tiistai 14. maaliskuuta 2017

Beyond: Two Souls, pelattu läpi



Pakko aloittaa postaus taas tyylillä: Pleikkari on ollut niin hyvä ostos ja olen niin iloinen kun pääsen pelaamaan vihdoinkin näitä kehuttuja ja tykättyjä yksinoikeuspelejä! Kolmantena PlayStationin yksinoikeuspeleistä lähdin kokeilemaan Beyond: Two Souls peliä, joka kertoo Ellen Pagen ääninäyttelemästä Jodie Holmesista, jolla on pienestä pitäen ollut yhteys näkymättömään olioon! Jodie on nimennyt tämän olion Aideniksi, jonka avulla pelissä pääsee tekemään ilkeyksiä sekä auttamaan Jodieta tilanteen vaatiessa. Itse en tiennyt tätäkään vähää tästä pelistä, kun aloin pelaamaan. Oli toisaalta tosi siistiä alkaa pelaamaan peliä täysin sokkona, tietämättä siitä mitään muuta kuin sen, että peli on mielettömän hyvä ja päähahmo näyttää Ellen Pagelta ja omaa tämän nuoren naikkosen äänen.

Peli alkoi siitä kun Jodie oli jo vanhempi tyttönen ja ympärillä sattui kummia! Mietin että "ahaa, pelihahmolla on yliluonnollisia kykyjä? Vaikuttaa mielenkiintoiselta." Jatkoin pelailuani ja tarina jatkui siirtyessä kauemmaksi menneisyyteen, jossa Jodie oli pieni suloinen tyttönen, jossakin tutkimuslaitoksessa ja hänellä teetettiin testejä. Tässä kohtaa pääsi ohjailemaan itse ensimmäistä kertaa Aidenia enkä itse tiennyt vieläkään tässä vaiheessa mitä tapahtuu ja miksi. Minulla tuli heti mieleen Stranger Things sarja ja tuo sarjahan on aivan mielettömän hyvä! Tämän vuoksi myös pelin alkukin vaikutti heti lupaavalta ja mielenkiintoiselta.

Tarina poukkoili edestakaisin Jodien lapsuudessa, tämän teini-iässä ja nykyajassa jossa hän oli jo nuorinainen. Tarinan olisi voinut pelata ajallisesti järjestyksessäkin, mutta peli oli paljon mielenkiintoisempi pelata siinä järjestyksessä missä se kuuluikin, eli juurikin siinä missä pompittiin eri aikoihin. Toisella pelikerralla voisin ehkä kokeilla pelata sen ajallisesti oikeassa järjestyksessä, varmasti olisi ihan mielenkiintoinen niinkin.












Peliä tuli pelattua useina eri päivinä ja tunnit vain valahtivat ohitse pelin tarinaan uppoutuessani. Tykkäsin todella paljon tarinasta ja ideasta, tykkäsin hahmoista ja ympäristöstä. Vaikka pelillä on ikää jo kertynyt melkein neljä vuotta, ei tämä peli ollut yhtään huonompi mitä täysin uudet pelit! Tykkäsin tästä pelistä todella paljon ja uudelleenpeluuarvoa löytyy! Tykkäsin, tykkäsin, tykkäsin! Ehdottomasti kapusi top 5 parhaimmat pelit -listalleni, ihan heittämällä! En vain ole miettinyt omaa "parhaat pelit" -listaa jonka takia en osaa sanoa mille sijalle tämä peli nyt sijoittui? Joka tapauksessa peli oli mielettömän hyvä alusta loppuun saakka, mielenkiintoni pysyi visusti mukana joka hetkessä, keskusteluita oli kiva käydä ja valintoja oli jännä tehdä. En tiedä paljonko peli tulee muuttumaan eri valinnoista, mutta se selviää seuraavalla pelikerralla! Olen varma, että tämän vuoden puolella ja ehkä jopa ennen kesää voisin tätä peliä aloitella pelaamaan uudelleen.

En nyt ihan kaikkia valintojani muista, koska pelin pelailusta nyt on jo hetki kulunut. Innostuin heti jatkamaan muilla peleillä ennen kuin aloin tätä tekstiä rustaamaan, joten jotkut valinnat jo pääsivät karkaamaan mielestäni. Tässä silti voisin hieman nyt joitain mieleen jääneitä kohtia purkaa!

Spoiler omasta pelailustani alkaa:

Olin alusta saakka rehellinen ja kerroin kaikille tilanteen tullessa, mikä oli homman nimi ja mikä minä oikein olin. Joten teinien ryyppypippalot eivät sujuneet mukavissa merkeissä... Pussailin sen pojan kanssa, jonka jälkeen näytin muille "kykyni", jonka jälkeen minut lukittiin rappusten alla olevaan koloseen, jota ennen kaikki olivat haukkuneet minut noidaksi. Lähdin talosta kuitenkin kostamatta pois. Seuraavaksi kun pelaan, en aio pussailla tuon idiootin kanssa, enkä aio kertoa heille kyvystäni ja jos silti pistävät minut sinne pimeään koloseen, aion kostaa!

Aavikolla ollessa pussailin komean inkkaripoika Jayn kanssa ja rituaalin jälkeen mokasin enkä kerennyt pelastamaan Paulia! Seuraavalla kerralla pyrin pelastamaan tuon mukavan miehen, ennen kuin alan hoitamaan rituaalia. En halua että hän kuolee taas! Ajattelin myös, että lopussa kun pääsi valitsemaan kenen luokse lähtii niin olisin seuraavalla pelikerralla lähtenyt Jayn matkaan, mutta en taida sitä tehdä SILLÄ kurkistin pelini päätyttyä myös tuon vaihtoehdon lopusta. En malttanut odottaa!

Itsemurha olisi ollut mahdollista tehdä muutamassa eri kohdassa, mutta missään vaiheessa en sitä yrittänyt. Olin vahva vaikka tilanne olikin epätoivoinen monissa kohdissa! En tiedä sitten mitä niissä kohdissa olisi käynyt? Ehkä kokeilen seuraavalla kerralla. Tuskinpa Jodie kuitenkaan oikeasti kuolisi ja tuskinpa peli siihen päättyisi, eihän?

Ryanin kanssa kehittelin romanssia, hyppäsin hänen kanssa sänkyyn ja annoin valheet anteeksi. Lopussa myös valitsin Ryanin ja lähdin hänen kanssaan hiekkarannikoille purjehtimaan. Ehkäpä ensikerralla voisin pitää jalkani ristissä ja olla Ryania kohtaan joko ilkeä tai pelkkä ystävä. Treffeillä en myöskää antanut Aidenin riehua, mutta jos treffit ensikerrallakin tulee voisin antaa Aidenin hieman pistää hösseliksi kämpän kanssa?

Spoilerit loppuvat tähän!





Tätäkin peliä suosittelen kaikille lämpimästi! Jos tällaiset pelit innostavat idealtaan niin tässä on ehdottomasti yksi parhaimmista ellei paras tämän genren peli! Tykkäsin paljon jokaisesta pelitunnista mitä tämän kanssa vietin. Pelasin pelin kokonaan yksin, mutta ehkä tätä voisi joskus kokeilla myös pelata yhdessä mieheni kanssa? Hän ei ole tätä vielä pelannutkaan, joten ehkä tungen itseni mukaan hänen ensimmäiselle pelikerralleen tai jos hän pelistä tykkää niin pelaamme yhdessä uudelleen, jää nähtäväksi.

Oletteko te pelanneet tämän pelin läpi kerran jos toisenkin? Mitä tykkäsitte?


maanantai 13. maaliskuuta 2017

Uncharted 4, pelattu läpi



PlayStation 4 Pro konsoli tuli hommattua, koska on olemassa kasoittain hyviä ja paljon kehuttuja yksinoikeuspelejä, joita vain PlayStationilla pääsee pelailemaan. Tätä asiaa tuli pohdittua pieni ikuisuus ja tuli puntaroitua, tarvitseeko peliharrastajalla olla tietokone, Xbox sekä PlayStation! Päätös tuli tehtyä ja ostimme poikaystäväni kanssa yhdessä joululahjaksi meille tuon konsolin ja pakko sanoa jo nyt, että hetkeäkään ei tämä päätös ole kaduttanut. Mies päätti yllätykseksi hommata meille Uncharted 4:sen ja olihan sitä heti alettava pelaamaan.

En ole aiempia tämän pelisarjan pelejä pelannutkaan saatika tutkinut sarjan tapahtumia millään tapaa, mutta muiden ihmisten kehut ja hehkutukset kyseisestä sarjasta sai minut kiinnostumaan. Ensin oli pohdinnassa, pitäisikö aiemmat sarjan pelit pelata läpi ennen kuin aloittaa pelaamaan uusinta, mutta ystävämme sanoi että kyllä tätä uusinta uskaltaa pelata kylmiltään eikä aikaisempien osien pelaaminen ole pakollista, jotta pelistä voisi nauttia. Tottahan se oli, nyt kun peli on läpäisty niin ei jäänyt harmittamaan lainkaan se, etten aiempia osia ollut pelannut. Joten jos joku teistä ei ole aikaisempia Uncharted -pelejä pelannut ja on pohtinut tämän uusimman hommaamista, voin suositella sitä lämpimästi.

Peliä tuli pelattua useampana eri päivänä ja varmaan puolessa välissä peliä tuli muutaman viikon tauko, kun sen aikana pelasin jo aloittamani Ratchet & Clankin läpi. Pelin sisällä on omat laskurit joita oli hauska tutkia pelin läpäisyn jälkeen. PlayStationilta kun ei näe mistään paljonko peliin on kuluttanut aikaa(?) niin tämä pelissä oleva tilasto oli minusta todella hauska lisä ja varsinkin näin bloggaajana hyvinkin hyödyllinen asia. Melko paljon tuli seisoskeltua pelissä, kun tuota tilastoa tuijottaa. Mahtaako olla sitten suurinosa sellaista, että peli on jätetty päälle ja pidetty taukoa vai onkohan koko aika vain maisemien ihastelua?












Pelin startattuani olin jo heti myyty tälle upealle teokselle. Hahmot oli luotu todella upeasti peliin sekä välianimaatioihin. Niin aidon näköisiä ja niin hienoja yksityiskohtia! Tämän pelin tekemiseen on varmasti uponnut paljon aikaa ja vaivaa sillä peli oli todella hyvin toteutettu. Ääninäyttelijät olivat hoitaneet homman hyvin kotiin ja tarinaa oli mukava seurata, kun ääninäyttely oli hoidettu ammattimaisesti. Jokainen hahmo oli omanlaisensa persoona ja kaikki tämä kävi ilmi käydyistä keskusteluista, hahmojen eleistä ja ilmeistä.

Jokainen kenttä oli mielettömän upea ja maisemat olivat henkeäsalpaavia! Vesiputoukset, lätäköt, sää, materiaalit, luonto, taideteokset ja kaikki mitä pelissä vain silmäsi näki, oli aivan mielettömän upeaa. Tekisi mieli vain kehua ja kehua koko postauksen läpi, sillä minä tykkäsin todella paljon pelin ulkonäöstä jonka vuoksi kuviakin tuli napsittua aivan jatkuvalla syötöllä! Ehdottomasti kaunein kenttä oli pelin lopussa oleva kadonnut kaupunki, jossa oli Henry Averyn ja muiden merirosvojen kartanot. Siellä sisällä taloissa seikkaillessa huomasi, että kaupunki todellakin oli ollut kadoksissa, sillä luonto oli ottanut asunnoissa vallan. Puupinnat olivat ajansaatossa muuttuneet, vesi virtasi sisätiloissa, lattiat olivat rikkoutuneet, kasvisto kiipesi seiniä pitkin kurotellen kattoja, tavarat olivat jätetty niille sijoilleen ja kaikki rekvisiitta oli hienosti toteutettu. Niin upeaa katseltavaa ja tässä kentässä tuli ihasteltua silmät pyöreänä sitä kaikkea kauneutta ja jatkuvasti mietin, mistä kaikkialta ja mistä kuvakulmista napsisin kuvia!

Pelin tarinasta olen kuullut sanottavan, että se oli tylsä tai mitäänsanomaton, mutta minä olen tästä täysin eri mieltä. Tykkäsin tarinasta ja tarinankerronnasta tässä pelissä. Tykkäsin kohtauksista joissa käytiin keskusteluja eri henkilöiden välillä ja tykkäsin kun välillä näytettiin lapsuutta, nuoruutta ja nykyaikaa. Tarina oli minusta täyteläinen eikä itselleni jäänyt mitään kysymyksiä tai epäselvyyttä tapahtumista. Jokaisella olkoon omat mielipiteensä, mutta minä tykkäsin tarinasta tässä pelissä ja peli sai aiheutettua minussa erilaisia tunteita pitkin peliä. Välillä tuli kyynel silmäkulmaan, välillä kiukutti pelin pahiksien käytös ja välillä sai naureskella Nathanin ja Samuelin jutuille, eikä Victor ja Elena olleet yhtään sen vähempää hauskoja keskusteluissaan kuin veljekset. Jokaisella hahmolla oli omat hauskat juttunsa ja letkautuksensa pitkin peliä, eikä kukaan heistä vaikuttanut nipottavalta tai ärsyttävältä.






Pelissä tuli liikuttua reippaasti eteenpäin ja toki oli pientä kenttien tutkimista aarteiden kiilto silmissä, mutta taistelukohdat minä hoidin hiippailemalla. Tykkään todella paljon ninjailla ja pysyä piilossa, taistelut on hauskempi hoitaa hiljaisesti ja salassa, pohtia mistä menisin ja mihinkin, kenet hoitelisin ensimmäisenä, kenet repäisen reunalta alas ja kenet kukistan puskan sekasta käsin ja niin pois päin. Tällainen suunnittelu on aina peleissä hauskaa ja sen vuoksi monet taistelukohdat venähtävät minulla todella pitkiksi, vaikka ne olisi saanut juoksemalla ja räiskimällä läpäistyä aivan hetkessä!

Peli ei tietenkään sujunut aina hymyillen ja helposti vaan välillä sain kiukutella vaikeita taisteluita joissa kuolin pienen hikoilun jälkeen tai ärsyynnyin kun Nathan ei hypännytkään ihan sinne mihin olisin hänen halunnut hyppäävän. Toki nämä kaikki johtui siitä, kun olin pelannut peliä jo putkeen useamman tunnin ja oma keskittyminen peliin alkoi puutumaan. Virheistä oppii ja sitten kun tarpeeksi oli kiukutellut jonkun kohdan kanssa, keräsin itseni ja keskityin oikein kunnolla, jolloin kohtaus tuntui sujuvan taas paljon helpommin. Moni pikku aivopähkinä pelissä sai myös kiukuttelemaan, mutta onneksi mieheni sitten jaksoi rauhoitella ja pyytää minua keskittymään asiaan, jolloin taas pääsinkin eteenpäin. Välillä kun vain tuppaan olemaan niin malttamaton! Yleisesti ottaen kyllä pelin aivopähkinät olivat hauskoja ja tällaiset asiat on hyvä juttu peleissä, paitsi tietenkin silloin kun kello lähenee nukkumaanmenoaikaa ja haluaa vain äkkiä päästä eteenpäin, jotta peli jäisi järkevään kohtaan ennen lopettamista.

Kokonaisuudessaan todella miellyttävä peli ja mahtava kokemus, suosittelen ehdottomasti jokaiselle joka tätä ei ole vielä pelannut! Jos et omista kyseistä konsolia, niin kyllä näiden yksinoikeuspelien vuoksi kannattaa hommata tai lainata kaverilta! En monia pelejä ole läpi pelannut, mutta tällaiset pelit on niin nautinnollista päästä läpi ja siirtää sinne valmiiden pelien kasaan. Pikkuhiljaa saan lisää kokemusta erilaisista peleistä ja pian on jo paljon mihin verrata uusia tulevia pelejä.

Oletteko te pelanneet tämän pelin läpi? Mitä itse tykkäsitte tarinasta ja pelin ulkonäöstä?


torstai 2. maaliskuuta 2017

Koukuttavat kännykkäpelit

Varmasti jokainen on pelannut joskus jotakin kännykkäpeliä ja tietää, että ne on suunniteltu todella koukuttaviksi ja aikaa syöviksi näpertely peleiksi. Itse olen pelannut älypuhelinaikakauteni aikana ties kuinka monia erilaisia pelejä. Osa on ollut hauskoja puuhasteluja vain pieniksi hetkiksi ja jotkut ovat osoittautuneet todellisiksi päivätöiksi! Tässä vähän juttua kännykkäpeleistä joita pelailen parhaillaan ja joita olen joskus pelaillut.

Yksi ehdottomasti eniten aikaa elämästäni vienyt näperryspeli oli Hay Day! Sitä tuli pelattua monta kuukautta putkeen ja mitä pidemmälle peliä pääsit sitä enemmän siihen oli upotettava aikaa jotta koko maatilasi ei menisi konkurssiin. Peliä tuli pelattua joka päivä ja melkeinpä jatkuvasti kännykkä oli lähettyvillä. Pari kaveriani pelasi myös tätä peliä ja perustimme Whatsappiin HayDay -ryhmän, jossa sitten huutelimme toisillemme "onko kellään tätä ja tätä, nyt tarvitsisin tätä ja tätä".  Tuo peli oli ihan kuin toinen työ, jota yritit hoitaa oikean työn ohella ja huhhuh kun siinä olikin puuhaa. Piti lypsää lehmiä, ruokkia eläimet, laittaa pelloille kasvamaan milloin mitäkin ja huolehtia ne ylös pellosta etteivät mene piloille, täytyi hoitaa farmilla kyläileville ihmisille heidän tarvitsemiaan tarvikkeita, piti lastata laivaan laatikoittain tavaroita ja täytyi huolehtia ettei varastosta lopu tila kesken! Perus kännykkäpeli, joka söi kamalasti aikaa ja sen takia innostuskin lopahti lopuksi. Laivat lähti tyhjillään, pelloille istutetut tuotteet mätääntyivät jos unohdit ne käydä nostamassa ja täten tuli paljon tappiota. Eräänä päivänä peli sitten jäi pois päivärutiineista. Enkä toivottavasti enää palaa tuon pelin pariin. Peli oli kiva, mutta ei enään kiitos.

Muita pelejä joita pelailin Hay Dayn jälkeen ja ennen, oli pieniä pelejä joita tuli pelailtua silloin tällöin ja jotka eivät niin paljoa vieneet aikaa. Näitä pelejä oli esimerkiksi: Pou, Angry Birds, Doodle Jump, Candy Crush Saga, Sanajahti, Hearthstone, Temple Run, Agar.io, 2048, QuizTaisto, Trivia Crack, Pineapple Pen ja joku autopeli jonka nimeä en nyt millään muista.

Mobile Strike peliin tuli eksyttyä vahingossa ja siihenkin hieman jäin koukkuun. Homman nimi oli se, että rakennat omaa tukikohtaa ja kasvatat omia joukkojasi. Tehtäväsi on puolustaa omaa tukikohtaasi ja hyökätä muiden pelaajien tukikohtiin. Tuohon tuli kulutettua muutaman viikon ajan todella paljon aikaa joka päivä ja tämäkin peli vaati sen, että käyt pelissä vähintään kerran päivässä. Lopulta tukikohtaani hyökättiin jatkuvasti kun aloin olemaan jo isommalla tasolla. Joka kerta pelin avatessani aamulla tai myöhemmin päivällä oli kaikki vaivalla rakentamani suojat tuhottu ja puolet sotilaistani kuollut jonkun isomman tukikohdan tekemän hyökkäyksen vuoksi. Mielenkiinto alkoi hiipumaan ja peli jäi unholaan. Tämän pariin en haikaile enää uudelleen, sillä pelissä oli paljon kaikkea ja aika vain ei riittänyt sen kanssa painimiseen. Tästä pelistä myös höpöttelin eräässä luukussa joulukalenterissani, voit käydä lukemassa sen täältä.

Sitten myös on tämä kaikkien tuntema Pokemon Go! Sitä tuli pelattua sen ilmestyttyä joka päivä ja paljon! Kirjoitin myös tästä ihan oman postauksen ensimmäisen päivän pelailuistani, voit lukea sen täältä. Kun ilmat alkoivat vähän viilenemään jäi tämän pelaaminenkin hieman pienemmälle ja lopulta kokonaan pois. Muutaman kuukauden oli peli unholassa, kunnes kerran peli tuli mieleen taas ja halusin käydä vilkaisemassa onko mitään uudistuksia tullut. Latasin pelin takaisin puhelimeeni ja pelasin sitä taas joka päivä jonkun verran. En läheskään niin paljoa kun alussa, koska ulkona on ollut jäätävän kylmä enkä halua kävellä kännykkä kourassa sormet jäässä metsästämässä jokaista rottaa ja lepakkoa. Kuitenkin aina välillä nappasin parhaimmat Pokemonit ja evolvasin vanhoja sekä kerrytin kilometrejä muniin. Uusien Pokemonien tultua on tullut niitä napsittua pois pyörimästä puskista, mutta silti vielä hieman hiljaiseloa tämän pelin kanssa. Ehkä ilmojen lämmetessä taas?



PewDiePie's Tuber Simulator on ollut ilmestymisestään saakka minulla ja olen sitä näpräillyt joka päivä enemmän ja vähemmän. Nyt toki jo ollut pidempää taukoa tästä, alkuinnostus hiipunut. Osaksi syynä on se, että kotkan vihellys alkaa jo ärsyttämään, mutta kotkia vain olisi napattava jotta saisi "rahaa" jotta sitten saisi ostettua tavaroita. Uusimmat tavarat kestää tulla ikuisuuden jonka takia täytyy jatkuvasti olla pelaamassa Pugglea, jonka takia kaikki rahatkin menevät ja taas pitäisi niitä kotkia napata. Oravanpyörä. Peli on idealtaan tosi kiva, koska tykkään sisustamisesta ja suunnittelemisesta. Peli olisi jäänyt jo aikoja sitten unholaan, ellei siinä olisi aina tiettyä teemaa tehtävänä esimerkiksi pitää tehdä huone jonka aihe on kauhu tai kauppa tms. Silloin kun on joku tehtävä jota on kiva toteuttaa ja toivoo saavansa paljon tykkäyksiä valmiille teemahuoneellesi ja sitä kautta palkintoja eventistä, on pelissä tällöin enemmän puhtia. Kiva peli, mutta nyt ehkä vähän hiljaisempaa pelaamista kuin alkuun. En kuitenkaan aio hylätä peliä kokonaan, mutta nyt uusi innostukseni on vienyt kaiken aikani, nimittäin...



SimCity Buildit! Tähän peliin vasta tutustuin kuukausi-pari sitten, kun kaverini tätä alkoi pelaamaan. Perus sama idea kun monessa muussakin kännykkäpelissä, elikkä: valmista tavaraa, valmista valmistamistasi tavaroista toisia tavaroita, myy tavaroita saadaksesi rahaa, päivitä ja laajenna, tee tehtäviä jossa sinulta vaaditaan tiettyjä tavaroita joita sinun täytyy tehdä. Ja sitten paljon odottelua ja näpertämistä. Idea toimii ja koukuttaa, sekä peli näyttää oikeasti kivalta! Tämä on nyt tällä hetkellä se minulla ykkösenä pelailussa oleva kännykkäpeli ja tähän se kaikki aikani kuluu jos kännykällä jotakin puuhastelen. Tähän kun kyllästyn niin toivon, että en innostu mistään uudesta kännykkäpelistä hetkeen, koska nämä vievät ihan kamalasti aikaa ja niin sanottu "oikea" pelaaminen jää vähälle kun on jo koko päivän näprännyt puhelinta. Nyt toki tämäkin peli pienellä tauolla, kun olen ollut kipeänä enkä ole jaksanut näpertää puhelinta, sekä olen innostunut pelailemaan Pleikkarilla kaikkia kivoja yksinoikeuspelejä läpi!

Tässä nyt purettu ne aikaa eniten vievät pelit joita pelaan/olen pelannut! Oletteko te pelanneet näitä? Pelaatteko yleensäkään mitään kännykkäpelejä?