tiistai 14. maaliskuuta 2017

Beyond: Two Souls, pelattu läpi



Pakko aloittaa postaus taas tyylillä: Pleikkari on ollut niin hyvä ostos ja olen niin iloinen kun pääsen pelaamaan vihdoinkin näitä kehuttuja ja tykättyjä yksinoikeuspelejä! Kolmantena PlayStationin yksinoikeuspeleistä lähdin kokeilemaan Beyond: Two Souls peliä, joka kertoo Ellen Pagen ääninäyttelemästä Jodie Holmesista, jolla on pienestä pitäen ollut yhteys näkymättömään olioon! Jodie on nimennyt tämän olion Aideniksi, jonka avulla pelissä pääsee tekemään ilkeyksiä sekä auttamaan Jodieta tilanteen vaatiessa. Itse en tiennyt tätäkään vähää tästä pelistä, kun aloin pelaamaan. Oli toisaalta tosi siistiä alkaa pelaamaan peliä täysin sokkona, tietämättä siitä mitään muuta kuin sen, että peli on mielettömän hyvä ja päähahmo näyttää Ellen Pagelta ja omaa tämän nuoren naikkosen äänen.

Peli alkoi siitä kun Jodie oli jo vanhempi tyttönen ja ympärillä sattui kummia! Mietin että "ahaa, pelihahmolla on yliluonnollisia kykyjä? Vaikuttaa mielenkiintoiselta." Jatkoin pelailuani ja tarina jatkui siirtyessä kauemmaksi menneisyyteen, jossa Jodie oli pieni suloinen tyttönen, jossakin tutkimuslaitoksessa ja hänellä teetettiin testejä. Tässä kohtaa pääsi ohjailemaan itse ensimmäistä kertaa Aidenia enkä itse tiennyt vieläkään tässä vaiheessa mitä tapahtuu ja miksi. Minulla tuli heti mieleen Stranger Things sarja ja tuo sarjahan on aivan mielettömän hyvä! Tämän vuoksi myös pelin alkukin vaikutti heti lupaavalta ja mielenkiintoiselta.

Tarina poukkoili edestakaisin Jodien lapsuudessa, tämän teini-iässä ja nykyajassa jossa hän oli jo nuorinainen. Tarinan olisi voinut pelata ajallisesti järjestyksessäkin, mutta peli oli paljon mielenkiintoisempi pelata siinä järjestyksessä missä se kuuluikin, eli juurikin siinä missä pompittiin eri aikoihin. Toisella pelikerralla voisin ehkä kokeilla pelata sen ajallisesti oikeassa järjestyksessä, varmasti olisi ihan mielenkiintoinen niinkin.












Peliä tuli pelattua useina eri päivinä ja tunnit vain valahtivat ohitse pelin tarinaan uppoutuessani. Tykkäsin todella paljon tarinasta ja ideasta, tykkäsin hahmoista ja ympäristöstä. Vaikka pelillä on ikää jo kertynyt melkein neljä vuotta, ei tämä peli ollut yhtään huonompi mitä täysin uudet pelit! Tykkäsin tästä pelistä todella paljon ja uudelleenpeluuarvoa löytyy! Tykkäsin, tykkäsin, tykkäsin! Ehdottomasti kapusi top 5 parhaimmat pelit -listalleni, ihan heittämällä! En vain ole miettinyt omaa "parhaat pelit" -listaa jonka takia en osaa sanoa mille sijalle tämä peli nyt sijoittui? Joka tapauksessa peli oli mielettömän hyvä alusta loppuun saakka, mielenkiintoni pysyi visusti mukana joka hetkessä, keskusteluita oli kiva käydä ja valintoja oli jännä tehdä. En tiedä paljonko peli tulee muuttumaan eri valinnoista, mutta se selviää seuraavalla pelikerralla! Olen varma, että tämän vuoden puolella ja ehkä jopa ennen kesää voisin tätä peliä aloitella pelaamaan uudelleen.

En nyt ihan kaikkia valintojani muista, koska pelin pelailusta nyt on jo hetki kulunut. Innostuin heti jatkamaan muilla peleillä ennen kuin aloin tätä tekstiä rustaamaan, joten jotkut valinnat jo pääsivät karkaamaan mielestäni. Tässä silti voisin hieman nyt joitain mieleen jääneitä kohtia purkaa!

Spoiler omasta pelailustani alkaa:

Olin alusta saakka rehellinen ja kerroin kaikille tilanteen tullessa, mikä oli homman nimi ja mikä minä oikein olin. Joten teinien ryyppypippalot eivät sujuneet mukavissa merkeissä... Pussailin sen pojan kanssa, jonka jälkeen näytin muille "kykyni", jonka jälkeen minut lukittiin rappusten alla olevaan koloseen, jota ennen kaikki olivat haukkuneet minut noidaksi. Lähdin talosta kuitenkin kostamatta pois. Seuraavaksi kun pelaan, en aio pussailla tuon idiootin kanssa, enkä aio kertoa heille kyvystäni ja jos silti pistävät minut sinne pimeään koloseen, aion kostaa!

Aavikolla ollessa pussailin komean inkkaripoika Jayn kanssa ja rituaalin jälkeen mokasin enkä kerennyt pelastamaan Paulia! Seuraavalla kerralla pyrin pelastamaan tuon mukavan miehen, ennen kuin alan hoitamaan rituaalia. En halua että hän kuolee taas! Ajattelin myös, että lopussa kun pääsi valitsemaan kenen luokse lähtii niin olisin seuraavalla pelikerralla lähtenyt Jayn matkaan, mutta en taida sitä tehdä SILLÄ kurkistin pelini päätyttyä myös tuon vaihtoehdon lopusta. En malttanut odottaa!

Itsemurha olisi ollut mahdollista tehdä muutamassa eri kohdassa, mutta missään vaiheessa en sitä yrittänyt. Olin vahva vaikka tilanne olikin epätoivoinen monissa kohdissa! En tiedä sitten mitä niissä kohdissa olisi käynyt? Ehkä kokeilen seuraavalla kerralla. Tuskinpa Jodie kuitenkaan oikeasti kuolisi ja tuskinpa peli siihen päättyisi, eihän?

Ryanin kanssa kehittelin romanssia, hyppäsin hänen kanssa sänkyyn ja annoin valheet anteeksi. Lopussa myös valitsin Ryanin ja lähdin hänen kanssaan hiekkarannikoille purjehtimaan. Ehkäpä ensikerralla voisin pitää jalkani ristissä ja olla Ryania kohtaan joko ilkeä tai pelkkä ystävä. Treffeillä en myöskää antanut Aidenin riehua, mutta jos treffit ensikerrallakin tulee voisin antaa Aidenin hieman pistää hösseliksi kämpän kanssa?

Spoilerit loppuvat tähän!





Tätäkin peliä suosittelen kaikille lämpimästi! Jos tällaiset pelit innostavat idealtaan niin tässä on ehdottomasti yksi parhaimmista ellei paras tämän genren peli! Tykkäsin paljon jokaisesta pelitunnista mitä tämän kanssa vietin. Pelasin pelin kokonaan yksin, mutta ehkä tätä voisi joskus kokeilla myös pelata yhdessä mieheni kanssa? Hän ei ole tätä vielä pelannutkaan, joten ehkä tungen itseni mukaan hänen ensimmäiselle pelikerralleen tai jos hän pelistä tykkää niin pelaamme yhdessä uudelleen, jää nähtäväksi.

Oletteko te pelanneet tämän pelin läpi kerran jos toisenkin? Mitä tykkäsitte?


maanantai 13. maaliskuuta 2017

Uncharted 4, pelattu läpi



PlayStation 4 Pro konsoli tuli hommattua, koska on olemassa kasoittain hyviä ja paljon kehuttuja yksinoikeuspelejä, joita vain PlayStationilla pääsee pelailemaan. Tätä asiaa tuli pohdittua pieni ikuisuus ja tuli puntaroitua, tarvitseeko peliharrastajalla olla tietokone, Xbox sekä PlayStation! Päätös tuli tehtyä ja ostimme poikaystäväni kanssa yhdessä joululahjaksi meille tuon konsolin ja pakko sanoa jo nyt, että hetkeäkään ei tämä päätös ole kaduttanut. Mies päätti yllätykseksi hommata meille Uncharted 4:sen ja olihan sitä heti alettava pelaamaan.

En ole aiempia tämän pelisarjan pelejä pelannutkaan saatika tutkinut sarjan tapahtumia millään tapaa, mutta muiden ihmisten kehut ja hehkutukset kyseisestä sarjasta sai minut kiinnostumaan. Ensin oli pohdinnassa, pitäisikö aiemmat sarjan pelit pelata läpi ennen kuin aloittaa pelaamaan uusinta, mutta ystävämme sanoi että kyllä tätä uusinta uskaltaa pelata kylmiltään eikä aikaisempien osien pelaaminen ole pakollista, jotta pelistä voisi nauttia. Tottahan se oli, nyt kun peli on läpäisty niin ei jäänyt harmittamaan lainkaan se, etten aiempia osia ollut pelannut. Joten jos joku teistä ei ole aikaisempia Uncharted -pelejä pelannut ja on pohtinut tämän uusimman hommaamista, voin suositella sitä lämpimästi.

Peliä tuli pelattua useampana eri päivänä ja varmaan puolessa välissä peliä tuli muutaman viikon tauko, kun sen aikana pelasin jo aloittamani Ratchet & Clankin läpi. Pelin sisällä on omat laskurit joita oli hauska tutkia pelin läpäisyn jälkeen. PlayStationilta kun ei näe mistään paljonko peliin on kuluttanut aikaa(?) niin tämä pelissä oleva tilasto oli minusta todella hauska lisä ja varsinkin näin bloggaajana hyvinkin hyödyllinen asia. Melko paljon tuli seisoskeltua pelissä, kun tuota tilastoa tuijottaa. Mahtaako olla sitten suurinosa sellaista, että peli on jätetty päälle ja pidetty taukoa vai onkohan koko aika vain maisemien ihastelua?












Pelin startattuani olin jo heti myyty tälle upealle teokselle. Hahmot oli luotu todella upeasti peliin sekä välianimaatioihin. Niin aidon näköisiä ja niin hienoja yksityiskohtia! Tämän pelin tekemiseen on varmasti uponnut paljon aikaa ja vaivaa sillä peli oli todella hyvin toteutettu. Ääninäyttelijät olivat hoitaneet homman hyvin kotiin ja tarinaa oli mukava seurata, kun ääninäyttely oli hoidettu ammattimaisesti. Jokainen hahmo oli omanlaisensa persoona ja kaikki tämä kävi ilmi käydyistä keskusteluista, hahmojen eleistä ja ilmeistä.

Jokainen kenttä oli mielettömän upea ja maisemat olivat henkeäsalpaavia! Vesiputoukset, lätäköt, sää, materiaalit, luonto, taideteokset ja kaikki mitä pelissä vain silmäsi näki, oli aivan mielettömän upeaa. Tekisi mieli vain kehua ja kehua koko postauksen läpi, sillä minä tykkäsin todella paljon pelin ulkonäöstä jonka vuoksi kuviakin tuli napsittua aivan jatkuvalla syötöllä! Ehdottomasti kaunein kenttä oli pelin lopussa oleva kadonnut kaupunki, jossa oli Henry Averyn ja muiden merirosvojen kartanot. Siellä sisällä taloissa seikkaillessa huomasi, että kaupunki todellakin oli ollut kadoksissa, sillä luonto oli ottanut asunnoissa vallan. Puupinnat olivat ajansaatossa muuttuneet, vesi virtasi sisätiloissa, lattiat olivat rikkoutuneet, kasvisto kiipesi seiniä pitkin kurotellen kattoja, tavarat olivat jätetty niille sijoilleen ja kaikki rekvisiitta oli hienosti toteutettu. Niin upeaa katseltavaa ja tässä kentässä tuli ihasteltua silmät pyöreänä sitä kaikkea kauneutta ja jatkuvasti mietin, mistä kaikkialta ja mistä kuvakulmista napsisin kuvia!

Pelin tarinasta olen kuullut sanottavan, että se oli tylsä tai mitäänsanomaton, mutta minä olen tästä täysin eri mieltä. Tykkäsin tarinasta ja tarinankerronnasta tässä pelissä. Tykkäsin kohtauksista joissa käytiin keskusteluja eri henkilöiden välillä ja tykkäsin kun välillä näytettiin lapsuutta, nuoruutta ja nykyaikaa. Tarina oli minusta täyteläinen eikä itselleni jäänyt mitään kysymyksiä tai epäselvyyttä tapahtumista. Jokaisella olkoon omat mielipiteensä, mutta minä tykkäsin tarinasta tässä pelissä ja peli sai aiheutettua minussa erilaisia tunteita pitkin peliä. Välillä tuli kyynel silmäkulmaan, välillä kiukutti pelin pahiksien käytös ja välillä sai naureskella Nathanin ja Samuelin jutuille, eikä Victor ja Elena olleet yhtään sen vähempää hauskoja keskusteluissaan kuin veljekset. Jokaisella hahmolla oli omat hauskat juttunsa ja letkautuksensa pitkin peliä, eikä kukaan heistä vaikuttanut nipottavalta tai ärsyttävältä.






Pelissä tuli liikuttua reippaasti eteenpäin ja toki oli pientä kenttien tutkimista aarteiden kiilto silmissä, mutta taistelukohdat minä hoidin hiippailemalla. Tykkään todella paljon ninjailla ja pysyä piilossa, taistelut on hauskempi hoitaa hiljaisesti ja salassa, pohtia mistä menisin ja mihinkin, kenet hoitelisin ensimmäisenä, kenet repäisen reunalta alas ja kenet kukistan puskan sekasta käsin ja niin pois päin. Tällainen suunnittelu on aina peleissä hauskaa ja sen vuoksi monet taistelukohdat venähtävät minulla todella pitkiksi, vaikka ne olisi saanut juoksemalla ja räiskimällä läpäistyä aivan hetkessä!

Peli ei tietenkään sujunut aina hymyillen ja helposti vaan välillä sain kiukutella vaikeita taisteluita joissa kuolin pienen hikoilun jälkeen tai ärsyynnyin kun Nathan ei hypännytkään ihan sinne mihin olisin hänen halunnut hyppäävän. Toki nämä kaikki johtui siitä, kun olin pelannut peliä jo putkeen useamman tunnin ja oma keskittyminen peliin alkoi puutumaan. Virheistä oppii ja sitten kun tarpeeksi oli kiukutellut jonkun kohdan kanssa, keräsin itseni ja keskityin oikein kunnolla, jolloin kohtaus tuntui sujuvan taas paljon helpommin. Moni pikku aivopähkinä pelissä sai myös kiukuttelemaan, mutta onneksi mieheni sitten jaksoi rauhoitella ja pyytää minua keskittymään asiaan, jolloin taas pääsinkin eteenpäin. Välillä kun vain tuppaan olemaan niin malttamaton! Yleisesti ottaen kyllä pelin aivopähkinät olivat hauskoja ja tällaiset asiat on hyvä juttu peleissä, paitsi tietenkin silloin kun kello lähenee nukkumaanmenoaikaa ja haluaa vain äkkiä päästä eteenpäin, jotta peli jäisi järkevään kohtaan ennen lopettamista.

Kokonaisuudessaan todella miellyttävä peli ja mahtava kokemus, suosittelen ehdottomasti jokaiselle joka tätä ei ole vielä pelannut! Jos et omista kyseistä konsolia, niin kyllä näiden yksinoikeuspelien vuoksi kannattaa hommata tai lainata kaverilta! En monia pelejä ole läpi pelannut, mutta tällaiset pelit on niin nautinnollista päästä läpi ja siirtää sinne valmiiden pelien kasaan. Pikkuhiljaa saan lisää kokemusta erilaisista peleistä ja pian on jo paljon mihin verrata uusia tulevia pelejä.

Oletteko te pelanneet tämän pelin läpi? Mitä itse tykkäsitte tarinasta ja pelin ulkonäöstä?


torstai 2. maaliskuuta 2017

Koukuttavat kännykkäpelit

Varmasti jokainen on pelannut joskus jotakin kännykkäpeliä ja tietää, että ne on suunniteltu todella koukuttaviksi ja aikaa syöviksi näpertely peleiksi. Itse olen pelannut älypuhelinaikakauteni aikana ties kuinka monia erilaisia pelejä. Osa on ollut hauskoja puuhasteluja vain pieniksi hetkiksi ja jotkut ovat osoittautuneet todellisiksi päivätöiksi! Tässä vähän juttua kännykkäpeleistä joita pelailen parhaillaan ja joita olen joskus pelaillut.

Yksi ehdottomasti eniten aikaa elämästäni vienyt näperryspeli oli Hay Day! Sitä tuli pelattua monta kuukautta putkeen ja mitä pidemmälle peliä pääsit sitä enemmän siihen oli upotettava aikaa jotta koko maatilasi ei menisi konkurssiin. Peliä tuli pelattua joka päivä ja melkeinpä jatkuvasti kännykkä oli lähettyvillä. Pari kaveriani pelasi myös tätä peliä ja perustimme Whatsappiin HayDay -ryhmän, jossa sitten huutelimme toisillemme "onko kellään tätä ja tätä, nyt tarvitsisin tätä ja tätä".  Tuo peli oli ihan kuin toinen työ, jota yritit hoitaa oikean työn ohella ja huhhuh kun siinä olikin puuhaa. Piti lypsää lehmiä, ruokkia eläimet, laittaa pelloille kasvamaan milloin mitäkin ja huolehtia ne ylös pellosta etteivät mene piloille, täytyi hoitaa farmilla kyläileville ihmisille heidän tarvitsemiaan tarvikkeita, piti lastata laivaan laatikoittain tavaroita ja täytyi huolehtia ettei varastosta lopu tila kesken! Perus kännykkäpeli, joka söi kamalasti aikaa ja sen takia innostuskin lopahti lopuksi. Laivat lähti tyhjillään, pelloille istutetut tuotteet mätääntyivät jos unohdit ne käydä nostamassa ja täten tuli paljon tappiota. Eräänä päivänä peli sitten jäi pois päivärutiineista. Enkä toivottavasti enää palaa tuon pelin pariin. Peli oli kiva, mutta ei enään kiitos.

Muita pelejä joita pelailin Hay Dayn jälkeen ja ennen, oli pieniä pelejä joita tuli pelailtua silloin tällöin ja jotka eivät niin paljoa vieneet aikaa. Näitä pelejä oli esimerkiksi: Pou, Angry Birds, Doodle Jump, Candy Crush Saga, Sanajahti, Hearthstone, Temple Run, Agar.io, 2048, QuizTaisto, Trivia Crack, Pineapple Pen ja joku autopeli jonka nimeä en nyt millään muista.

Mobile Strike peliin tuli eksyttyä vahingossa ja siihenkin hieman jäin koukkuun. Homman nimi oli se, että rakennat omaa tukikohtaa ja kasvatat omia joukkojasi. Tehtäväsi on puolustaa omaa tukikohtaasi ja hyökätä muiden pelaajien tukikohtiin. Tuohon tuli kulutettua muutaman viikon ajan todella paljon aikaa joka päivä ja tämäkin peli vaati sen, että käyt pelissä vähintään kerran päivässä. Lopulta tukikohtaani hyökättiin jatkuvasti kun aloin olemaan jo isommalla tasolla. Joka kerta pelin avatessani aamulla tai myöhemmin päivällä oli kaikki vaivalla rakentamani suojat tuhottu ja puolet sotilaistani kuollut jonkun isomman tukikohdan tekemän hyökkäyksen vuoksi. Mielenkiinto alkoi hiipumaan ja peli jäi unholaan. Tämän pariin en haikaile enää uudelleen, sillä pelissä oli paljon kaikkea ja aika vain ei riittänyt sen kanssa painimiseen. Tästä pelistä myös höpöttelin eräässä luukussa joulukalenterissani, voit käydä lukemassa sen täältä.

Sitten myös on tämä kaikkien tuntema Pokemon Go! Sitä tuli pelattua sen ilmestyttyä joka päivä ja paljon! Kirjoitin myös tästä ihan oman postauksen ensimmäisen päivän pelailuistani, voit lukea sen täältä. Kun ilmat alkoivat vähän viilenemään jäi tämän pelaaminenkin hieman pienemmälle ja lopulta kokonaan pois. Muutaman kuukauden oli peli unholassa, kunnes kerran peli tuli mieleen taas ja halusin käydä vilkaisemassa onko mitään uudistuksia tullut. Latasin pelin takaisin puhelimeeni ja pelasin sitä taas joka päivä jonkun verran. En läheskään niin paljoa kun alussa, koska ulkona on ollut jäätävän kylmä enkä halua kävellä kännykkä kourassa sormet jäässä metsästämässä jokaista rottaa ja lepakkoa. Kuitenkin aina välillä nappasin parhaimmat Pokemonit ja evolvasin vanhoja sekä kerrytin kilometrejä muniin. Uusien Pokemonien tultua on tullut niitä napsittua pois pyörimästä puskista, mutta silti vielä hieman hiljaiseloa tämän pelin kanssa. Ehkä ilmojen lämmetessä taas?



PewDiePie's Tuber Simulator on ollut ilmestymisestään saakka minulla ja olen sitä näpräillyt joka päivä enemmän ja vähemmän. Nyt toki jo ollut pidempää taukoa tästä, alkuinnostus hiipunut. Osaksi syynä on se, että kotkan vihellys alkaa jo ärsyttämään, mutta kotkia vain olisi napattava jotta saisi "rahaa" jotta sitten saisi ostettua tavaroita. Uusimmat tavarat kestää tulla ikuisuuden jonka takia täytyy jatkuvasti olla pelaamassa Pugglea, jonka takia kaikki rahatkin menevät ja taas pitäisi niitä kotkia napata. Oravanpyörä. Peli on idealtaan tosi kiva, koska tykkään sisustamisesta ja suunnittelemisesta. Peli olisi jäänyt jo aikoja sitten unholaan, ellei siinä olisi aina tiettyä teemaa tehtävänä esimerkiksi pitää tehdä huone jonka aihe on kauhu tai kauppa tms. Silloin kun on joku tehtävä jota on kiva toteuttaa ja toivoo saavansa paljon tykkäyksiä valmiille teemahuoneellesi ja sitä kautta palkintoja eventistä, on pelissä tällöin enemmän puhtia. Kiva peli, mutta nyt ehkä vähän hiljaisempaa pelaamista kuin alkuun. En kuitenkaan aio hylätä peliä kokonaan, mutta nyt uusi innostukseni on vienyt kaiken aikani, nimittäin...



SimCity Buildit! Tähän peliin vasta tutustuin kuukausi-pari sitten, kun kaverini tätä alkoi pelaamaan. Perus sama idea kun monessa muussakin kännykkäpelissä, elikkä: valmista tavaraa, valmista valmistamistasi tavaroista toisia tavaroita, myy tavaroita saadaksesi rahaa, päivitä ja laajenna, tee tehtäviä jossa sinulta vaaditaan tiettyjä tavaroita joita sinun täytyy tehdä. Ja sitten paljon odottelua ja näpertämistä. Idea toimii ja koukuttaa, sekä peli näyttää oikeasti kivalta! Tämä on nyt tällä hetkellä se minulla ykkösenä pelailussa oleva kännykkäpeli ja tähän se kaikki aikani kuluu jos kännykällä jotakin puuhastelen. Tähän kun kyllästyn niin toivon, että en innostu mistään uudesta kännykkäpelistä hetkeen, koska nämä vievät ihan kamalasti aikaa ja niin sanottu "oikea" pelaaminen jää vähälle kun on jo koko päivän näprännyt puhelinta. Nyt toki tämäkin peli pienellä tauolla, kun olen ollut kipeänä enkä ole jaksanut näpertää puhelinta, sekä olen innostunut pelailemaan Pleikkarilla kaikkia kivoja yksinoikeuspelejä läpi!

Tässä nyt purettu ne aikaa eniten vievät pelit joita pelaan/olen pelannut! Oletteko te pelanneet näitä? Pelaatteko yleensäkään mitään kännykkäpelejä?


tiistai 14. helmikuuta 2017

Ratchet & Clank, pelattu läpi


Tuli tosissaan hommattua PlayStation 4 Pro konsoli joulukuussa ja ensimmäinen peli jonka tuohon ostimme oli Ratchet & Clank. Tämä pelihän on uusversio ihka ensimmäisestä Ratchet & Clank pelisarjan pelistä, joka ilmestyi PlayStation 2:selle vuonna 2002. Peli on varmasti muuten hyvinkin sama kuin alkuperäinen, mutta tarinaa vain on muovattu hieman sopimaan pelistä tehtyyn elokuvaan. Itse en tuota elokuvaa ole nähnyt, mutta olisihan se hauska nähdä, vaikka toki nyt pelin läpäistyäni tiedänkin mitä siinä pääpiirteittäin tulee tapahtumaan. En ole itse tuota ensimmäistä alkuperäistä peliäkään pelannut, enkä muitakaan tämän pelisarjan pelejä. Olen kuitenkin aina tiennyt mistä on kysymys ja olen nähnyt kun kaverini ovat tätä peliä pelanneet joskus aikoinaan kun olimme pieniä.



Peli tuli aloitettua heti konsolin oston jälkeisenä päivänä ja sain kyllä silmät pyöreänä vain ihailla pelin kauneutta! Tässä taas näkee sen, miten hienoja peleistä osataan nykypäivinä tehdä ja kuinka ne saadaan näyttämään silmiä hivelevän upeilta. Pelin kaikki värit, sävyt, kontrastit valoisuuden ym kanssa oli uskomattoman nättiä, että välillä vain teki mieli ihastella maisemia ja kenttiä. Kuvia tuli muutamia otettua ja niitä ottaessa pyörittyä hetki ympyrää etsien juuri oikeaa kuvakulmaa. Jokainen kenttä oli todella tyylikäs, välianimaatiot olivat upeita ja kaikki kokonaisuudessaan näytti kivalta omiin silmiini. Voisin veikata, että tuo konsolin Pro versiokin toi omaa osuuttaan mukaan pelin näyttävyyteen ja kyllä sitä pystyi olemaan vain tyytyväinen ostokseen!

Peliä tuli pelattua monen monina eri päivinä ja välillä tuli pidettyä pidempiä taukojakin. Pelailin peliä itsekseni yli puoleen väliin jonka jälkeen sitten striimasin kolmena eri kertana pelin loppuun ja kylläpä olikin mukava kokemus! Toki pieniä silmän nykimisiä oli havaittavissa, jos ja kun ei jotakin tiettyä kohtaa meinannut päästä heti muutamalla yrittämisellä, mutta näitä nyt sattuu jokaisissa peleissä muutenkin.

Pelissä oli hyvä liikkuvuus, helposti opittavat näppäimet ja siinä vaiheessa kun rakettireppu tuli, oli peli jo aivan hunajaa! Pelissä oli mielin määrin erilaisia aseita joista muodostui itselleni muutama lemppari, joita käytin pelin loppuun saakka. Osa aseista tuntui oudoilta ja vähän jopa turhilta, mutta jokainen oli omalla tavallaan ihan hauska.

Itselläni oli peli suomeksi, koska kaikki pelit joissa on mahdollisuus suomenkieleen on aina ehdottomasti koettava suomeksi. Itse tykkään paljon enemmän tällaisena vähän nihkeämpi taitoisena englannin osaajana, että ymmärrän peleistä kaiken. Suomeksi jos peli on mahdollista saada niin tällöin myös ymmärrykseni jokaiselle kohdalle on taattu! Suomen myötä myös peliin tuli todella hupaisat dubbaukset, sekä jokainen ase sai hupaisan nimen. Oma ehdoton lempparini oli taisteluissa käyttää Herra Zurkonia sekä ampua itse ihan pelin perusaseella Magmabuusterilla, mutta keskityin sitten kehittämään liekinheitin Pyrocitoria eli "Laavainta". Aseita nyt tuli kuitenkin jatkuvasti lisää niin jokaisen kanssa tuli pelleiltyä jos jonkin verran ja kehitettyä enemmän tai vähemmän. Varmaan kuitenkin isoimmaksi lemppariksi muodostui suhteellisen loppupuolella saatava Buzz Blades "Tuomion terät". Groovipommi oli myös kyllä todella hauska, koska miksipä et haluaisi pistää vihollisia tanssimaan ja sen jälkeen heittää perään Protonirumpu ja itse heitellä fuusiokranaatteja  vielä lisäksi siihen perään! Plasmajousi oli myös hauska ase ja tätä tuli käytettyä kentässä jossa piti isoja aivoja ampua, samalla kun metsästi lukuisia pieniä aivoja. Hauskaa. Tämä kenttä oli varmaan kaikkein pisin ja tuli rempattua pitkiä matkoja rakettirepun kanssa etsien viimeisimpiä aivoja, huh. Aseisiin palatakseni, esimerkiksi Sheepinator "Lammasnaattori" ja  Pixelizer "Pikselöijä" jäivät todella vähälle käytölle enkä noita aseita käyttänyt kuin kokeillakseni ja silloin kun panokset oli muista aseista loppunut. Ja kyllä, nuo suomennetut nimet vaan on todella hölmöjä, siksi peli olikin niin hauska!





Pelasin pelin mielestäni suhteellisen nopeasti läpi ja aika vain vierähti tätä pelatessa. Tykkään tällaisista peleistä ja on jotenkin hauska fiilistellä tämän tyylisiä pelejä, joista tulee lapsuus mieleen, kun pelasi satunnaisesti kaverin luona Crash Bandicoottia ja Spyroa. Vaikkakin melko erilaisiahan nämä kaikki keskenään ovat, niin omalla vähän nihkeämmällä pelitaustalla tällaiset pelit silti muistuttavat jollakin tapaa toisiaan.

Kovin monia pelejä en itse ole pelannut läpi, koska aina tulee uusia kivoja pelejä ja aina ne vanhemmat jäävät uusien varjoon ja sitä myötä unohtuvat kokonaan pölyttymään... Nyt kun tämä tuli tosissaan reippaasti pelattua läpi niin sain itselleni hyvän fiiliksen ja tuli jotenkin sellainen voittaja olo! Meniköhän tähän peliin yhteensä joku plus miinus 10h? En osaa arvioida aikaa, mutta tuntui silti hujahtavan ihan super nopeasti.

Pelistä tykkäsin kokonaisuudessaan todella paljon ja peli oli minusta oikein hyvä, kaunis ja toimiva. Tämän voisi pelata vielä uudelleen läpi Challenge Modella, mutta se sitten joskus! Jonossa on vielä paljon muitakin mahtavia pelejä odottamassa pelaamistaan.


Oletteko te pelanneet tätä peliä läpi? Mitä tykkäätte muuten tästä pelisarjasta?

tiistai 17. tammikuuta 2017

Tulevia pelejä 2017 Osa 2

Kirjoitin jo ensimmäisessä osassa alkuvuoden ilmestyvistä peleistä ja tässä postauksessa nyt jatkan näiden tulevien pelien purkamista. Tsekkaa edellinen postaus täältä, jos se jäi lukematta aikaisemmin.

PS4:selle ja PC:lle maaliskuun 7. päivänä ilmestyvä Nier: Automata näytti demonsa myötä melko mielenkiintoiselta. Erilainen peli kuin aiemmat pelit jota olen tähän mennessä kokeillut, joten oli jännä nähdä tuon pelin demo. Ulkoasu näytti siistiltä ja tarinakin on varmasti hyvin jännittävä. Itse en kokeillut demoa, mutta katsoin vierestä kun poikaystäväni vetäisi sen läpi. Kuvakulmia oli monia erilaisia ja peli vaikutti hyvin monipuoliselta. Kiinnostava. En kuitenkaan usko itse tätä ostavani, mutta jos tuo miekkonen tämän yhteiselle pleikkarillemme aikoo hommata niin kyllähän minäkin sitten tätä kokeilen. Ei riitä rahat ja aika kaikkien kivojen ostamiseen kuitenkaan niin pitää vähän pohdiskella mitä kannattaa ostella ja mitä jättää suosiolla taka-alalle odottelemaan jos joskus ehkä ostaisi.

Samalla siinä selatessa pelejä läpi törmäsin myös tällaiseen seikkailupeliin kuin Syberia 3. Peli julkaistaan kaikille mahdollisille alustoille 1. neljänneksen aikana. En tätä ole hommaamassa, mutta halusin tämän lisätä tähän listaan, koska peli näytti melko jännältä. Onko kukaan pelannut näitä aikaisempia Syberia pelejä? Kiinnostaisi kyllä seurailla jotakin streamia tai LP:tä tästä pelistä ja nähdä vähän tarkemmin millainen tekele tämä oikein onkaan. Täytyy julkaisupäivänä vähän selailla nettiä josko joku suomalainen sen olisi hommannut ja pistäisi striimit pystyyn.

Ja tietenkin tänä vuonna on ilmestymässä myös monen monien pelaajien odottama Mass Effect Andromeda! Ja juuri muutama päivä sitten saatiin tällekin pelille julkaisupäivä joka on 23. maaliskuuta, eiköhän todella monet odota jo tätä peliä sormet syyhyten. Itse en ole koskenutkaan aiempiin Mass Effect peleihin joten en oikeastaan osaa odottaa tätä niin paljon, mutta silti vähän mielenkiintoisena odotan. Kokisin pelin olevan sellainen mistä minä tykkään ja veikkaisin pelin olevan niin hyvä kun mitä olettaisin. En tiedä hommaisinko peliä heti julkaisupäivänä, mutta ehkä sitten jossakin välissä. Tuota peliä taitaa päästä pelailemaan ennen julkaisua 10 tunnin ajan jos omistaa EA Accessin, joten varmasti mielipiteitä ja fiiliksiä tulee olemaan netti pullollaan, joten pitänee niitä jäädä odottamaan ennen kuin tekee itse mitään päätöstä.



PC:lle tuleva roolipeli Impact Winter julkaistaan 1. neljänneksen aikana. Peli hyppäsi silmille pelejä selatessani ja sai minut katsomaan trailerin kokonaan. Kylmän näköinen tunnelma, jotenkin hieman herttainen ja tunnelmallinen. Peli varmasti tulee olemaan ihan hyvä ja siitä varmasti saa paljon intoa irti, mutta jätän tämän kuitenkin hyllylle ellei nyt satu tulemaan alennuksissa joskus vastaan ja sitä kautta kokeilunhalusta pelailtua. Tai ellei tule vastaan videoita jotka saavat pelin näyttämään todella mielenkiintoiselta ja hyvältä, jonka takia peli vain on PAKKO saada heti äkkiä ja nyt. Itse kun tunnun olevan hieman herkästi innostuva näiden erilaisten pelien suhteen.

Kamalan ahdistavaa ja masokistien odottamaa kauhua on luvassa myös tämän vuoden 1. neljänneksen aikana, kun Outlast 2 ilmestyy kauppoihin. Jostain sairaasta syystä minua kiinnostaisi tämä peli, mutta tiedän kuitenkin pelkääväni tämän pelaamista ihan mielettömästi. Vaikka tykkäänkin katsoa kauhuelokuvia niin en usko pystyväni tämän pelin peluuseen. Uppoan aivan liian syvälle tunnelmaan tällaisten pelien kanssa, että se kauhu on käsin kosketeltavaa. Demo oli ahdistava tunnelmaltaan, pelisarjan ensimmäinen peli oli aivan kamalaa ja sydämeni meinasi sanoa itsensä irti. Silti pienesti kiinnostaisi tätä 2:sta pelata... En silti usko tätä hommaavani. Tiedän miten vaikeaa oli 1:sen kanssa kamppailla. Joten odotan innolla muiden pelaajien pelailuja tästä, jotta pääsen silti kokemaan tämän pelin olemalla itse turvallisesti katsojan roolissa.



Vielä viimeisenä voisin mainita tähän mielenkiintoisen näköisen seikkailupelin: Blackwood Crossing. Traileri alkoi söpösti ja pelistä tuli sellainen fiilis, että tämähän voisi olla kiva kokeilu. Trailerin edetessä kuitenkin tunnelma muuttui hieman synkäksi ja jopa vähän karmivaksi. Mielenkiintoisen oloinen peli näyttäisi tämä olevan ja haluaisin nähdä tästä pelikuvaa jossakin vaiheessa. Voisin kuvitella hommaavani tämän jos hinta ei ole pilvissä. Ulkoasu miellytti silmää ja tunnelmaltaan peli voi olla mystinen ja jännittävä. Ilmestymispäivän julkistusta odotellessa!

Voisin vielä selailla myöhemmin uudelleen mitä kaikkia pelejä mahtaa olla tuloillaan ja raapustella lisää tällaisia postauksia jossa puran fiiliksiäni kyseisistä peleistä. Trailereita on kiva katsella ja on mukavaa etsimällä etsiä itselleen lisää "pakko saada tämä" pelejä, koska nautin siitä kun pelilaatikkoni pursuaa ja pelit jäävät kesken.

Mitä pelejä te odotatte tältä vuodelta ja onko joku näistä peleistä jo teidän ostoslistallanne?