Halusin tämän pelin heti kun olin lukenut pelistä hehkutuksia ja fiilistelyjä. Peli napsahti Xboxilla alennukseen tämän vuoden tammikuussa ja siitä saakka peli on odottanut minua pelaamaan. Niin monen muun kesken ja aloittamatta olevan pelin kanssa LiS odotti maltillisena, kunnes kesälomallani pääsin pelin korkkaamaan. Pelasin ensin yhden episoden ja seuraavana päivänä toisen, kolmannen ja neljännen! Sen jälkeen parin päivän päästä viimeisen episodin. Pelin ahmaisin reippaasti ja aika vain hujahti tätä pelatessa, kun oikein pääsin uppoutumaan pelin maailmaan. Yhteensä pelitunteja upotin koko peliin noin 12 tuntia.
Pelin tarina oli oikeasti hyvin mielenkiintoinen ja jännittävä! Tykkäsin pelin tyylistä ja maailmasta joka sopi todella mukavasti pelin henkeen. Tarinankerronta-pelit ovat todella mielenkiintoisia ja Life is Strange on ehdottomasti yksi sellaisista, mitä jokaisen kannattaa kokeilla! Pelin aikana sai kokea ihmetystä ja pientä jännitystä, iloa ja surua.
 |  |
 |  |
 |  |
 |  |
Pelissä päähahmona seikkaileva Max opiskelee valokuvaamista vanhassa kotikaupungissaan jossa välikohtaus naisten WC:ssä aloittaa tarinan mysteerisen ajassa taaksepäin matkaamisen. Pelin edetessä päätöksiä tehdessä aikaa voi kelata taaksepäin ja päättää uudelleen mitä suustaan päästää. Voi myös katsoa kaikkien vaihtoehtojen seuraukset kyseisellä hetkellä ja päättää sitten mitä haluaa pysyvästi sanoa. Vaihtoehtojen ja reaktioiden katselu remppaamalla ajassa taaksepäin ei kuitenkaan kerro miten tuo vastaus tai päätös vaikuttaa pidemmälle tulevaisuuteen, joten ihan kaikkeen ei ajan remppaaminen tuo helpotusta. Pelissä joutuu päättämään mitä Max tekee ja jokainen tehty ja sanottu asia voi vaikuttaa tulevaisuuteen erilaisella tavalla. Päätösten tekeminen oli minulle välillä hyvinkin vaikeaa ja piti puntaroida tarkkaan omaa päätöstään ja toivoa vain tämän olevan se parempi vaihtoehto. Joissakin kohdissa ajan kelaaminen takaisin ei ollut mahdollista joka luo pienimuotoisia paineita päätöksiin! Toimin eräässä kohdassa hetken mielijohteesta ajattelematta asiaa tarkemmin, joten valitsin väärin ja heti samalla hetkellä kun valitsin, tajusin, että toinen vaihtoehto olisi ollut järkevämpi monestakin syystä, mutta asia oli jo tapahtunut ja ajassa en päässyt takaisin.
Pelin loppua kohden hämmästelin ja kummastelin enemmän kuin alussa, sillä loppua kohden tarina alkoi etenemään mielenkiintoisemmin. Pelin alku oli enemmänkin taidon opettelua ja siihen tottumista, lopussa kaikki tiivistyy. Joten jos kokeilet peliä ja ensimmäisen episodin jälkeen et koe peliä sen kummemmaksi niin ÄLÄ LOPETA! Pelaa ihmeessä peli loppuun saakka, sillä se kyllä siitä vielä saa sinut vakuutettua. Ellet sitten vihaa tarinankerronta-pelejä? Joka tapauksessa suosittelen tätä peliä jokaiselle jota vähänkään voisi tällaiset pelit kiinnostaa.
Pelissä plussaa oli ehdottomasti sen erilaisuus verrattuna muihin pelaamiini tarinankerronta-peleihin ja peleihin muutenkin. Pelissä oli yllätyksellisyyttä ja jännitystä sekä kaunis ulkoasu. Hauskoja keskusteluja ja kielenkäytössä ei kaunisteltu. Jos hahmon teki mieli kiroilla tai sanoa napakasti niin hän myös sanoi. Pelit jossa ei liikaa kaunistella sanoja on aina mukavampia pelata (en itsekään aina puhuessani mieti jokaista sanaani valmiiksi vaan annan sanojen virrata. Kirjoittaessa enemmänkin tulee pohdittua mitä sanoja käyttää.) Miinuksia pelissä ei juurikaan ollut. Ehkä yksi jos jotakin täytyy keksiä: valokuvia keräillessä (pelin läpäisyn päätteeksi) jaksojen alussa olevat keskustelut tai kameran seikkailut oli katsottava ja näitä ei voinut skipata mitenkään. Muuten kyllä jokaisen keskustelun pystyi kelaamaan nopeasti ohi suoraan seuraavaan päätökseen tai vastaukseen. Tätä kun ei esimerkiksi The Walking Dead pelissä ollut, jota kaipasin kovin siinä vaiheessa kun aloitin pelin alusta halutessani pelin loppuun nopeasti.
Mitä te tykkäsitte Life is Strange pelistä vai oletteko vieläkään päässeet tätä peliä kokeilemaan? Kiinnostaako yleensäkään tällaiset tarinankerronta-pelit teitä?
