Ratchet & Clank, pelattu läpi

Tuli tosissaan hommattua PlayStation 4 Pro konsoli joulukuussa ja ensimmäinen peli jonka tuohon ostimme oli Ratchet & Clank. Tämä pelihän on uusversio ihka ensimmäisestä Ratchet & Clank pelisarjan pelistä, joka ilmestyi PlayStation 2:selle vuonna 2002. Peli on varmasti muuten hyvinkin sama kuin alkuperäinen, mutta tarinaa vain on muovattu hieman sopimaan pelistä tehtyyn elokuvaan. Itse en tuota elokuvaa ole nähnyt, mutta olisihan se hauska nähdä, vaikka toki nyt pelin läpäistyäni tiedänkin mitä siinä pääpiirteittäin tulee tapahtumaan. En ole itse tuota ensimmäistä alkuperäistä peliäkään pelannut, enkä muitakaan tämän pelisarjan pelejä. Olen kuitenkin aina tiennyt mistä on kysymys ja olen nähnyt kun kaverini ovat tätä peliä pelanneet joskus aikoinaan kun olimme pieniä.

Peli tuli aloitettua heti konsolin oston jälkeisenä päivänä ja sain kyllä silmät pyöreänä vain ihailla pelin kauneutta! Tässä taas näkee sen, miten hienoja peleistä osataan nykypäivinä tehdä ja kuinka ne saadaan näyttämään silmiä hivelevän upeilta. Pelin kaikki värit, sävyt, kontrastit valoisuuden ym kanssa oli uskomattoman nättiä, että välillä vain teki mieli ihastella maisemia ja kenttiä. Kuvia tuli muutamia otettua ja niitä ottaessa pyörittyä hetki ympyrää etsien juuri oikeaa kuvakulmaa. Jokainen kenttä oli todella tyylikäs, välianimaatiot olivat upeita ja kaikki kokonaisuudessaan näytti kivalta omiin silmiini. Voisin veikata, että tuo konsolin Pro versiokin toi omaa osuuttaan mukaan pelin näyttävyyteen ja kyllä sitä pystyi olemaan vain tyytyväinen ostokseen!

Peliä tuli pelattua monen monina eri päivinä ja välillä tuli pidettyä pidempiä taukojakin. Pelailin peliä itsekseni yli puoleen väliin jonka jälkeen sitten striimasin kolmena eri kertana pelin loppuun ja kylläpä olikin mukava kokemus! Toki pieniä silmän nykimisiä oli havaittavissa, jos ja kun ei jotakin tiettyä kohtaa meinannut päästä heti muutamalla yrittämisellä, mutta näitä nyt sattuu jokaisissa peleissä muutenkin.

Pelissä oli hyvä liikkuvuus, helposti opittavat näppäimet ja siinä vaiheessa kun rakettireppu tuli, oli peli jo aivan hunajaa! Pelissä oli mielin määrin erilaisia aseita joista muodostui itselleni muutama lemppari, joita käytin pelin loppuun saakka. Osa aseista tuntui oudoilta ja vähän jopa turhilta, mutta jokainen oli omalla tavallaan ihan hauska.

Itselläni oli peli suomeksi, koska kaikki pelit joissa on mahdollisuus suomenkieleen on aina ehdottomasti koettava suomeksi. Itse tykkään paljon enemmän tällaisena vähän nihkeämpi taitoisena englannin osaajana, että ymmärrän peleistä kaiken. Suomeksi jos peli on mahdollista saada niin tällöin myös ymmärrykseni jokaiselle kohdalle on taattu! Suomen myötä myös peliin tuli todella hupaisat dubbaukset, sekä jokainen ase sai hupaisan nimen. Oma ehdoton lempparini oli taisteluissa käyttää Herra Zurkonia sekä ampua itse ihan pelin perusaseella Magmabuusterilla, mutta keskityin sitten kehittämään liekinheitin Pyrocitoria eli "Laavainta". Aseita nyt tuli kuitenkin jatkuvasti lisää niin jokaisen kanssa tuli pelleiltyä jos jonkin verran ja kehitettyä enemmän tai vähemmän. Varmaan kuitenkin isoimmaksi lemppariksi muodostui suhteellisen loppupuolella saatava Buzz Blades "Tuomion terät". Groovipommi oli myös kyllä todella hauska, koska miksipä et haluaisi pistää vihollisia tanssimaan ja sen jälkeen heittää perään Protonirumpu ja itse heitellä fuusiokranaatteja  vielä lisäksi siihen perään! Plasmajousi oli myös hauska ase ja tätä tuli käytettyä kentässä jossa piti isoja aivoja ampua, samalla kun metsästi lukuisia pieniä aivoja. Hauskaa. Tämä kenttä oli varmaan kaikkein pisin ja tuli rempattua pitkiä matkoja rakettirepun kanssa etsien viimeisimpiä aivoja, huh. Aseisiin palatakseni, esimerkiksi Sheepinator "Lammasnaattori" ja  Pixelizer "Pikselöijä" jäivät todella vähälle käytölle enkä noita aseita käyttänyt kuin kokeillakseni ja silloin kun panokset oli muista aseista loppunut. Ja kyllä, nuo suomennetut nimet vaan on todella hölmöjä, siksi peli olikin niin hauska!

Pelasin pelin mielestäni suhteellisen nopeasti läpi ja aika vain vierähti tätä pelatessa. Tykkään tällaisista peleistä ja on jotenkin hauska fiilistellä tämän tyylisiä pelejä, joista tulee lapsuus mieleen, kun pelasi satunnaisesti kaverin luona Crash Bandicoottia ja Spyroa. Vaikkakin melko erilaisiahan nämä kaikki keskenään ovat, niin omalla vähän nihkeämmällä pelitaustalla tällaiset pelit silti muistuttavat jollakin tapaa toisiaan.

Kovin monia pelejä en itse ole pelannut läpi, koska aina tulee uusia kivoja pelejä ja aina ne vanhemmat jäävät uusien varjoon ja sitä myötä unohtuvat kokonaan pölyttymään... Nyt kun tämä tuli tosissaan reippaasti pelattua läpi niin sain itselleni hyvän fiiliksen ja tuli jotenkin sellainen voittaja olo! Meniköhän tähän peliin yhteensä joku plus miinus 10h? En osaa arvioida aikaa, mutta tuntui silti hujahtavan ihan super nopeasti.

Pelistä tykkäsin kokonaisuudessaan todella paljon ja peli oli minusta oikein hyvä, kaunis ja toimiva. Tämän voisi pelata vielä uudelleen läpi Challenge Modella, mutta se sitten joskus! Jonossa on vielä paljon muitakin mahtavia pelejä odottamassa pelaamistaan.

Oletteko te pelanneet tätä peliä läpi? Mitä tykkäätte muuten tästä pelisarjasta?

Alice: Madness Returns, pelattu läpi

Tuli ostettua Steamin kesäalesta Alice: Madness Returns, jota minulle suositeltiinkin. Lähdin tutustumaan tähän viisi vuotta vanhaan peliin toiveikkain fiiliksin ja peli sai minut innostumaan jo heti sen aukaistuani. Peli vaikutti heti mielenkiintoiselta tarinansa puolesta sekä ulkoasu oli yllättävä ja silmiä miellyttävä!

Tämä kauhuaiheinen tasohyppelypeli oli juuri sellainen mitä tarvitsinkin pitkästä aikaa pelattavien pelieni listoille. Halusin hoitaa tämän pelin reippaasti läpi, sillä liian monet pelit jäävät minulla kesken ja unohtuvat kokonaan. Reippaana nappasin ohjaimen kätösiini ja aloin tutustumaan pelin maailmaan ja sen tuomiin tilanteisiin.

Pelissä edetessä sai itselleen käyttöön vähintäänkin mielenkiintoisia aseita. Kuinka monessa pelissä pääset ampumaan porsaankärsiä pippurimyllyllä tai hakkaamaan seiniä keppihevosella? Lähes yhtä eriskummallinen ase oli teekannu jolla pystyit ampumaan tulikuumaa kahvia/teetä/mitä lie olikaan ja tämä avasi sinulle uusia reittejä peliin tai tuhosi vihollisesi kauempaa. Perusaseena toimi tikari, jolla oli mukava huitoa menemään! Muina etuina taisteluihin ja etenemiseen löytyi Alicelta pikkuruiseen kokoon kutistuminen, jonka avulla pääsit livahtamaan salaisiin aukkoihin ja teleporttauspyrähdys (miksi sitä ikinä voisikaan kutsua) jonka avulla pääsit sujahtamaan vihollisten selkään tai vaihtoehtoisesti karkuun pahoista tilanteista. Myös perus tuplahypyt oli Alicella hallinnassa, koska eihän mikään tasohyppelypeli ole mitään ilman kunnon hyppimistä!

Pelistä löytyy muutamia erilaisia ja erilaisella ympäristöllä luotuja kenttiä, jotka olivat kaikki suhteellisen pitkiä. Jokaisessa kentässä Alicella oli erilainen mekko päällän ja nuo mekot olivat oikeasti todella tyylikkäitä! Harmi etten usko niiden sopivan tyyliltään itselleni. Olisin voinut kysyä lainaan. Kentissä erilaiset maisemat ja tunnelmat olivat minusta hienosti toteutettuna, sekä jokaisessa kentässä oli erilaisia vihollisia vastassa. Löytyi tappajamehiläisiä, vihaisia korttisotureita, ärsyttäviä teekannuja, pelottavia vauvanaamaisia limamöykkyjä niin maassa lyllertäen kuin ilmassa lilluen, sekä sitten ihan perus jättiläis vauvanukkeja jotka varmasti vain halusivat sinulta rakkautta ja läheisyyttä. Tässä pelissä oli oikeasti onnistuttu luomaan todella erikoinen maailma kera erittäin erikoisten vihollisten ja kaikkea muuta mukavaa. Kannattaa ainakin katsoa videoita pelistä jos ei itse innosta peliä pelata.

Pelailin alkuun peliä itse suunnilleen puoleenväliin useimmiten poikaystäväni vieressä katsoen, kunnes päätin striimata pelin loppuosan. Peli sai hyvin suosiota katselijoilta ja saatiin kunnialla vedettyä peli finaaliin. Tarinasta jäi hieman itselleni pieniä aukkoja, sillä en löytänyt kaikkia kentistä löytyviä muistoja ja välillä meni ajatukset aivan muualle kun tilanteita käytiin läpi välivideoiden avulla. Pääpiirteittäin kuitenkin sain selkoa siitä mitä pelissä tapahtui ja oli tapahtunut, jotenka voin sanoa sen olleen hyvinkin mielenkiintoinen.

Pelissä sain pinnani palamaan muutamaan otteeseen sen vaikeuden takia. Tai lähinnä muutaman hankalamman taistelun takia. Näissä tilanteissa toki voin hyvin paljon syyttää itseäni enkä itse peliä, sillä lähdin näihin tilanteisiin väsyneenä tai liian turtuneena pelaamiseen, jonka takia virheitä sattui paljon ja tällöin myös turhauduin jatkuvaan taisteluiden uudelleen aloittamiseen. Mutta mikä peli se sellainen on, missä ei kertaakaan palaisi pinna? En voi väittää pelanneeni koskaan sellaista peliä. Ärsyttävät taisteluiden hakkaamiset eivät kuitenkaan onnekseni pilanneet koko pelin fiilistä vaan saivat minut vain tajuamaan, että joistain peleistä vain kuuluu pitää useamman päivän taukoa, jotta aivot pääsevät hieman jäähtymään.

Tämä peli toi eteeni myös paljon hyvinkin hauskoja aivonystyröitä kutittelevia tilanteita, joista yksi jäi hyvin mieleeni. En ymmärtänyt mitä siinä piti tehdä, koska eihän kukaan koskaan lue ohjeita(?). Jumitin tuossa kohdassa pienen tovin ja kun tajusin mitä tilanteessa täytyi tehdä sain siitä hyvinkin suurta mielihyvää, sekä mielessäni läpsin itseäni naamaan kun tehtävän tajuamiseen meni niinkin pitkä tovi. Rakastan kuitenkin peleissä paljon tuollaisia pieniä pähkinöitä, joita joutuu pohtimaan itsekseen hieman. Pelien ei ole hyvä olla liian helppoja, jotta saat itsellesi niistä suuria riemullisia tunteita kun keksit nuo aivopähkinät mitä peli on sinulle keksinyt.

Kaiken kaikkiaan peli oli todellakin pelaamisen arvoinen, jota suosittelen teille kaikille kokeiltavaksi, Tämä peli varmasti tulee vielä olemaan useamminkin alennuksessa steamin puolella, joten nappaa omasi heti seuraavalla kerralla. Peli oli helppo pelata ohjaimen kanssa, muutamia pieniä ohjattavuus ongelmia ilmeni, mutta ei liiaksi. Välillä peli tökki ikävästi ja kerran koko peli jäätyi. Tämä toki on melko odotettavaa useamminkin, joten ei niistä kannata herneitä nenäänsä imeä. Kokemus on kuitenkin se kaikkein tärkein kokonaisuudessaan!

Oletteko te pelanneet tämän pelin tai katselleet jonkun muun pelaamana? Mitkä olivat omat fiiliksenne tästä?

Inside, pelattu läpi

Playdead Studios julkaisi kesäkuun viimeisillä päivillä toisen pelinsä, INSIDEn. Peli julkaistiin ensin Xbox Onelle ja viikon päästä siitä tietokoneelle. Itse ostin pelin välittömästi Xboxille ja korkkasin pelin muutamien päivien päästä ostosta. Inside peli on tyyliltään ja tunnelmaltaan samankaltainen kuin pelifirman ensimmäinen peli Limbo. Molemmissa maisemat ovat synkät ja mustanpuhuvat. Siinä missä Limbo oli grafiikoiltaan ja tyyliltään yksinkertaisempi ja täysin mustavalkoinen niin Insidessä on käytetty ripaus haaleita sävyjä muistakin väreistä sekä maisemista ja tavaroista on luotu yksityiskohtaisempia. Molemmat ovat todella miellyttävän näköisiä ja tästäkin sen huomaa, ettei pelien tarvitse aina näyttää siltä kuin katsoisi ikkunasta ulos. Molemmissa on saatu grafiikat mukautumaan tunnelmaan niin hienosti, että voi vain suu auki ihastella. Mutta nyt en puhu näistä molemmista peleistä vaan tästä uutukaisesta Inside pelistä pelkästään. Pelaan tuon Limbon vielä uudelleen läpi Xbox Onen puolella joten siitä tulossa aivan omaa postausta sitten sen jälkeen, kun olen pelin päässyt tapeltua läpi.

Pelin käynnistettyä peli alkoi aivan suoraan, ilman mitään selittelyjä ja taustojen läpikäyntiä. Pelaaja pääsi samantien ihmettelemään, että mitähän tässä nyt tapahtuu ja mitä minä nyt siis teen?! Ohjain vain kauniisiin kätösiin ja tatti osoittamaan oikealle! Pelaaja pääsee jo heti alkuun kohtaamaan liikettä taustalla ja vaistomainen fiilis pelaajalla tulee olemaan PYSYN PIILOSSA! Peli lähtee hiippailulla etenemään ja jännitys on jo käynnistynyt vaikka mitään ei pelistä vielä tiedä. Tätä peliä pelatessa voi vain katsella ympäristöä ja suu auki kokea kaiken mitä peli sinun eteesi tuo.

Pelissä on yhteensä 14 piilopaikkaa joista voit käydä napsaisemassa virrat poikki hohtavasta pallerosta, josta et edes tiedä yhtään mitään. Et tiedä mitä noiden katkaiseminen tarkoittaa ja et tiedä onko se kannattavaa, koska et oikeasti tiedä juurikaan mitään muutakaan mitä pelissä tapahtuu. Kaikista noista sammutetuista palleroista saat myös saavutuksen (achievements) ja niitähän jokainen aina innolla kerää, eikös? Kuitenkin noiden piilopaikkojen löytäminen on omalla tavallaan tärkeää, sillä ne kaikki löytäessäsi voit nähdä pelille vaihtoehtoisen päätöksen. Ilman näiden kaikkien löytämistäkin pääset "maaliin" joten ei tarvitse stressata jos ei tunnu millään löytyvän jokaista koloa! Voin nimittäin kertoa rehellisesti, että minä katsoin Youtuben syövereistä useamman piilopaikan sijainnin ja ne katsottuani en kaikkia olisi varmastikaan ikinä itse keksinytkään! Peli osaa olla ovela, voi että se osaakin olla niin ovela! En koe mitään kamalia omantunnontuskia siitä, että lunttasin nuo sijainnit netistä, sillä halusin ne kaikki löytää ja oma mielenkiintoni ei yltänyt sille tasolle, että olisin kolunnut tuon pelin läpi millimetri kerrallaan (vaikka tuo peli ansaitseekin läpikotaisen tutkimuksen!).

Palatakseni lauseeseen "et oikeasti tiedä juurikaan mitään muutakaan mitä pelissä tapahtuu" jonka heitin ilmoille äsken... Peli oikeasti ei avusta pelaajaa kädestä pitäen eteenpäin ja kerro mitä ympärillä tapahtuu ja mitä juuri tapahtunut tapahtuma tarkoittaa. Pelin jälkeen sinulla on tyhjä tunne ja jäät pohtimaan peliä ja sen tuomia ajatuksia. Pelissä ei puhuta, pelissä ei tule tekstejä, pelissä ei neuvota, kaikki on pelaajan itse keksittävä. En sano ettäkö tämä olisi huono asia, sillä tällaiset pelit jos mitkä saavat aivonystyrät ylitöihin ja pohtimaan oikeasti peliä syvemmin! Yhtä erikoinen peli juonensa kanssa oli BioShock Infinite, jonka läpäistyään eteen tuli tuhansia kysymyksiä ja outo olo, mikä sen parempaa!

Pelin pelasin läpi ajassa 4h 51min ja pelasin kahtena eri iltana tätä. Tuon pääsisi läpäistyä myös jonain kauniina viikonloppuna yhdessä päivässäkin. Jokainen euro mitä peliin sijoitin oli todellakin sen arvoinen, että tämä peli kannatti kokea. Ei jokaisen pelin tarvitse kestää ikuisuutta, sillä tällaisella lyhyemmälläkin pelillä saa yhtä upean kokemuksen. Minulla ei ole pelin tarinasta ja tapahtumista mitään sen ihmeempää sanomista ja spekulaatioita, mutta netistä kyllä löytyy valtavasti eri pelaajien omia arvailuja ja tarinoita siitä mitä tässä pelissä tapahtui ja miksi. Näitä on ihan mielenkiintoista kuulla, kun on itse pelin pelannut läpi. En siis suosittele noita videoita tai tekstejä katseltavaksi ennen kuin olet pelin itse pelannut läpi! Liikaa spoilereita tulisi esiin ja kaikki kiva jäisi kokematta itse!

Suosittelen peliä kaikille oikein mielelläni ja jopa melkein pakotan teidät edes joskus pelaamaan tämän pelin! Hinta ei ole paha, 20€, kokemus on suuri, aikaa ei kulu ikuisuutta. Pelkkää plussaa näin ollen. En keksi nyt mitään huonoa tästä pelistä sillä peli oli oikeasti kaiken ylistämisen arvoinen ja hatunnostot pelinkehittäjille: teitte upean teoksen jälleen kerran! Jään varmasti monen muunkin pelaajan kanssa odottamaan jännityksellä sitä, minkälaisia teoksia teiltä on vielä tulossa! (Ihan kun Playdead mukamas lukisi tätä blogitekstiäni...) Kiitos!

JOKO te pelasitte tämän? Aiottehan pelata? Mitä mieltä? Kertokaa jo!

Unravel - Kaunis peli

Halusin omistaa yhden postauksen pelkästään Unravel pelin kuville, joita napsin urakalla pelatassani tätä peliä. Maisemat ovat jotain niin kaunista, ettei kuvia voinut olla ottamatta jatkuvasti! Kirjoitin jo aiemmin fiilistelyni tämän pelin läpipeluustani ja tuon postauksen pääsee lukemaan täältä *klik*.

Kuvat saa isommaksi klikkaamalla ja niitä voi selata suoraan isoksi avatussa esikatselussa. Nauttikaa Unravelin maisemista ja söpöstä Yarnysta!


Oletteko vielä päässeet kokeilemaan tätä peliä? Mitä pidätte pelin ulkonäöstä?