Portal, pelattu läpi

Pitäisikö aloittaa tämäkin postaus samaan tuttuun tyyliin? Alkuun innostukseni pelistä olivat suhteellisen pienet ja kuvittelin pelin hieman erilaisemmaksi mitä se oli lopulta. Olin kyllä tietoinen minkä tyyppinen peli oli kyseessä ja nähnyt Portal 2:sen Co-op pelaamisesta jotakin videota. Yleensä en vain ihan heti syty peleistä pelkän videon perusteella ja oma innostukseni pelejä kohtaan syttyy vasta pelatessa itse peliä. En vain osaa päästä sisään kaikkiin peleihin videoiden perusteella, ellei minulla ole jo sellaista pientä kipinää peliä kohtaan jo entuudestaan. Portal pelin pariin kuitenkin eksyin, kun poikaystäväni oli ostanut minulle paketin jossa tämä peli tuli yhdessä Half-Life 2:sen lisäosien kanssa. Lähdin siis kokeilemaan täysin uutta peliä pienen suostuttelun jälkeen hieman "pakotettuna".

Pelin alkaessa olin aivan ummikkona odottamassa mitä eteen tulee ja mihin tässä nyt sitten taas mennään. Pelin edetessä tuli hämmästeltyä, innostuttua, hymähdeltyä ja pähkäiltyä. Peli tuli ahmaistua täysin yhdeltä istumalta hujauksessa, ajallisesti 2h 40min. Aivan liian nopeasti!! Olin silmät pyöreänä pelin loputtua ja jäin hieman janoamaan lisää. Ihmettelin itsekin, kuinka äkkiä peli voi hujahtaa ohi kun siihen uppoutuu ja siitä on innoissaan. Toki pelin kesto on keskivertoa paljon lyhyempi ja olen itse pelannut paljon pidempiä pelejä. Joissain peleissä vain toimii se lyhyempi kesto jottei pelin idea mene täysin piloille ja jotta pelaajan innokkuus saadaan pysymään alusta loppuun saakka korkealla, mutta mutta... Portal loppui silti jotenkin liian lyhyeen! Olisin itse halunnut jatkaa pähkäilyjä vielä lisää! Täytynee siis joskus palata tämän pelin pariin uudelleen ja yrittää päästä peli vielä nopeammin läpi. Olisikin yksi niistä harvoista peleistä mitä minä lähden uudelleen pelaamaan.

Peliä oli mukava pelata Half-Life 2 pelailujen jälkeen, kun tuli niin monista asioista mieleen tuo peli ja jotenkin sellainen tuttu ja turvallinen olo. Half-Life 2 läpipeluu on kuitenkin niin hyvässä muistissa vielä, että oli niin mukava päästä tuntemaan sellaista pientä tutun pelin tunnetta Portalin parissa. (Half-Life 2 fiilistelyjä pääsee lukemaan täältä.) Ei Portal toki nyt mikään täysi kopio ollut Half-Life 2:sesta, mutta sellaisia pieniä ääniä ja muita asioita tunnisti tutuksi. Tykkäsin näistä molemmista!

Tehtävät mitä pelissä tuli eteen oli miellyttävää ratkoa. Koko peluuni ajan poikaystäväni istui vieressä ja seurasi etenemistäni ja ratkaisutaitojani. Hän ei neuvonut mitä pitää tehdä missäkin ja hyvä niin, koska haluan itse päästä kokemaan sen onnistumisen ja oivaltamisen tunteen! Oli myös mukava tuntea itsensä fiksuksi kun ratkaisi jonkun pulman niin nopeasti, että sai siitä kehuja, jeii! Peli ei tuntunut liian vaikealta minulle ja tuntui, että ideaan sisään päästyä olisi kaivannut jopa hieman haastavampiakin pulmia. Jotkut tehtävät olivat helppoa kuin heinän teko (vaikkei heinän teko oikeasti ole edes mitään helppoa, miksi tällainen sanonta edes on?) ja jotkut tehtävät olivat sellaisia missä sai hieman enemmän pohdiskella, mutta lopulta suhteellisen reippaasti sai sen lampun päänsä päälle syttymään. Tällaiset oivaltamis pelit luovat mukavaa mielihyvää niissä onnistuessaan ja tällaisia pelejä tykkään pelata aina niin pitkään, kunnes satun olemaan hieman pahalla tai väsyneellä päällä enkä jaksa keskittyä niin paljon mitä tarvitsisi ja... Kiukkuhan sellaisessa sitten tulee. Tämä peli ei nyt  kuitenkaan onneksi luonut kiukutteluja ja pääsin ratkaisemaan virkein aivoin koko pelin läpi!

Pelissä sai onneksi suomeksi tekstityksen, jonka ansiosta pääsin paremmin peliin sisään jo heti alkuun! Ymmärrän kyllä englantia, mutta jos tektiä tulee vähänkään nopeampaa tahtia ja uusia sanoja tulee paljon ja puhujan ääni on koneellinen niin silloin putoan nopeasti kärryiltä ja en kerkeä suomentamaan itselleni kaikkia. Kiitos siis siitä, että tässä pääsin hyvin kärryjen kyytiin ja pysymäänkin kyydissä tekstityksien avustuksella. Tuli myös nautittua pelin humoristisista letkautuksista ja hyvin luoduista keskusteluista. Tai yksinpuheluista. Hahmoni kun ei sanaakaan sanonut. Noh, kuitenkin, GLaDOS hoiti juttelut hyvin!

Kokonaisuudessaan Portal oli lyhyt, mutta erittäin nautinnollinen pelikokemus! Kentät olivat ulkoasultaan yksinkertaisia ja siistejä, ohjattavuus oli hyvä, idea ja tarina toimiva. Pelin läpäistyäni jäi hyvä maku suuhun ja into Portal 2 peliä kohtaan nousi hujauksessa nollasta sataan, jonka jo pelasin läpikin. Tästä kuitenkin juttua myöhemmin. Ehdottomasti suosittelen tätä peliä jokaiselle joka ei ole vielä peliin tutustunut, en sitten tiedä onko sellaisia ihmisiä olemassa enää muita, kun minäkin tämän vihdoin pääsin kokemaan? Jos on niin hopi hopi, peli löytyy Steamista halvalla ja on usein tarjouksessakin joten pelaamaan ja kokemaan tämä hieno peli.

Mitäs te jotka olette tämän pelanneet, tykkäsittekö pelistä vai ottiko joku päähän ja pahasti?

Unravel - Kaunis peli

Halusin omistaa yhden postauksen pelkästään Unravel pelin kuville, joita napsin urakalla pelatassani tätä peliä. Maisemat ovat jotain niin kaunista, ettei kuvia voinut olla ottamatta jatkuvasti! Kirjoitin jo aiemmin fiilistelyni tämän pelin läpipeluustani ja tuon postauksen pääsee lukemaan täältä *klik*.

Kuvat saa isommaksi klikkaamalla ja niitä voi selata suoraan isoksi avatussa esikatselussa. Nauttikaa Unravelin maisemista ja söpöstä Yarnysta!


Oletteko vielä päässeet kokeilemaan tätä peliä? Mitä pidätte pelin ulkonäöstä?

Unravel, pelattu läpi

Nyt on tullut pelattua taas uusi peli kokonaan läpi! Unravel pelistä ensimmäiset pätkät näin E3-messuja katsellessani ja jo tuolloin peli vaikutti niin suloiselta ja hauskalta, sellaiselta vähän erilaiselta peliltä. Pääsin myös kokeilemaan Xbox Onen puolella pelin demoa, jossa oli kaksi ensimmäistä kenttää tutkittavana ja itse pelasinkin nuo radat läpi tohkeissani. Sympaattinen langasta tehty napiton nappisilmä Yarny on todella hellyyttävä tapaus, jolla pelaaja pääseekin tallustelemaan läpi kauniin luonnon. Peli on ruotsalainen jonka takia luonto on hyvin paljon myös suomalainen kaikkine väreineen ja lumikinoksineen! Osaksi myös siksi peli hiveli omia silmiäni erityisen paljon kun maisemat olivat samalla niin tuttuja. Tuli osasta paikoista mieleen mökkimme Varsinais-Suomessa, merenrannalla, jossa ranta on kallioista, sammaleet ja jäkälät peittävät maan ja hyttysiä on riesaksi asti.

Pelin grafiikat todellakin ovat toimivat ja tässä pelissä luontoon on panostettu selkeästi paljon, sillä niitä maisemia vain pysähtyy ihailemaan monesti peliä pelatessaan. Kuinka kaunis voikaan olla syksyinen luonto tai lähikuva kävyistä sammalpeitteen päällä! Vesikin näytti niin kauniilta ja vaikka Yarny ei osaa uida piti minun välillä vähän leikkiä vedessä jotta näkisi sen liikkeet ja pisaroiden roiskumisen, kaunista! Kaikki kasvitkin olivat silmiä hivelevän upeita, jokainen esine näytti hyvältä mitä kentissä tuli vastaan mm. lankapuhelin, erilaiset valaisimet, tuolit, purkit ja omenat. Myös taustalla olevaan elämään oli panostettu hienolla tavalla, sillä kenttien taustalla saatoit bongata hirven, autoja, lintuja, meren, aitoja, metsää ja vaikka mitä kaikkea mitkä näyttivät jo melkein täysin aidoilta! Joko nyt teillekin kävisi selväksi se, että peli on äärettömän kaunis!

Lisäksi vielä kun seuraa Yarnyn ilmeitä niin ne on vaan niin mainioita! Kun pikku reppana tippuu vesilätäkköön hän pulikoi paniikissa silmät täynnä ahdistusta (juu ei, kenenkään ahdistus ei ole söpöä) ja kun iso paha lintu lentää ohitse niin Yarnylla on säikähtänyt ilme, kylmyyden tullen hän hytisee kylmyydestä ja kentän lopussa lanka esineen löytäessään huokuu hänestä onnellisuus ja huojentuneisuus. Hienosti toteutettuja erilaisia ilmeitä ja eleitä tuollaiselle pienelle lankapallerolle. Ei nyt mitään suurta ilmeiden ryöppyä ole luvassa, mutta pieniä suloisia eleitä.

Pelissä kerätään langasta tehtyjä esineitä valokuva-albumin kanteen ja jokaisen kadonneen esineen Yarny löytää kentän läpäistyään. Valokuva-albumiin kerääntyy myös kuvia kenttiä läpäisemällä ja näitä pääsee selaamaan milloin vain kenttien väleissä. Kaikki kentät ovat kuvakehyksissä ympäri asuntoa ja näiden luokse pääsee kiipeilemällä pöytien ja hyllyjen päälle. Kenttiä pelissä on periaatteessa 12 (ehkä paremminkin 11, sillä viimeinen on melko lyhyt verrattuna aiempiin) ja jokainen näistä on pientä muistelua aiempien vuosien tapahtumista. Jokaisessa kentässä on myös piiloitettuja kukkasia joita löytämällä tienaa achievementseja ja piiloitettujen kukkien etsiminen luo vähän lisää seikkailua peliin ja jos niitä ei löydä pääsee kenttään palaamaan myöhemminkin. Jokaisen kentän kehysten eteen astellessa näkee jo suoraan montako piiloitettua kukkaa on löytänyt ja montako vielä löytämättä. Itse en todellakaan löytänyt kaikkia, sillä osa niistä on erittäin oudoissa paikoissa jonne en ilmeisesti ole osannut edes mennä katsomaan.

Pelissä on paljon aivopähkinöitä jotka pitää selvittää jotta pääset etenemään kentässä. Esimerkiksi erilaisia esineitä pystyy liikuttelemaan, langasta voi tehdä siltoja joita pitkin esineitä voi työntää tai raahata oikeaan paikkaan. Myönnän, että välillä jouduin hieman vilkaisemaan youtubesta kuinka pääsen etenemään, kun olin jo pohtinut äärettömän kauan jossakin kohdassa tietämättä mitä ihmettä täytyy tehdä. Välillä kuolin moneen kertaan sen vuoksi etten tiennyt mitä piti tehdä niin alkoi turhauttamaan hieman, jonka takia turvauduin siihen youtubeen. Yleensä tällaisten hetkien jälkeen pidin pientä taukoa pelistä ja keräsin intoa ja motivaatiota jatkamiseen. Eli voin ihan reilusti myöntää pelin olleen välillä sellainen missä turhauduin ja ärsyynnyin, mutta yleensä kaikki tällaiset puzzleja sisältävät pelit ovat paikoittain sellaisia hermoja raastavia. Jos joku pääsi pelin kuolematta ja ihan helposti läpi ilman mitään ongelmia tai pientäkään turhautumista niin käsi ylös!

Vaikka peli oli pääosin hellyyttävän herkkä ja rauhallinen niin kyllä itse sain pienet sätkyt parissa kohtaa, joita en uskallakaan teille spoilata jos vaikka eksytte peliä pelaamaan joskus. Jokaisessa pelissä jos tapahtuu jotakin aivan yhtäkkiä tai ruutuun lävähtää jotakin aivan yllättäen niin kyllä siinä kuka vain hieman säpsähtää, joka on toki aina ihan kiva juttu! Ainakin pitää pelaajan hyvin hereillä ja muistuttaa, että peliä voisi keskittyä pelaamaankin eikä vain ihailla ympäristöä.

Musiikeista voisin sanoa, että ne sopivat hyvin pelin tunnelmaan. Jos seikkailet pienellä punaisella langasta tehdyllä ukkelilla pitkin kauniita metsiä ja niittyjä, ei musiikiksi voi sopia mikään muu kuin viulun hento ja herkkä sointu. Kun tilanne alkoi pelissä olemaan hieman jännittävämpi ja pikku Yarny joutui pakenemaan henkensä edestä alkoi viulisti vinguttamaan viuluaan pelottavammin ja ahdistuneemmin! Tunnelma muuttui oikeasti vielä enemmän jännittäväksi pakotilanteeksi, kun mitä se olisi ollut ilman musiikkeja. Toki välillä muutaman kuoleman jälkeen sama viulun vingutus alkoi hieman ärsyttää, mutta ei anneta sen pilata koko pelin kaunista tunnelmaa!

Peliin minulla upposi aikaa yhteensä 8h 30min ja se on ihan hyvä aika tällaiselle pelille. Pelin pääsee paljon nopeamminkin jos on oikein nopea oivaltamaan mitä missäkin kohtaa pitää tehdä ja ei jumiudu katselemaan maisemia sen enempää. Peliin myös saa hukutettua aikaa enemmänkin jos vain haluaa tutkia kentät aivan kokonaan läpi ja etsiä ne kaikki piilossa olevat kukkaset. Peliä en lähtisi itse pelaamaan yhdeltä istumalta, mutta toki kyllä sekin onnistuu teräspyllyiltä. Pelasin oman pelini läpi useammassa otteessa ja välillä oli useamman viikonkin tauko pelikertojen väleissä, sillä pelejä kun on paljon ei aina muista kaikkien pelien olemassaoloa. Tykkäsin kuitenkin jakaa pelaamiseni useampaan eri kertaan, sillä tällöin peli tuntui paljon pidemmältä ja siitä sai monelle eri päivälle iloa (ja hampaiden kiristystäkin).

Jos antaisin pelille arvosanan niin pelkästään jo henkeä salpaavat maisemat tuovat pelille kumarruksia niin paljon, että arvosanani voisi olla 9 luokkaa. Vuoden paras peli titteliä tämä peli ei minulta saa, mutta kyllä haluaisin sanoa pelin olevan yksi vuoden upeimmista. En peliä aio pelata kokonaan uudelleen, mutta tahtoisin silti useamman kentän kahlata läpi vielä kertaalleen, koska jotenkin innostaisi löytää niitä piilossa olevia kukkasia vielä vähän lisää. Achievements!!!

Suosittelen lämpimästi tätä peliä kaikille, jotka tykkäävät pelata pieniä aivopähkinöitä sisältäviä tasohyppelypelejä, tämä on juuri sellainen. Kaikessa lyhkäisyydessään: Kaunis ja viihdyttävä.

Oletteko te pelanneet jo tätä tai vähintään harkinneet? Miltä peli kuulostaa/näyttää?

Kokeilussa Lode Runner

Kuva on napsaistu suoraan täältä, jossa näkeekin kokonaisuudessaan mitä kaikkia vanhoja pelejä on Onen puolelle tulossa.

On ihan mahtavaa, kun Xbox Onen puolelle tuli mahdollisuus pelata joitakin Xbox 360 pelejä! Itse en vielä 360:sen aikaan omistanut kun muutaman pelin, joten itselläni ei ole kuin pari ilmaispeliä ladattuna joita pääsee nyt pelaamaan Onen puolella. Poikaystäväni oli kuitenkin ladannut Lode Runner pelin, kun tämä joskus oli ollut ilmaispelinä 360:sen puolella ja näin ollen nyt tullut Onenkin puolelle pelattavaksi. Katsoin pelistä muutaman videon ajankuluksi, sillä en tiennyt minkälaisesta pelistä oli edes kysymys! Näytti hauskalta ja päätin kokeilla.

Lode Runner vaikutti tosi hauskalta ajantappopeliltä! Pelasin sitä juuri puolisentuntia ja pääsin kaikki tutorial kentät läpi ja pari kenttää itse pelissä, jännittävää. Pelissä saat miettiä ja ihmetellä, miten kannattaa liikkua, mistä kannattaa kiivetä ja mistä kannattaa pudottautua alas. Kuolemilta ei voi välttyä, sillä välillä tulee tehtyä niitä typeriä liikkeitä ja pudottua alas, jäätyä laatikon väliin jumiin tai jouduttua vihollisen käsiin.

Pelissä on erilaisia vihollisia, erilaisia kenttiä ja erilaisia laatikoiden materiaaleja. On liukasta pintaa, räjähtävää miinaa, putoavia jääpuikkoja, salaisia reikiä ja ties mitä jännittävää ja hurjaa, jotka joko auttavat tai vaikeuttavat sinua läpäisemään kentän. Ideana jokaisessa kentässä on kerätä jokainen kultaharkko ja lopulta sujahtaa maali koloon. Ja mikä parasta, sinun täytyy suoriutua kentästä mahdollisimman nopeasti, sillä pisteesi vähenevät koko ajan, mitä pidempää jumitat kentässä. Eihän se kovin kiva ole jäädä pisteittä!

Peli on sellainen aivopähkinä purtavaksi ja kivaa kikkailua muuten vain ajankuluksi, joten aivan varmasti vielä palaan tämän pelin pariin. Vaikutti ainakin hyvin mukavalta ja ihan sujuvaltakin peliltä. Pelissä ei paljoa ollut painikkeita, mutta onnistuin niissäkin hieman menemään sekaisin. Oikeaa liipasinta painamalla päähahmo ampui pyssyllään oikealla olevan laatikon rikki, kun taas vasemmalla liipasimella vasemmalta puolelta laatikon rikki, helppoa. Tämä sama toimii myös niin, että B nappulaa painamalla (xbox ohjaimella) hahmo ampuu oikealle, kun taas A nappulaa painamalla vasemmalle, huh, näillä kun yritin pelata niin aina ampuilin vääriin suuntiin! Onneksi tuo liipasin systeemikin oli, sillä se vaikutti enemmän loogiselta (ainakin minulle).

Löytyykö teiltä kokemuksia tästä pelistä ja oletteko yleensäkään kiinnostuneista tällaisista peleistä?