Inside, pelattu läpi

Playdead Studios julkaisi kesäkuun viimeisillä päivillä toisen pelinsä, INSIDEn. Peli julkaistiin ensin Xbox Onelle ja viikon päästä siitä tietokoneelle. Itse ostin pelin välittömästi Xboxille ja korkkasin pelin muutamien päivien päästä ostosta. Inside peli on tyyliltään ja tunnelmaltaan samankaltainen kuin pelifirman ensimmäinen peli Limbo. Molemmissa maisemat ovat synkät ja mustanpuhuvat. Siinä missä Limbo oli grafiikoiltaan ja tyyliltään yksinkertaisempi ja täysin mustavalkoinen niin Insidessä on käytetty ripaus haaleita sävyjä muistakin väreistä sekä maisemista ja tavaroista on luotu yksityiskohtaisempia. Molemmat ovat todella miellyttävän näköisiä ja tästäkin sen huomaa, ettei pelien tarvitse aina näyttää siltä kuin katsoisi ikkunasta ulos. Molemmissa on saatu grafiikat mukautumaan tunnelmaan niin hienosti, että voi vain suu auki ihastella. Mutta nyt en puhu näistä molemmista peleistä vaan tästä uutukaisesta Inside pelistä pelkästään. Pelaan tuon Limbon vielä uudelleen läpi Xbox Onen puolella joten siitä tulossa aivan omaa postausta sitten sen jälkeen, kun olen pelin päässyt tapeltua läpi.

Pelin käynnistettyä peli alkoi aivan suoraan, ilman mitään selittelyjä ja taustojen läpikäyntiä. Pelaaja pääsi samantien ihmettelemään, että mitähän tässä nyt tapahtuu ja mitä minä nyt siis teen?! Ohjain vain kauniisiin kätösiin ja tatti osoittamaan oikealle! Pelaaja pääsee jo heti alkuun kohtaamaan liikettä taustalla ja vaistomainen fiilis pelaajalla tulee olemaan PYSYN PIILOSSA! Peli lähtee hiippailulla etenemään ja jännitys on jo käynnistynyt vaikka mitään ei pelistä vielä tiedä. Tätä peliä pelatessa voi vain katsella ympäristöä ja suu auki kokea kaiken mitä peli sinun eteesi tuo.

Pelissä on yhteensä 14 piilopaikkaa joista voit käydä napsaisemassa virrat poikki hohtavasta pallerosta, josta et edes tiedä yhtään mitään. Et tiedä mitä noiden katkaiseminen tarkoittaa ja et tiedä onko se kannattavaa, koska et oikeasti tiedä juurikaan mitään muutakaan mitä pelissä tapahtuu. Kaikista noista sammutetuista palleroista saat myös saavutuksen (achievements) ja niitähän jokainen aina innolla kerää, eikös? Kuitenkin noiden piilopaikkojen löytäminen on omalla tavallaan tärkeää, sillä ne kaikki löytäessäsi voit nähdä pelille vaihtoehtoisen päätöksen. Ilman näiden kaikkien löytämistäkin pääset "maaliin" joten ei tarvitse stressata jos ei tunnu millään löytyvän jokaista koloa! Voin nimittäin kertoa rehellisesti, että minä katsoin Youtuben syövereistä useamman piilopaikan sijainnin ja ne katsottuani en kaikkia olisi varmastikaan ikinä itse keksinytkään! Peli osaa olla ovela, voi että se osaakin olla niin ovela! En koe mitään kamalia omantunnontuskia siitä, että lunttasin nuo sijainnit netistä, sillä halusin ne kaikki löytää ja oma mielenkiintoni ei yltänyt sille tasolle, että olisin kolunnut tuon pelin läpi millimetri kerrallaan (vaikka tuo peli ansaitseekin läpikotaisen tutkimuksen!).

Palatakseni lauseeseen "et oikeasti tiedä juurikaan mitään muutakaan mitä pelissä tapahtuu" jonka heitin ilmoille äsken... Peli oikeasti ei avusta pelaajaa kädestä pitäen eteenpäin ja kerro mitä ympärillä tapahtuu ja mitä juuri tapahtunut tapahtuma tarkoittaa. Pelin jälkeen sinulla on tyhjä tunne ja jäät pohtimaan peliä ja sen tuomia ajatuksia. Pelissä ei puhuta, pelissä ei tule tekstejä, pelissä ei neuvota, kaikki on pelaajan itse keksittävä. En sano ettäkö tämä olisi huono asia, sillä tällaiset pelit jos mitkä saavat aivonystyrät ylitöihin ja pohtimaan oikeasti peliä syvemmin! Yhtä erikoinen peli juonensa kanssa oli BioShock Infinite, jonka läpäistyään eteen tuli tuhansia kysymyksiä ja outo olo, mikä sen parempaa!

Pelin pelasin läpi ajassa 4h 51min ja pelasin kahtena eri iltana tätä. Tuon pääsisi läpäistyä myös jonain kauniina viikonloppuna yhdessä päivässäkin. Jokainen euro mitä peliin sijoitin oli todellakin sen arvoinen, että tämä peli kannatti kokea. Ei jokaisen pelin tarvitse kestää ikuisuutta, sillä tällaisella lyhyemmälläkin pelillä saa yhtä upean kokemuksen. Minulla ei ole pelin tarinasta ja tapahtumista mitään sen ihmeempää sanomista ja spekulaatioita, mutta netistä kyllä löytyy valtavasti eri pelaajien omia arvailuja ja tarinoita siitä mitä tässä pelissä tapahtui ja miksi. Näitä on ihan mielenkiintoista kuulla, kun on itse pelin pelannut läpi. En siis suosittele noita videoita tai tekstejä katseltavaksi ennen kuin olet pelin itse pelannut läpi! Liikaa spoilereita tulisi esiin ja kaikki kiva jäisi kokematta itse!

Suosittelen peliä kaikille oikein mielelläni ja jopa melkein pakotan teidät edes joskus pelaamaan tämän pelin! Hinta ei ole paha, 20€, kokemus on suuri, aikaa ei kulu ikuisuutta. Pelkkää plussaa näin ollen. En keksi nyt mitään huonoa tästä pelistä sillä peli oli oikeasti kaiken ylistämisen arvoinen ja hatunnostot pelinkehittäjille: teitte upean teoksen jälleen kerran! Jään varmasti monen muunkin pelaajan kanssa odottamaan jännityksellä sitä, minkälaisia teoksia teiltä on vielä tulossa! (Ihan kun Playdead mukamas lukisi tätä blogitekstiäni...) Kiitos!

JOKO te pelasitte tämän? Aiottehan pelata? Mitä mieltä? Kertokaa jo!

This War of Mine, alennuksien viimeinen löytö

Eilen loppui Steamissa suuret kesän alennukset, jota ajattelin vielä viimeisinä hetkinä selata läpi. Silmään osui This War of Mine peli jonka olin nähnyt ohimennen monia kertoja. Peli ei (yllätys) hätkähdyttänyt millään tapaa minua aiemmin. Grafiikat eivät hypänneet silmille upeudellaan ja peli ei saanut minua tutkimaan itseään yhtään paremmin, kunnes nyt. Kävin lukaisemassa pari arvostelua pelistä ja siitä millainen peli oli kyseessä ja tuli fiilis "mikä ettei, voisihan tuota kokeilla" kun hintakin oli vain 4,74€. Ja jotenkin koin pakonomaisen tarpeen ostaa vielä yhden uuden pelin, sillä olen alkanut tulemaan aivan kamalaksi pelien hamstraajaksi, ihan kun ei jo muuten olisi valmiina odottamassa miljoonia pelaamattomia ja keskeneräisiä pelejä! Olen ajautunut aivan hunningolle tässä peli-intoisuudessani. Psst.. Pakko sanoa että tällä kertaa Steamin alennusten aikana kauppa sivulla hyppivät iloiset ruuat ja juomat yms öttiäiset olivat aivan parhaita! Taisi joka päivä olla aina erilainen kuva ja voi mahdoton miten suloisia nuo ovatkaan pienine silmineen ja hymysuineen! 

Starttasin pelin heti sen ladattua ja mitään enempää tutustumatta aloin itse opettelemaan kuinka peli toimii. Pelissä edetään vain klikkailemalla hiirtä ja pelaaminen on hyvin rentoa. Ideana on huolehtia sodan keskellä elävistä selviytyjistä, huolehtia heidän unen tarpeistaan, mahan täyttämisestä ja talon lämmityksestä. Joka yö aina yksi voi lähteä seikkailemaan talon ulkopuolelle esimerkiksi naapurissa sijaitsevaan omakotitaloon. Retkelle lähtiessä muut hahmot jäävät omaan "kotiin" joko nukkumaan tai vahtiin. Reissuun lähtenyttä hahmoa ohjataan muiden huolehtiessa talosta itsenäisesti. Reissulaisen tarkoitus on lootata mahdollisimman paljon kaikkea tarpeellista esimerkiksi puuta, ruokaa, lääkkeitä ja muita tarvikkeita mistä voi rakentaa joko tarpeellisia tavaroita tai lääkkeitä, ruokaa yms. Loottaus retkellä täytyy olla varovainen, sillä ei voi tietää onko talossa muita ihmisiä ja ovatko nuo ihmiset vihamielisiä vai ystävällisiä. Äänet talossa voi olla ihmisen tai rottien, mutta varpaillaan on oltava aina ettei pääse hengestään! Pahimmassa tapauksessa voi saada surmansa tuolla retkellänsä.

Takaisin palattuaan alkaa uusi päivä ja retkeilijä kannattaa laittaa nukkumaan univelkojaan pois. Muut voivat rakentaa uusia tavaroita ja kokata ruokaa, hankkia vettä tai tehdä polttopuita. Toki polttopuita ja takkaa ei tarvitse oikeastaan pelin alkupuolella vielä lainkaan, sillä talvi tulee vasta useamman päivän kuluttua, jolloin ilma alkaa viilenemään. Tätä ennen on hyvä rakentaa vähintäänkin kaksi sänkyä (jos selviytyjiä on 3kpl talossa), ruokaa on hyvä valmistaa uunissa jotta siitä saa täyttävää ja ravitsevampaa kuin raakaruoka. Sadevettä on kerättävä jatkuvasti, sillä ilman sitä ruokaa ei voi uunissa valmistaa. Sadevettä ei voi valmistaa ilman filtteriä. Filtteriä ei voi valmistaa ilman komponentteja/rakennustarvikkeita. Ja näitä ei ole ilman, että olet ne käynyt varastamassa muilta selviytyjilta/sotilailta/tyhjistä taloista. Joten kaikki on kiinni siitä, mitä tarvikkeita sinulla on, mitä reissuiltasi löydät! Mahdollisuus erilaisten tarvikkeiden saantiin on myös ihana kauppias, joka piipahtaa kylään aina joka kolmas päivä. Mutta mikään ei ole ilmaista! Jos haluat hänelta ostaa YHDEN ruuan sinun täytyy olla valmis vaihtamaan tuohon ruokaan puolet omaisuudestasi, ellet omista jotakin arvokkaampaa vaihtotavaraa.

Sota on ahdistavaa, pelottavaa ja surullista. Sen keskellä elävät ihmiset taistelevat hengestään hieman erilaisella tavalla kuin sotilaat sodan keskellä. Silti sota vaikuttaa kaikkiin. Se riistää henkiä muillakin tavoilla kun vain ampumahaavoilla. Viattomia siviilejä kohtaa joka ikinen päivä uhka siitä, kuoleeko nälkään tai talvella kylmyyteen. Pelko siitä miten ystävät voivat ja ahdinko siitä, tuleeko yöllä joukko sotilaita tai muita ihmisiä ryöstämään kotinasi pitämää paikkaa ja vaivoin etsimiäsi ja valmistamiasi tavaroita ja ruokia! Sinun on tehtävä itsellesi aseita, mutta et voi tehdä niitä ilman osia. Kaikki on kaikesta kiinni, jokainen asia johtaa toiseen, mikään ei ole helppoa ja mikään ei ole ennalta määrättyä. Tehtäväsi on vain selvitä jokaisesta päivästä, yksi päivä kerrallaan, yksi yö kerrallaan.

Tämä peli sai minut täysin koukkuun. Pelin grafiikat lopulta vaikuttavat oikeasti hienolta. Piirrosmainen maailma ja mukaan ripaus oikeita valokuvia, upeaa jälkeä. Yksinkertainen tyyli, mutta silti kivoja yksityiskohtia kun jaksaa vain katsoa. Eteneminen sulavaa ja oma aikasi hujahtaa aivan älyttömön nopeasti. Itse upotin koko eilisen illan tähän peliin (yhteensä 7 tuntia!!!). Ensin pelasin ns. "harjoittelupelin" joka päättyi 17. päivänä ikävällä tavalla. Bruno kuoli yöllisessä hyökkäyksessä, Pavle tuli ammutuksi yöllisellä retkellään ja Katia masentui ystäviensä kuolemasta niin syvästi, että riisti oman henkensä. Vaikka hän ei olisi itseään tappanut olisi nälkä hänet vienyt mukanaan kuitenkin. Joten hyvin masentavasti jokainen heistä kuoli ja kyllä siinä loppuruutua katsellessa tuli hieman haikea ja apea mieli. Kunnes aloitin uuden ja osasin tehdä asioita paremmin ja pelata joka koko peliä!

Olen niin innoissani ja koukussa tähän peliin, etten malta olla kirjoittamatta tästä! Luvassa jatkossa siis varmasti vielä lisää juttua tästä pelistä! Nyt pääsin toisessa tarinassani jo päivään 25, joka on jo talvea. Ensimmäinen talvi jonka joudun kokemaan ja pelottaa jo valmiiksi. Hengissä on kaksi selviytyjää, sillä kolmas heistä kuoli juuri liian rohkeassa yöllisessä seikkailussa. Ruoka on täysin loppu ja varkaat veivät viimeiset polttopuiksi tarkoitetut puuni. Joten tämä tarina tulee päättymään hyvinkin pian, ellen löydä jostakin paljon hyvää tavaraa ja saa selviytyjiäni ruokituksi ja taloa lämmitetyksi! Saa nähdä kuinka käy, mieli tekisi illalla taas palata pelin pariin, sekin jää nähtäväksi. Jännittää.

Oletteko te tätä peliä pelanneet? Suosittelen lämpimästi jos ette! 

Pelilaatikon täyttämistä

Steamissa käynnistyi kesän suuret alennukset josta halusin ostaa muutaman uuden pelin itselleni! Tutkailin alennuksessa olevia pelejä ja katsoin kuvia, videoita ja muiden pelaajien arvosteluja. Kassalle mukaani lähti Alice: Madness Returns, Banished, The Vanishing of Ethan Carter ja Journey Of a Roach. Pelit maksoivat yhteensä VAIN hurjat 14,22€, mutta sattuipa olemaan omassa Steamin lompakossa korttien myymisen johdosta muutama euro niin pelit maksoivat minulle konkreettista rahaa vain 11,47€. Ei minusta paha hinta neljästä pelistä, huh!

Alennuksia täytyy vielä tarkkailla jos sieltä sattuisi löytymään jotain kivaa vielä lisää!! Vaikkakin pärjään näilläkin jo pitkään. Tuota Banished peliä jo olen pelannut 7 tunnin verran ja peli on mielettömän koukuttava! Alicen ostin, koska sitä suositeltiin minulle ja kehuttiin hyväksi peliksi, pakko siis kokeilla. Tuo Ethan Carter näytti tosi nätiltä peliltä ja vaikutti mielenkiintoiselta, sekä peli oli saanut hyviä arvosteluja muilta pelaajilta. Toivon, että tuo peli tulee olemaan omaan makuuni myös hyvin mielenkiintoinen! Neljäntenä ja viimeisimpänä ostoskoriin heitettynä pelinä on Journey of a Roach, jonka tosissaan ostin vain siksi, että joku oli sitä kommentoinut tähän tyyliin "suloinen tarina, söpöjä ääniä ja kiva peli" niin ajattelin, että miksipäs ei? Peli kuitenkin kustanti vain 1,49€, että jos sitä ei paljoa jaksa pelata ei se jää nakertamaan mieltä.

Xboxin puolella myös tuli shoppailtua, nimittäin Limbo pelin tekijöiltä ilmestyi juuri uusi peli: Inside. Jo heidän edelliseen peliin ihastuneena halusin ehdottomasti päästä pelaamaan tätä uuttakin peliä, jossa tunnelma ja maailma vaikuttaa hyvin saman tyyliseltä. Vielä en ole päässyt tuota korkkaamaan, mutta eiköhän se jonain kauniina päivänä tule ahmaistua läpi. Toinenkin peli boxin puolelle tuli hommattua erittäin nopealla "olisi kiva pelata tätä yhdessä. Ostetaanko?" ja niinhän se sitten tuli ostettua. *rumpujen pärinää* Resident Evil 5! Alettiin sitten pelaamaan tuota peliä heti kun vain peli oli saatu ladattua ja kyllä pitää sanoa, että kiva peli onkin! Ei yhtään turha ostos ja mukava päästä itsekin kokeilemaan ensimmäistä kertaa Resident Evil pelisarjan peliä! Tästä niin kuin muistakin ostamista peleistäni tulossa omia postauksia ja fiilistelyjä kunhan näitä pääsen pelailemaan läpi ja maistelemaan miltä nämä oikein maistuvatkaan.

Olen ollut tyytyväinen ostoksiini ja innolla odotan mitä muuta aion vielä ostaa! Alennukset kuitenkin vielä Steamissa käynnissä muutaman päivän ajan ja Xboxilla alkamassa omat alennukset aivan pian, joten saas nähdä kuinka käykään. Rahasta ei ainakaan ole nyt pulaa kun riipaisin pelikoneesta kunnon voiton ja syntymäpäivän kunniaksi sain rahaa vanhemmiltani sekä töistä kesälomarahat, joten nyt jos koskaan on hyvä syy tuhlata kaikki pois! (Tai ainakin osa.)

Lisäksi haluaisin esitellä maailman parhaimman ja mahtavimman ja upeimman ja shokeeraavimman ja yllättävimmän lahjan mitä sain tuolta ihanalta mies olennolta syntymäpäiväni johdosta! En voi vieläkään uskoa tätä todeksi, mutta totta se vain on. THAN-THAN-THAA:

Xboxin Elite -ohjain ja Game of Thronesin Funko PoP Jon Snow!

Mieletöntä! Jo pitkään haaveillut noista PoP ukkeleista ja tuo Elite -ohjain on ollut vain haaveena niin nyt minulla on ne molemmat. Ohjain on ollut todella mukava pelata ja on tosi siistin näköinen, toimii hyvin ja lisä nappulat on todella suuri apu monessakin pelissä. Nyt yritän pitää ohjaintani kuin kukkaa kämmenellä, etten vain hajoita sitä heti tai tiputtele lattioille/läikyttele limsoja nappuloille.



Mitä pelejä te olette ostelleen nyt kesän aikana? Oletteko te näitä pelejä pelanneet mitä minä ostin?

Unravel - Kaunis peli

Halusin omistaa yhden postauksen pelkästään Unravel pelin kuville, joita napsin urakalla pelatassani tätä peliä. Maisemat ovat jotain niin kaunista, ettei kuvia voinut olla ottamatta jatkuvasti! Kirjoitin jo aiemmin fiilistelyni tämän pelin läpipeluustani ja tuon postauksen pääsee lukemaan täältä *klik*.

Kuvat saa isommaksi klikkaamalla ja niitä voi selata suoraan isoksi avatussa esikatselussa. Nauttikaa Unravelin maisemista ja söpöstä Yarnysta!


Oletteko vielä päässeet kokeilemaan tätä peliä? Mitä pidätte pelin ulkonäöstä?

Unravel, pelattu läpi

Nyt on tullut pelattua taas uusi peli kokonaan läpi! Unravel pelistä ensimmäiset pätkät näin E3-messuja katsellessani ja jo tuolloin peli vaikutti niin suloiselta ja hauskalta, sellaiselta vähän erilaiselta peliltä. Pääsin myös kokeilemaan Xbox Onen puolella pelin demoa, jossa oli kaksi ensimmäistä kenttää tutkittavana ja itse pelasinkin nuo radat läpi tohkeissani. Sympaattinen langasta tehty napiton nappisilmä Yarny on todella hellyyttävä tapaus, jolla pelaaja pääseekin tallustelemaan läpi kauniin luonnon. Peli on ruotsalainen jonka takia luonto on hyvin paljon myös suomalainen kaikkine väreineen ja lumikinoksineen! Osaksi myös siksi peli hiveli omia silmiäni erityisen paljon kun maisemat olivat samalla niin tuttuja. Tuli osasta paikoista mieleen mökkimme Varsinais-Suomessa, merenrannalla, jossa ranta on kallioista, sammaleet ja jäkälät peittävät maan ja hyttysiä on riesaksi asti.

Pelin grafiikat todellakin ovat toimivat ja tässä pelissä luontoon on panostettu selkeästi paljon, sillä niitä maisemia vain pysähtyy ihailemaan monesti peliä pelatessaan. Kuinka kaunis voikaan olla syksyinen luonto tai lähikuva kävyistä sammalpeitteen päällä! Vesikin näytti niin kauniilta ja vaikka Yarny ei osaa uida piti minun välillä vähän leikkiä vedessä jotta näkisi sen liikkeet ja pisaroiden roiskumisen, kaunista! Kaikki kasvitkin olivat silmiä hivelevän upeita, jokainen esine näytti hyvältä mitä kentissä tuli vastaan mm. lankapuhelin, erilaiset valaisimet, tuolit, purkit ja omenat. Myös taustalla olevaan elämään oli panostettu hienolla tavalla, sillä kenttien taustalla saatoit bongata hirven, autoja, lintuja, meren, aitoja, metsää ja vaikka mitä kaikkea mitkä näyttivät jo melkein täysin aidoilta! Joko nyt teillekin kävisi selväksi se, että peli on äärettömän kaunis!

Lisäksi vielä kun seuraa Yarnyn ilmeitä niin ne on vaan niin mainioita! Kun pikku reppana tippuu vesilätäkköön hän pulikoi paniikissa silmät täynnä ahdistusta (juu ei, kenenkään ahdistus ei ole söpöä) ja kun iso paha lintu lentää ohitse niin Yarnylla on säikähtänyt ilme, kylmyyden tullen hän hytisee kylmyydestä ja kentän lopussa lanka esineen löytäessään huokuu hänestä onnellisuus ja huojentuneisuus. Hienosti toteutettuja erilaisia ilmeitä ja eleitä tuollaiselle pienelle lankapallerolle. Ei nyt mitään suurta ilmeiden ryöppyä ole luvassa, mutta pieniä suloisia eleitä.

Pelissä kerätään langasta tehtyjä esineitä valokuva-albumin kanteen ja jokaisen kadonneen esineen Yarny löytää kentän läpäistyään. Valokuva-albumiin kerääntyy myös kuvia kenttiä läpäisemällä ja näitä pääsee selaamaan milloin vain kenttien väleissä. Kaikki kentät ovat kuvakehyksissä ympäri asuntoa ja näiden luokse pääsee kiipeilemällä pöytien ja hyllyjen päälle. Kenttiä pelissä on periaatteessa 12 (ehkä paremminkin 11, sillä viimeinen on melko lyhyt verrattuna aiempiin) ja jokainen näistä on pientä muistelua aiempien vuosien tapahtumista. Jokaisessa kentässä on myös piiloitettuja kukkasia joita löytämällä tienaa achievementseja ja piiloitettujen kukkien etsiminen luo vähän lisää seikkailua peliin ja jos niitä ei löydä pääsee kenttään palaamaan myöhemminkin. Jokaisen kentän kehysten eteen astellessa näkee jo suoraan montako piiloitettua kukkaa on löytänyt ja montako vielä löytämättä. Itse en todellakaan löytänyt kaikkia, sillä osa niistä on erittäin oudoissa paikoissa jonne en ilmeisesti ole osannut edes mennä katsomaan.

Pelissä on paljon aivopähkinöitä jotka pitää selvittää jotta pääset etenemään kentässä. Esimerkiksi erilaisia esineitä pystyy liikuttelemaan, langasta voi tehdä siltoja joita pitkin esineitä voi työntää tai raahata oikeaan paikkaan. Myönnän, että välillä jouduin hieman vilkaisemaan youtubesta kuinka pääsen etenemään, kun olin jo pohtinut äärettömän kauan jossakin kohdassa tietämättä mitä ihmettä täytyy tehdä. Välillä kuolin moneen kertaan sen vuoksi etten tiennyt mitä piti tehdä niin alkoi turhauttamaan hieman, jonka takia turvauduin siihen youtubeen. Yleensä tällaisten hetkien jälkeen pidin pientä taukoa pelistä ja keräsin intoa ja motivaatiota jatkamiseen. Eli voin ihan reilusti myöntää pelin olleen välillä sellainen missä turhauduin ja ärsyynnyin, mutta yleensä kaikki tällaiset puzzleja sisältävät pelit ovat paikoittain sellaisia hermoja raastavia. Jos joku pääsi pelin kuolematta ja ihan helposti läpi ilman mitään ongelmia tai pientäkään turhautumista niin käsi ylös!

Vaikka peli oli pääosin hellyyttävän herkkä ja rauhallinen niin kyllä itse sain pienet sätkyt parissa kohtaa, joita en uskallakaan teille spoilata jos vaikka eksytte peliä pelaamaan joskus. Jokaisessa pelissä jos tapahtuu jotakin aivan yhtäkkiä tai ruutuun lävähtää jotakin aivan yllättäen niin kyllä siinä kuka vain hieman säpsähtää, joka on toki aina ihan kiva juttu! Ainakin pitää pelaajan hyvin hereillä ja muistuttaa, että peliä voisi keskittyä pelaamaankin eikä vain ihailla ympäristöä.

Musiikeista voisin sanoa, että ne sopivat hyvin pelin tunnelmaan. Jos seikkailet pienellä punaisella langasta tehdyllä ukkelilla pitkin kauniita metsiä ja niittyjä, ei musiikiksi voi sopia mikään muu kuin viulun hento ja herkkä sointu. Kun tilanne alkoi pelissä olemaan hieman jännittävämpi ja pikku Yarny joutui pakenemaan henkensä edestä alkoi viulisti vinguttamaan viuluaan pelottavammin ja ahdistuneemmin! Tunnelma muuttui oikeasti vielä enemmän jännittäväksi pakotilanteeksi, kun mitä se olisi ollut ilman musiikkeja. Toki välillä muutaman kuoleman jälkeen sama viulun vingutus alkoi hieman ärsyttää, mutta ei anneta sen pilata koko pelin kaunista tunnelmaa!

Peliin minulla upposi aikaa yhteensä 8h 30min ja se on ihan hyvä aika tällaiselle pelille. Pelin pääsee paljon nopeamminkin jos on oikein nopea oivaltamaan mitä missäkin kohtaa pitää tehdä ja ei jumiudu katselemaan maisemia sen enempää. Peliin myös saa hukutettua aikaa enemmänkin jos vain haluaa tutkia kentät aivan kokonaan läpi ja etsiä ne kaikki piilossa olevat kukkaset. Peliä en lähtisi itse pelaamaan yhdeltä istumalta, mutta toki kyllä sekin onnistuu teräspyllyiltä. Pelasin oman pelini läpi useammassa otteessa ja välillä oli useamman viikonkin tauko pelikertojen väleissä, sillä pelejä kun on paljon ei aina muista kaikkien pelien olemassaoloa. Tykkäsin kuitenkin jakaa pelaamiseni useampaan eri kertaan, sillä tällöin peli tuntui paljon pidemmältä ja siitä sai monelle eri päivälle iloa (ja hampaiden kiristystäkin).

Jos antaisin pelille arvosanan niin pelkästään jo henkeä salpaavat maisemat tuovat pelille kumarruksia niin paljon, että arvosanani voisi olla 9 luokkaa. Vuoden paras peli titteliä tämä peli ei minulta saa, mutta kyllä haluaisin sanoa pelin olevan yksi vuoden upeimmista. En peliä aio pelata kokonaan uudelleen, mutta tahtoisin silti useamman kentän kahlata läpi vielä kertaalleen, koska jotenkin innostaisi löytää niitä piilossa olevia kukkasia vielä vähän lisää. Achievements!!!

Suosittelen lämpimästi tätä peliä kaikille, jotka tykkäävät pelata pieniä aivopähkinöitä sisältäviä tasohyppelypelejä, tämä on juuri sellainen. Kaikessa lyhkäisyydessään: Kaunis ja viihdyttävä.

Oletteko te pelanneet jo tätä tai vähintään harkinneet? Miltä peli kuulostaa/näyttää?