Dragon Age: Inquisition Fiilistelyt osa 1

Kirjoitin pitkät kertomukset ja fiilistelyt jo tästä pelistä aikaisemmin, mutta blogger päätti hieman sekoilla jonka jälkeen kadotin koko tekstin. Eihän se ollut kun vain oikolukua vaille valmis teksti. Kylläpä turhautti ja otti päähän. Ei auta muuta, kun selostaa tarinat uudelleen.

Dragon Age Inquisition pelihän ilmestyi jo viimevuoden puolella. Itse en silloin kiinnittänyt peliin mitään huomiota, enkä edes kuvitellut peliä sellaiseksi mitä osaisin tai innostuisin pelaamaan. Mutta kuinkas kävikään! Sain pari kuukautta sitten pelin ja ajattelin antaa pelille mahdollisuuden, kun se mahdollisuus kerta olikin. Tykästyin peliin ensimmäisellä pelikerralla ja sitä on nyt tultu pelattua 37 tuntia ja lisää aion pelatakin.

Tykkään kaikista peleistä, joissa hahmoa saa muokata oman mieleisensä mukaan. On ihan parasta valita hahmolle hiukset, silmien väri, muovailla naamaa ja upottaa peliin useita kymmeniä minuutteja jo ennen kuin on edes päässyt koko peliä aloittamaan.

Valitsin hahmokseni haltian, kera kahden käden miekan ja ristin neitokaisen Daisyksi. Muita hahmoluokkia pelissä on ihminen, kääpiö ja qunari. Yritän aina valita jonkun muun, kuin ihmisen, mutta jotenkin tuntuu siltä, että olen aina kääntynyt haltijoiden suuntaan. Vielä jossakin pelissä yllätän itseni ja valitsen jotain aivan muuta, mitä en koskaan ennen ole kokeillutkaan! Näin saan luotua itselleni vielä erilaisempaa ja uudempaa pelikokemusta.

Pelissä on todella mahtavaa, kun tarpoen kuljet pitkin pelialueita, voit valita oman jengisi jäsenten väliltä kenellä pelaat. Aivan lennosta pystyt vaihtamaan kehen tahansa mukana olevasta ja yhtä nopeasti voit vaihtaa taas omaan päähahmoosi. Tämä luo kivaa vaihtelua peliin, jos sattuukin, että alkaa kyllästyttämään isolla miekalla huitominen ja haluaakin kauempaa ampuilla jouskarilla tai tehdä taikojaan maagin kanssa. Itse silloin tällöin vaihtelen ohjattavaa hahmoa, sillä tällainen systeemi on minulle aivan uutta ja hienoa!

Toinen mahtava "uutta minulle" asia on pelin taistelu tyylit. Voi joko pistää menemään perus kolmannen persoonan näkymästä tai käyttää pelin taktista tilaa, joka heivaa kameran hahmojen yläpuolelle. Taktisen tilan ollessa päällä, voi rauhassa tarkastella ja tutkia vihollisia ja niiden heikkouksia. Voit käskeä jokaista ryhmäsi jäsentä erikseen iskemään haluamasi vihollisen kimppuun, valita erikoisiskut mitä tehdä milloinkin ja kehenkin ja vaikka tukalassa tilanteessa olevan hahmon käskeä kävelemään pois vihollisten luota. Taktista tilaa käyttäen voit kelata taistelua eteenpäin ja stopata milloin tahansa, käskeä koko porukan yhdellä painalluksella yhteen paikkaan tai hyökkäämään yhden vihollisen kimppuun. Tämä vaikuttaa niin hauskalta lisämausteelta peliin ja pyrin tätä käyttämäänkin aina välillä, jotta oppisin hyviä taktiikoita taistella. Kyllä muutama tiukka taistelu on tämän avulla voitettukin, kun oli kourallinen vihollisia kimpussa, niin sai ihan rauhassa suunnitella. En tiedä onko tällaista mukavuutta muissa peleissä ja jos on niin missä, sillä tämä on minulle aivan uutta ja jännittävää.

Ah, niin mahtavat lohikäärmeet, teitä vielä odotan innolla! En ole pelissä pitkälle vielä pötkinyt, sillä pelattavaa on paljon jo sivutehtävien kanssa ja minulla on tapana pelata tällaisia vapaanmaailman pelejä niin hitaasti, sillä tutkittavaa on älyttömästi. Rakastan seikkailla pitkin ja poikin pelissä, jonka takia pelien läpipeluu venyy pitkälle ja kaikki pelini ovat aivan kesken. En vain kerkeä pelaamaan edellisiäkään läpi kun jo innostun kokeilemaan jotain uutta! Mutta, lohikäärmeet... En tiedä montako niitä pelissä on ja miten ja missä ja milloin niitä pääsen tapaamaan. Yhden löysin ja oli vielä liian suuri pala minun hahmolleni ja hänen porukalleen, että käännyin äkkiä ympäri ja luikin pakoon. Lähempää tuttavuutta pääsin tekemään vain yhden lohikäärmeen kanssa, joka oli osana pelin päätarinaa.

Pelissä on paljon tutkittavaa vielä ja haluan aivan varmasti kokea tämän pelin lopun! En ehkä tämän vuoden puolella, mutta mihinkäs Daisy porukoineen edes katoaisi, vaikka venyttäisin pelaamista vuoden päähän. Tällaisena uutena roolipelien pelaajana oppimista on älyttömän paljon, mutta koen olevani nopea oppimaan asioita. Ainoana huonona puolena pidän kehnoa englannin osaamistani ja varsinkin monet peleissä käytettävät englanninkieliset sanat, joita ikinä en ole kuullutkaan, luo hieman aivojen solmuuntumista. Onneksi apuna on aina pelikaverit, poikaystävä ja googlen (aina niin mahtava) kääntäjä. Uskon silti, että kun ahkerana pelaan ja imen tietoa itseeni, olen vielä joku päivä kymmeniä ja taas kymmeniä englanninkielisiä sanoja viisaampi!

Pelistä minulla on aivan varmana vielä paljon sanottavaa, kunhan pääsen etenemään tarinassa vielä pidemmälle ja näkemään uusia pelialueita! Kirjoittelen sitten taas lisää fiilistelyjä tästä pelistä, mikä omaksi ihmetyksekseni nousikin sinne "tätä tykkään pelata" listaani. Jännityksellä jään katsomaan miten tarina vielä eteneekään, mitä hahmoja vielä tapaankaan ja kuinka Daisyn ja Blackwallin välinen romanssi oikein kehittyy, grr...