Alice: Madness Returns, pelattu läpi

Tuli ostettua Steamin kesäalesta Alice: Madness Returns, jota minulle suositeltiinkin. Lähdin tutustumaan tähän viisi vuotta vanhaan peliin toiveikkain fiiliksin ja peli sai minut innostumaan jo heti sen aukaistuani. Peli vaikutti heti mielenkiintoiselta tarinansa puolesta sekä ulkoasu oli yllättävä ja silmiä miellyttävä!

Tämä kauhuaiheinen tasohyppelypeli oli juuri sellainen mitä tarvitsinkin pitkästä aikaa pelattavien pelieni listoille. Halusin hoitaa tämän pelin reippaasti läpi, sillä liian monet pelit jäävät minulla kesken ja unohtuvat kokonaan. Reippaana nappasin ohjaimen kätösiini ja aloin tutustumaan pelin maailmaan ja sen tuomiin tilanteisiin.

Pelissä edetessä sai itselleen käyttöön vähintäänkin mielenkiintoisia aseita. Kuinka monessa pelissä pääset ampumaan porsaankärsiä pippurimyllyllä tai hakkaamaan seiniä keppihevosella? Lähes yhtä eriskummallinen ase oli teekannu jolla pystyit ampumaan tulikuumaa kahvia/teetä/mitä lie olikaan ja tämä avasi sinulle uusia reittejä peliin tai tuhosi vihollisesi kauempaa. Perusaseena toimi tikari, jolla oli mukava huitoa menemään! Muina etuina taisteluihin ja etenemiseen löytyi Alicelta pikkuruiseen kokoon kutistuminen, jonka avulla pääsit livahtamaan salaisiin aukkoihin ja teleporttauspyrähdys (miksi sitä ikinä voisikaan kutsua) jonka avulla pääsit sujahtamaan vihollisten selkään tai vaihtoehtoisesti karkuun pahoista tilanteista. Myös perus tuplahypyt oli Alicella hallinnassa, koska eihän mikään tasohyppelypeli ole mitään ilman kunnon hyppimistä!

Pelistä löytyy muutamia erilaisia ja erilaisella ympäristöllä luotuja kenttiä, jotka olivat kaikki suhteellisen pitkiä. Jokaisessa kentässä Alicella oli erilainen mekko päällän ja nuo mekot olivat oikeasti todella tyylikkäitä! Harmi etten usko niiden sopivan tyyliltään itselleni. Olisin voinut kysyä lainaan. Kentissä erilaiset maisemat ja tunnelmat olivat minusta hienosti toteutettuna, sekä jokaisessa kentässä oli erilaisia vihollisia vastassa. Löytyi tappajamehiläisiä, vihaisia korttisotureita, ärsyttäviä teekannuja, pelottavia vauvanaamaisia limamöykkyjä niin maassa lyllertäen kuin ilmassa lilluen, sekä sitten ihan perus jättiläis vauvanukkeja jotka varmasti vain halusivat sinulta rakkautta ja läheisyyttä. Tässä pelissä oli oikeasti onnistuttu luomaan todella erikoinen maailma kera erittäin erikoisten vihollisten ja kaikkea muuta mukavaa. Kannattaa ainakin katsoa videoita pelistä jos ei itse innosta peliä pelata.

Pelailin alkuun peliä itse suunnilleen puoleenväliin useimmiten poikaystäväni vieressä katsoen, kunnes päätin striimata pelin loppuosan. Peli sai hyvin suosiota katselijoilta ja saatiin kunnialla vedettyä peli finaaliin. Tarinasta jäi hieman itselleni pieniä aukkoja, sillä en löytänyt kaikkia kentistä löytyviä muistoja ja välillä meni ajatukset aivan muualle kun tilanteita käytiin läpi välivideoiden avulla. Pääpiirteittäin kuitenkin sain selkoa siitä mitä pelissä tapahtui ja oli tapahtunut, jotenka voin sanoa sen olleen hyvinkin mielenkiintoinen.

Pelissä sain pinnani palamaan muutamaan otteeseen sen vaikeuden takia. Tai lähinnä muutaman hankalamman taistelun takia. Näissä tilanteissa toki voin hyvin paljon syyttää itseäni enkä itse peliä, sillä lähdin näihin tilanteisiin väsyneenä tai liian turtuneena pelaamiseen, jonka takia virheitä sattui paljon ja tällöin myös turhauduin jatkuvaan taisteluiden uudelleen aloittamiseen. Mutta mikä peli se sellainen on, missä ei kertaakaan palaisi pinna? En voi väittää pelanneeni koskaan sellaista peliä. Ärsyttävät taisteluiden hakkaamiset eivät kuitenkaan onnekseni pilanneet koko pelin fiilistä vaan saivat minut vain tajuamaan, että joistain peleistä vain kuuluu pitää useamman päivän taukoa, jotta aivot pääsevät hieman jäähtymään.

Tämä peli toi eteeni myös paljon hyvinkin hauskoja aivonystyröitä kutittelevia tilanteita, joista yksi jäi hyvin mieleeni. En ymmärtänyt mitä siinä piti tehdä, koska eihän kukaan koskaan lue ohjeita(?). Jumitin tuossa kohdassa pienen tovin ja kun tajusin mitä tilanteessa täytyi tehdä sain siitä hyvinkin suurta mielihyvää, sekä mielessäni läpsin itseäni naamaan kun tehtävän tajuamiseen meni niinkin pitkä tovi. Rakastan kuitenkin peleissä paljon tuollaisia pieniä pähkinöitä, joita joutuu pohtimaan itsekseen hieman. Pelien ei ole hyvä olla liian helppoja, jotta saat itsellesi niistä suuria riemullisia tunteita kun keksit nuo aivopähkinät mitä peli on sinulle keksinyt.

Kaiken kaikkiaan peli oli todellakin pelaamisen arvoinen, jota suosittelen teille kaikille kokeiltavaksi, Tämä peli varmasti tulee vielä olemaan useamminkin alennuksessa steamin puolella, joten nappaa omasi heti seuraavalla kerralla. Peli oli helppo pelata ohjaimen kanssa, muutamia pieniä ohjattavuus ongelmia ilmeni, mutta ei liiaksi. Välillä peli tökki ikävästi ja kerran koko peli jäätyi. Tämä toki on melko odotettavaa useamminkin, joten ei niistä kannata herneitä nenäänsä imeä. Kokemus on kuitenkin se kaikkein tärkein kokonaisuudessaan!

Oletteko te pelanneet tämän pelin tai katselleet jonkun muun pelaamana? Mitkä olivat omat fiiliksenne tästä?

Halloween The Witcher 3 monstereiden kanssa

Hyvää Halloweenia kaikille! Mikäs sen mukavampi peli onkaan, kuin The Witcher 3 joka on täynnä Halloween teemaan sopivia söpöjä mörköjä ja monstereita. Halloweenin kunniaksi nyt keräsin samaan läjään ottamani kuvat näistä ihanan karmivista hirviöistä, jotka varmasti jokainen reipas noituri on tavannut seikkailuillaan. Kuvia klikkailemalla saat kuvat isommaksi, jolloin pääset ihastelemaan paremmin otoksiani. Jos Witcher kuvat kiinnostavat, kurkista edellisen kuvapostaukseni uumeniin "Kuvia Griffinistä". Ja melkein vuosi sitten kirjoittamani postaus jossa fiilistelen peliä löytyy tästä *klik*. Nauttikaa ja olkaa kiltisti!

Onko Halloween sinulle yksi päivä muiden joukossa vai vietätkö sitä aina jotenkin erityisesti?

BioShock Infiniten kuvapostaus

BioShock Infinitestä kirjoitin jo aiemmin postausta kun sain pelin pelattua läpi kokonaan. Kuvia tuli napsittua niin runsaasti tästä pelistä, koska kuvien napsiminen tietokoneella on niin helppoa JA koska peli on niin upean näköinen! Tykkäsin niin paljon pelata tätä ja napsia kuvia vähän väliä kun vain seikkailuiltani ehdin. Joten nyt haluaisin luoda kuvapostausta ihan vain näitä BioShock Infiniten kuvia varten. Kuvat voit klikata isommaksi painamalla ja tätä kautta selata kuvia suoraan esikatselun kautta. Nauttikaa tämän kauniin pelin maisemista ja Elizabethin suloisuudesta!


Mitä mieltä te olette tämän pelin ulkonäöstä joko kuvien perusteella tai itse pelanneena? Iskeekö värikkyys pelien ulkoasussa teidän silmään?

Half-Life 2, pelattu läpi

Taas jälleen pääsin pelaamaan jotakin vähän vanhempaa peliä, josta alkuun oli fiilikseni vähän niin ja näin. Niin kuin olen jo todennut aiemmin, ei minun kannata luottaa fiiliksiini ja mielipiteisiini mistään pelistä, ennen kuin sitä pääsen pelaamaan ja testaamaan. Onneksi poikaystäväni pistää minut pelaamaan kaikkia erilaisia pelejä ja tutustuttaa minut kokeilemaan näitä vanhempiakin pelejä!


Half-Life 2 on Valve Corporationin marraskuussa 2004 julkaistu ensimmäisen persoonan ammuntapeli, jota näin 12 vuotta myöhemmin pelanneena voi vain ihailla. Peli ei näytä niin vanhalta mitä se on, sillä ympäristö ja ihmiset on oikein hienosti toteutettu. Aseet yksityiskohtineen ja valojen heijastuksineen näyttää oikeasti tyylikkäältä, kun ottaa huomioon minkä näköisiä pelejä noin monta vuotta sitten on muuten tehty! Voin kuvitella pelin ilmestymisvuotena kaikkien innokkaiden pelaajien fiilikset tätä peliä pelatessaan, että kuinka vautsi vau tämä onkaan silloin ollut!

Peliä pelasin useampana eri päivänä ja yhteensä pelin läpipeluuseen kului minulta aikaa noin 14 tuntia. Peliin uppoutui hyvin helposti ja aika hurahti hyvin nopeasti taistelujen ja tehtävien parissa. Tarina oli jännittävä ja ihan mielenkiintoinen seurata. Parasta oli se, että pelissä oli tekstitys suomeksi jolloin ymmärsin aivan kaiken mitä keskusteltiin eikä jäänyt pahoja aukkoja sen takia, ettenkö olisi jotakin sanaa tai lausetta ymmärtänyt.

Olen tyytyväinen pelin monipuolisuuteen erilaisten vihollisten, alueiden ja tehtävien tyylin ansiosta. Välillä juostiin piiloja pitkin ettei taivaalla tykittävä lentokone kerkeä tappamaan sinua ennen kuin olet itse posauttanut siihen useita singon paukkuja! Välillä mentiin nopealla veneellä vesiä pitkin ja hypittiin hyppyreistä samalla ampuen vihollisia. Toisaalla rämmittiin viemäreissä ja tunneleissa joissa sait pelätä nurkan takaa hyppääviä vihollisia ja katosta roikkuvia nälkäisiä mörököllejä pitkine kielineen. Vihollisina oli zombeja, päärapuja, muurahaiskorentoja ja sotilaita, jokaista vastaan erilaisia tyylejä murskata ne ja erilaisia aseita joita käyttää näitä vastaan.

Aseista omia ehdottomia lemppareitani oli Pulse Rifle, varsijousi, haulikko ja Gravity Gun (painovoima ase)! Pulse Riflellä pääsi tykittämään lippaat tyhjiksi aivan jatkuvasti, jonka jälkeen oli yleensä melko "apua, mitä asetta nyt käytän" fiilikset. Mahtava Dark Energy pallero oli myös mahdollista ampua tästä Pulse Riflestä, mutta näitä palleroita oli varsin vähän ja ne käytettyään huonosti hieman harmitti. Tuo pallero sai kyllä paljon vahinkoa aikaiseksi, kunhan ensin onnistui sen ampumaan isoa vihollisjoukkoa päin! Varsijousi oli todella tappava ase, jolla sai mukavan kauas murskattua viholliset nopeasti ja helposti, mutta tähän ei tarpeeksi saanut nuolia, jonka takia varsijousen käyttäminen oli harvinaista herkkua. Haulikko oli hyvä ystävä ahtailla ja mutkittelevilla käytävillä ja sen kun vain tyhjensi molemmat piiput päin zombeja tai sotilaita niin ei jäänyt jäljelle kuin märkä läntti! Ja ah, varmasti jokaisen lempiase tässä pelissä, massiivinen ja niin mahtava Gravity Gun! Tällä sai niin paljon punaisia roiskeita aikaiseksi, kun nappasi matkalta mukaansa patterit, sirkkelinterät, kaasupullot ja paiskasi nämä vihollisia päin! Varsinkin Ravenholmin pimeitä ja pelottavia kujia kulkiessa tämä ase oli rakkautesi, jokainen sirkkelinterä jonka löysit maasta tai pöydältä päätyi lävistämään zombin jos toisenkin pään! Pikku spoilerina varsinkin pelin lopussa tämä ase on aika unelma!! Ja nyt kun mietin vielä uudelleen noita valitsemiani lemppareitani muistelen muitakin aseita jotka matkassa mukana roikkui niin... Kaikki oli kivoja ja hyviä!


Pelissä oli muutamia todella vaikeita kohtia, joissa kuolin useampaan otteeseen ja välillä malttamaton luonteeni tuli esiin pienesti muristen. Peli oli kokonaisuudessaan mukavalla tavalla helppo ja samalla haastava pelatessa normaalilla vaikeusasteella. Mitä pidemmälle peliä pääsin ja mitä pidempää peliä olin pelannut, huomasin omien taistelutaitojeni kehittyvän. Alkuun saattoi olla enemmän pelkoa pyllyssä ja näppäimien sekoittumista sekä hataria suunnitelmia, mutta lopussa olin kuin mikäkin Rambo ninja joka murskasi kaikki ja kaiken eteensä osuvan vihollisen ja tv:n näytön!

Pelin päätyttyä jännittävästi ja juonellisesti täysin kesken, pakottaa tämä peli pelaamaan lisäosatkin! Ei mennyt kuin muutama minuutti pelin lopputekstien jälkeen, kun lisäosat olivat jo ostettu ja latautumassa koneelleni. Vaikka peli olisikin päättynyt erilailla, eikä millään tavalla "pakottaisi" pelaajaa hankkimään lisäosia, niin kyllä ehdottomasti silti olisin tahtonut päästä näiden lisäosien pariin. En voinut kuvitellakaan kuinka paljon innostuisin näinkin vanhasta pelistä, josta en aluksi videoiden perusteella innostunut lainkaan! Peli vain oli kokonaisuudessaan todella mielenkiintoinen, viihdyttävä, hauska ja jännittävä, että ihan ihastuttaa tällaisien pelien pelaaminen näin vuosien päästä ilmestymisestä! Seuraavaksi siis ne lisäosat peluuseen ja mahdollisesti blogiin uutta juttua lisäosien tuomista fiiliksistä, kunhan olen ne päässyt kahlaamaan läpi.

Oletteko te tätä peliä pelanneet koskaan? Haluaisitteko ehkä joskus itsekin kokea tämän pelin tuoman pelikokemuksen?