Pelejä joita olisi kiva pelata Vol. 2

Kirjoittelin puolisen vuotta sitten postauksen "Pelejä joita olisi kiva pelata" jossa haaveilin muutamista eri peleistä, joista olin kuullut tai nähnyt jotakin ja jotka kiinnostivat sillä hetkellä jollain tapaa. Päivityksenä nyt sitten osa kaksi tästä postauksesta, jossa voisin vähän käydä läpi noita silloin haaveissa olleita pelejä! Elikkä listalla oli:

Rise of the Tomb Raider: "Siksi, koska peli näyttää upealta, peli vaikuttaa mielenkiintoiselta, olen aika varma siitä, että tykkäisin tästä pelistä. Joten kun selitys on tämä, jätän pelin ostamatta. Tai ainakin sysään pelin hommaamista syrjään, joskus kaukaiseen tulevaisuuteen." No mutta kuinkas kävikään! Sain tämän pelin kylijäisiksi ostaessani uuden koneeni näytönohjaimen. En tiedä olisinko peliä itse ostanutkaan vielä? Onneksi sain tämän ja tiesin että tykkään!

ARK Survival Evolved: Tätä oli mahdollisuus hetken kokeilla ilmaiseksi Xbox Onella ja oli grafiikoiltaan ainakin niin järkyttävää puuroa, että ei tiennyt itkeäkö vai nauraa. Peli oli vähän sekavan oloinen ja ei siitä sen kummemmin oikein tullut mitään. Odotukseni olivat korkeammalla, kun mitä sitten sain pelistä irti sitä kokeillessani. Toki peli on vielä kesken joka antaa paljon anteeksi. Jätän tämän pelin silti sinne minun "ehkä joskus" listalleni.

Scalebound: "Peli jää sinne toivelistalle, mitä en niin vakavasti viitsi pitää mielessä" Pelihän ei vielä ole ilmestynyt ja en ole enempää peliin perehtynyt tai katsonut onko uusia videoita tullut, joten jätetään tämä muhimaan sinne mieleen vielä ihan rauhassa. 

The Division: Arvostelut ei olleet hääppösiä mitä peli sai ja betaa pääsin kokeilemaan, joten uskoisin sen riittävän minulle. Oli kiva kokeilla, mutta en koe tarvetta saada peliä pelata sen enempää. Vaikka todella hienolta peli näyttikin!

Rainbow Six Siege: Sain tämän pelin aika pian julkaisun jälkeen ja on tullut pelailtua.

Assassin’s Creed Syndicate: "Tämä kuitenkin lentää ihan suoraan sinne "ehkä joskus saatan ostaa" listalle, sillä tälle ei nyt ole aikaa ollenkaan." Joten annetaan pelin edelleenkin olla samassa paikassa, ei nyt uskalla sitä sieltä nostaa tarkasteltavaksi sen enempää.

Mirror’s Edge Catalyst: Edelleen odotan tätä peliä! 

Ja mitäpä tällä hetkellä sitten olisi sellaisia pelejä joita haluaisin pelata:

Dark Souls 3: "Tahdon, mä tahdon, mä tahdon vain sut, tahdon enemmän kuin mitään olen koskaan tahtonut!" (Eppu Normaali - Tahdon sut) No joo, aiempia Soullseja en ole pelannutkaan, mutta jotenkin tämä teki vaikutuksen kun pääsin peliä vähän kokeilemaan (täällä fiilistelyjä kokeilustani). Joten siitä asti ollut fiilis, että haluaisin kyllä tämän pelin hommata. Pelottaa silti vähän... Saa nähdä. Yleensä saan tahtoni läpi kun taistelen pääni sisällä asioista. Nyt tämän pelin kohdalla tuntuu, että minulla olisi useampi eri persoona, joista yksi jankuttaa "en osaa pelata tätä, liian vaikea minulle" ja toinen huutaa väliin "osaanhan, haluan opetella ainakin" ja kolmas välillä mainitsee "tarvitseeko sitä nyt uusia pelejä hommata taas" ja neljäs itkee "mutku haluu'uu'uun!". Luulin olevani suhteellisen täysijärkinen, mutta tämän pelin myötä epäilen.

Deus Ex: Mankind Divided: Tästä näin traileria ja peli vaikutti hienolta! Uusimman trailerin myötä peli näytti todella hienolta! Kannattaa katsoa tuo traileri tästä. Edellistä Deus Ex peliä olen pelannut vähäsen. Tämän hommaamista vielä harkitsen, mutta vahvalla sijalla tämä kuitenkin on jo nyt "ostan tämän" listallani. Peli ilmestyy elokuussa! Silloin ainakin pääsee kuuntelemaan pelin hehkutuksia, joten vähän arvata saattaa miten tässä tulee käymään.

BioShock, BioShock 2 ja BioShock Infinite: Burial at Sea: Ihastuin niin kovin BioShock Infiniteen kun sen läpi pelasin (täällä juttua pelailustani), että nyt haluan vain päästä tuon Burial at Sean pariin! Tuon pelaaminen kuitenkin vaatii aiempien BioShock pelejen pelaamista, jotta ymmärtäisi paremmin juonesta jotakin joten... Odotan innolla Remaster pakettia noista, niin pääsen sitten joskus tuon Burial at Sean pariin! 

Onneksi sentään ei nyt muita pelejä ole vielä himotus listallani, joten ehkä näillä pärjätään tämä vuosi hienosti (tai kesä)! Kesken on pelejä valtava määrä ja voi kuinka hukun näihin kaikkiin mahtaviin tuotoksiin vielä joku päivä ihan kunnolla. Tuossa joskus tulossa päivittelyä taas noista minulla vielä kesken olevista peleistä, joten "valittelen" siinä postauksessa sitten vähän lisää taas tätä aihetta!

Mitäs pelejä te odotatte tai haluaisitte pelata? 

Kokeilussa Dark Souls 3

Luotto omia sanojani kohtaan alkaa olemaan jo hieman vaakalaudalla. Olen aina kuullut sanottavan, että Dark Souls on suhteellisen hankala peli, jotkut jopa tituleeranneet vaikeimmaksi peliksi ikinä ja jotkut kutsuvat haasteelliseksi. Näiden perusteella jo olin päättänyt, etten ikinä koskaan milloinkaan koskisi tuon pelisarjan peleihin, enkä edes kiinnostuisi katsomaan mitään videoitakaan, koska enhän peliä koskaan pelaisikaan. Yksi peli monien joukossa, josta en välitä tai jaksaisi edes innostua.

Nyt kuitenkin kun Dark Souls 3 ilmestyi niin tuosta pelistä olen saanut paljon kuulla hypetystä niin netissä kuin ystäviltä kuin poikaystävältänikin, joten elämääni väkisin tunkeutui Dark Souls juttuja. Tiesin siis millainen peli oli tulossa ja mitä porukka tältä odotti ja janosi, luin arvostelujakin ja näin videoita. Pelihän näytti ja kuulosti todella hienolta, mutta ei sellaiselta minun peliltäni. Olin jo päättänyt, ettei omat hermoni kestäisi tuota peliä eikä mielenkiintoni pysyisi mukana tämän pelin menossa, sillä en ole mikään kärsivällisin ihminen.

Peli sitten ilmestyi ja sain kuulla paljon fiilistelyjä sen mahtavuudesta ja parhaudesta. Sain myös kuulla kuinka joku oli jotakin bossia vastaan taistellut todella, siis todella kauan ja tällainen vahvisti mielipidettäni "tätä peliä en koskaan tule pelaamaan" kunnes... Minut istutettiin tuolille, tungettiin ohjain käteen ja sanottiin "saat nyt kokeilla Dark Souls 3:sta". Pienesti kirosin mielessäni, että justiinsa olin kieltänyt tämän pelin mielessäni ja tässä sitä nyt ollaan. Kuitenkin uteliaisuus oli suuri ja pientä mielenkiintoakin löytyi peliä kohtaan, koska se oikeasti näytti todella hienolta. Joten ei muuta kuin hahmoa luomaan, miekka kauniisiin kätösiin ja kohti tuntematonta!

Pelasin peliä lauantaina itse arviolta kolmen tunnin ajan. Näin pari erilaista paikkaa pelissä, pääsin tutustumaan erilaisiin söpöihin vihollisiin, sain kokea kuolemisen riemun ja kaikkea muuta mukavaa mitä peli minulle alkuvaiheessa halusi antaa. Ensimmäinen bossi oli minulle jo tuttu ulkonäöllisesti, sillä olin hänet tavannut eräässä videossa jota olimme katselleet muutama viikko aiemmin. En edes odottanut pääseväni sitä taistelua ensimmäisellä yrityksellä läpi. En todellakaan odottanut pääseväni sitä kolmannella saatika neljännelläkään kerralla läpi! En edes kyllästynyt kuolemiseen, sillä tiesin tasan tarkkaan itse tehneeni virheitä taistelussa, huomasin kuinka aloin välillä liian ahneeksi ja välillä tuli typeriä liikkeitä ja välillä unohtui se kilpikin nostaa suojaksi. En siis voinut syyttää kuin itseäni kuolemistani. Pääsin tämän bossin läpi sitten kuudennella yrityksellä ja olin todella yllättynyt! Vaivuin johonkin super keskittymisen ihmeelliseen "koomaan" ja tuon taistelun jälkeen tunsin niin suurta voittaja fiilistä, että huhhuh! Luulin jo alkuun, että ensimmäisen bossin kohdatessani tungen ohjaimen poikaystäväni käteen ja pyydän häntä pelaamaan, mutta ei kyllä käynyt edes mielessä. Sainkin hurjasti kannustusta taistelussa ja kehuja hienoista liikkeistä, joten nämäkin tsemppasivat suuresti jatkamaan!

Pelin aivan alkupuolella oli pelottava ja uhmakas kristallilisko, jonka lähdin sitten haastamaan ensimmäisen bossin jälkeen, koska fiilikseni oli niin voitokas! Ensin kuolin huolimattomuuteni vuoksi, mutta jo toisella yrityksellä kukistin tuon söpöläisen taidokkaasti. En ollut ahne, liikuin järkevästi ja tunnustelin vihollisen liikkeitä ennen kuin tein oman siirtoni. Hyvinhän se meni ja tästä sainkin taas kehuja! Naamaltani paistoi varmasti niin suuri ylpeys ja onnellisuus, mitä ei ihan moni peli tuokaan tullessaan.

Kun olin itse pelaillut sen arviolta kolmen tunnin verran, annoin ohjaimen suosiolla toisiin käsiin ja jäin itse seuraamaan peliä. Olisin varmasti jaksanutkin pelata vielä lisää, mutta olin jännityksestä ja ohjaimen puristamisesta niin uupunut, että päätin jäädä itse taustalle seuraamaan. Oli oikeasti tosi kiva katsoa vierestä ja jännittää mitä on tulossa ja kuinka selviydyimme hahmollamme eteenpäin läpi pelottavien vihollisten. Pystyin itse keskittymään enemmän pelin ulkonäköönkin siinä seuratessa vierestä ja voi mahdoton sentään! Peli on oikeasti ihan äärettömän hieno! Vaikka rakastankin värejä todella paljon ja jokainen värikäs peli saa sydämeni sykkimään, niin kyllä tämä Dark Soulsin synkkä tunnelma ja pienet värin pilkahdukset, auringon säteet ja karmaisevat viholliset saivat minut nyt mukaansa täysin. Erittäin hienon näköisiä maisemia ja yksityiskohtia ja vautsi, pisteet siitä!

Peliä en itse aio kuitenkaan ostaa, vaikka peli vaikuttikin lopulta todella mielenkiintoiselta ja hienolta. Peliä voin pelata eteenpäin niin, että vieressäni istutaan se koko aika ja kerrotaan mitä pitää tehdä jos oma kärsivällisyyteni alkaa hiipumaan. Tarvitsen sen tuen ja turvan jokaiselle hetkelle pelatessani tätä. Joten jätetään peli sinne kauppaan ja jatketaan tämän kokeilua taas ehkä joskus toiste. Silti jos pitkää pinnaa ja rohkeutta löytyy niin ehdottomasti suosittelen peliä sellaisille, koska onhan tämä nyt ainakin kokeilemisen arvoinen peli! Yllätin itseni ja yllätin varmasti sivusta katsovan silmäparinkin, joten eiköhän tästä ole hyvä jatkaa.

Erittäin ahdistavia hetkiä peli loi paljon koko pelaamiseni ajan ja koko vierestä katselemani pelailun aikana. Seurasin pelin etenemistä varmaan viitisen tuntia, joten siinä jo kerettiin vaikka ja mitä näkemäänkin. Jotkut viholliset olivat kyllä äärettömän vaikeita ja mietin vain, kuinka itse olisin itkenyt niitä vastaan pelatessa. Yksi toisen pelaajan hyökkäyskin tuli todistettua ja onhan tuo peli kyllä aika moinen tapaus. Paljon yllätyksiä ja keskisormen näyttämistä ties milloinkin ja hyvin paljon arvaamattomia tilanteita. Tämähän se onkin juuri sitä Darks Soulsia, mitä kaikki tämän pelin innokkaat fanit rakastavatkin. Itse en ole aiemmin moista peliä kokenutkaan, sillä en ole koskaan aikaisempia tämän sarjan pelejä pelannut. Eihän sitä tiedä, vaikka joskus tulevaisuudessa olisin jo kehittynyt siihen pisteeseen, että ostaisin jonkun tulevan Dark Souls pelin ja pelaisin sitä innosta soikeana. En enää viitsi tuomita mitään pelejä ennalta, sillä tässä tämä taas nähtiin, että kokeilin ja tykkäsin.

PS: Kuoleminen erittäin pahaan paikkaan on kamalinta ikinä! Se kun lähdet itkuisin silmin pelastamaan isoa kasaa sieluja jostakin äärettömän kamalasta paikasta niin siinä tulee nopeasti äitiä ikävä. Varovaisuus kunniaan!

Oletteko te jo tätä pelanneet saatika hommaamassa? Oletteko aiempia Dark Souls pelejä pelanneet?