimme pieniä.

Peli tuli aloitettua heti konsolin oston jälkeisenä päivänä ja sain kyllä silmät pyöreänä vain ihailla pelin kauneutta! Tässä taas näkee sen, miten hienoja peleistä osataan nykypäivinä tehdä ja kuinka ne saadaan näyttämään silmiä hivelevän upeilta. Pelin kaikki värit, sävyt, kontrastit valoisuuden ym kanssa oli uskomattoman nättiä, että välillä vain teki mieli ihastella maisemia ja kenttiä. Kuvia tuli muutamia otettua ja niitä ottaessa pyörittyä hetki ympyrää etsien juuri oikeaa kuvakulmaa. Jokainen kenttä oli todella tyylikäs, välianimaatiot olivat upeita ja kaikki kokonaisuudessaan näytti kivalta omiin silmiini. Voisin veikata, että tuo konsolin Pro versiokin toi omaa osuuttaan mukaan pelin näyttävyyteen ja kyllä sitä pystyi olemaan vain tyytyväinen ostokseen!

Peliä tuli pelattua monen monina eri päivinä ja välillä tuli pidettyä pidempiä taukojakin. Pelailin peliä itsekseni yli puoleen väliin jonka jälkeen sitten striimasin kolmena eri kertana pelin loppuun ja kylläpä olikin mukava kokemus! Toki pieniä silmän nykimisiä oli havaittavissa, jos ja kun ei jotakin tiettyä kohtaa meinannut päästä heti muutamalla yrittämisellä, mutta näitä nyt sattuu jokaisissa peleissä muutenkin.

Pelissä oli hyvä liikkuvuus, helposti opittavat näppäimet ja siinä vaiheessa kun rakettireppu tuli, oli peli jo aivan hunajaa! Pelissä oli mielin määrin erilaisia aseita joista muodostui itselleni muutama lemppari, joita käytin pelin loppuun saakka. Osa aseista tuntui oudoilta ja vähän jopa turhilta, mutta jokainen oli omalla tavallaan ihan hauska.

Itselläni oli peli suomeksi, koska kaikki pelit joissa on mahdollisuus suomenkieleen on aina ehdottomasti koettava suomeksi. Itse tykkään paljon enemmän tällaisena vähän nihkeämpi taitoisena englannin osaajana, että ymmärrän peleistä kaiken. Suomeksi jos peli on mahdollista saada niin tällöin myös ymmärrykseni jokaiselle kohdalle on taattu! Suomen myötä myös peliin tuli todella hupaisat dubbaukset, sekä jokainen ase sai hupaisan nimen. Oma ehdoton lempparini oli taisteluissa käyttää Herra Zurkonia sekä ampua itse ihan pelin perusaseella Magmabuusterilla, mutta keskityin sitten kehittämään liekinheitin Pyrocitoria eli "Laavainta". Aseita nyt tuli kuitenkin jatkuvasti lisää niin jokaisen kanssa tuli pelleiltyä jos jonkin verran ja kehitettyä enemmän tai vähemmän. Varmaan kuitenkin isoimmaksi lemppariksi muodostui suhteellisen loppupuolella saatava Buzz Blades "Tuomion terät". Groovipommi oli myös kyllä todella hauska, koska miksipä et haluaisi pistää vihollisia tanssimaan ja sen jälkeen heittää perään Protonirumpu ja itse heitellä fuusiokranaatteja  vielä lisäksi siihen perään! Plasmajousi oli myös hauska ase ja tätä tuli käytettyä kentässä jossa piti isoja aivoja ampua, samalla kun metsästi lukuisia pieniä aivoja. Hauskaa. Tämä kenttä oli varmaan kaikkein pisin ja tuli rempattua pitkiä matkoja rakettirepun kanssa etsien viimeisimpiä aivoja, huh. Aseisiin palatakseni, esimerkiksi Sheepinator "Lammasnaattori" ja  Pixelizer "Pikselöijä" jäivät todella vähälle käytölle enkä noita aseita käyttänyt kuin kokeillakseni ja silloin kun panokset oli muista aseista loppunut. Ja kyllä, nuo suomennetut nimet vaan on todella hölmöjä, siksi peli olikin niin hauska!

Pelasin pelin mielestäni suhteellisen nopeasti läpi ja aika vain vierähti tätä pelatessa. Tykkään tällaisista peleistä ja on jotenkin hauska fiilistellä tämän tyylisiä pelejä, joista tulee lapsuus mieleen, kun pelasi satunnaisesti kaverin luona Crash Bandicoottia ja Spyroa. Vaikkakin melko erilaisiahan nämä kaikki keskenään ovat, niin omalla vähän nihkeämmällä pelitaustalla tällaiset pelit silti muistuttavat jollakin tapaa toisiaan.

Kovin monia pelejä en itse ole pelannut läpi, koska aina tulee uusia kivoja pelejä ja aina ne vanhemmat jäävät uusien varjoon ja sitä myötä unohtuvat kokonaan pölyttymään... Nyt kun tämä tuli tosissaan reippaasti pelattua läpi niin sain itselleni hyvän fiiliksen ja tuli jotenkin sellainen voittaja olo! Meniköhän tähän peliin yhteensä joku plus miinus 10h? En osaa arvioida aikaa, mutta tuntui silti hujahtavan ihan super nopeasti.

Pelistä tykkäsin kokonaisuudessaan todella paljon ja peli oli minusta oikein hyvä, kaunis ja toimiva. Tämän voisi pelata vielä uudelleen läpi Challenge Modella, mutta se sitten joskus! Jonossa on vielä paljon muitakin mahtavia pelejä odottamassa pelaamistaan.

Oletteko te pelanneet tätä peliä läpi? Mitä tykkäätte muuten tästä pelisarjasta?

Uncharted 4: A Thief’s End - Kuvapostaus

Olen nyt pelaillu yllätykseksi saatua Uncarted 4:sta ja napsinut paljon erittäin kauniita kuvia! Tämä peli on yksi ehdottomasti kauneimmista näkemistäni peleistä ja sen takia haluan nyt jakaa teillekin näitä upeita otoksia, ennen kuin pääsen pelin läpi ja kirjoitan fiilistelyt tästä pelistä. Olkaa hyvät, nauttikaa näistä. Kuvia pääset ihastelemaan isompana klikkaamalla ne auki!

Tällä hetkellä olen viimeisimmän kuvan kohdassa ja jatkan peliä taas tässä ihan lähipäivinä! Voisin kuvitella läpäiseväni pelin 2-3 seuraavan pelikerran aikana ja sen jälkeen rustaan pelistä fiilistelyni ja lisää kauniita kuvia.

Oletteko te pelanneet tämän pelin läpi?