The Wolf Amoung Us, pelattu läpi

Oli kaunis kesäinen ilta, vietin kesälomaani kotonani nojatuolissani istuen. Xbox Onen kaunis ja niin mukavan tuntuinen Elite -ohjain kädessäni selasin pelejäni läpi. Mielessäni pyöri vain ajatus "mitähän sitä pelaisi?". Tuo lause on varmasti käynyt jokaisen mielessä monestikin ja tuo lause palaa aina kummittelemaan tietyin aikavälein jokaisen pelaajan mieleen. Minut tämä lause ohjasi aloittamaan Telltale Games nimisen pelitalon pelin pariin. Tämä onnekas peli kantaa nimeä The Wolf Amoung Us, jonka läpäisin reippaalla pelaamisella läpi kolmen eri illan aikana.

Pakko sanoa, että en tiennyt tuosta pelistä mitään muuta kuin pelitalon, genren, kansikuvan ja muualta kuuleman "loistava peli" lauseen. Erittäin avoimella fiiliksellä starttasin pelin ja lähdin sitä kahlaamaan läpi. Jo heti pelin aloittaessani huomasin pelin tyylin ja poikkeavuuden esimerkiksi samaan perheeseen kuuluvaan The Walking Dead peliin. Tykkäsin WD:stä ja se olikin ensimmäinen tämän tyylisistä tarinapeleistä mitä olin koskaan pelannutkaan. Toinen tähän genreen kuuluva peli mitä olen aiemmin pelannut oli Life is Strange, josta fiilistelyjä kirjoittelinkin täällä.

The Wolf Amoung Us osasi yllättää minut monessa kohtaa aivan täysin! En tiennyt mitä odottaa, joten kun tajusin pelissä olevan paljon tuttuja pelihahmoja joita olin tavannut jo nuorempana elokuvien ja kirjojen parissa oli ilmeeni hymyilevä ja huvittunut. Miten hauska olikaan kohdata pelissä puhuva peili, nähdä Aladdinista tuttu lamppu osana koristeita ja selata kirjaa jossa oli Lumikki ja seitsemän kääpiötä, Punahilkka ja paljon muita tuttuja juttuja. Nämä kaikki tuli oikeasti aivan täysin yllätyksenä minulle, sillä olin lähtenyt niin tyhjiltä liikkeelle tämän pelin pariin, joka oikeasti tuntui hyvältä idealta nyt näin jälkikäteenkin. Hauskempaa oli tavata nämä tuttavukset yllätyksenä itselleen! Toivottavasti en tällä nyt pilannut jollekin muulle tätä "yllätystä"?

Pelissä päähahmona ja ohjailtavana on Iso Paha Susi, sheriffinä työskentelevä Bigby Wolf. Pelissä esiintyvät satuhahmot ovat tässä tarinassa päätyneet asustelemaan New Yorkiin, Fabletowniin, ihmisten keskelle elelemään "normaalia" ihmisten elämää. Ihmiset eivät kuitenkaan huomaa ja ihmettele näitä satuhahmoja joukossaan, koska kaikki käyttävät glamour-lumousta, joka saa sudet ja trollit näyttämään normaaleilta ihmisiltä. Ne joilla ei ole varaa tai halua ostaa Glamouria itselleen, joutuvat muuttamaan Farmille. Tarina alkaakin siitä, kun Bigby ja rupikonna Toad keskustelevat Glamourista hieman ennen Bigbyn sännätessä yläkertaan selvittelemään pientä kahakkaa nuoren naisen ja Woodsmanin kanssa. Mutta se siitä juonesta sitten...

Ensimmäisen osan päätyttyä olin silmät ja suu aivan ammollaan ihmetyksestä! Lopetus oli sellainen, mikä viimeistään sai pelaajan mielenkiinnon jatkamaan seuraavaan osaan. Tai tämä ainakin toimi minun kohdallani erittäin hyvin, sillä pienen tupakkatauon jälkeen palasin takaisin nojatuoliini ja korkkasin seuraavan osan jännittäen mitä ihmettä pelissä tulee vielä tapahtumaan. Olin kyllä nopeasti tähän peliin jäänyt kiinni ja halusin ahmia koko pelin äkkiä läpi ja nähdä miten tämä tarina tulee päättymään. Tykästyin hahmoihin, tarinaan, tyyliin ja kaikkeen tässä pelissä kovin ja peliä oli oikein mukavaa pelailla. Juonessa tapahtui käänteitä mitä en osannut odottaa, pohdin itsekseni mitä kaikkea siinä tulisi vielä tapahtumaan ja kuka oli syypää ja mihin ja mitä!

Pelin ulkoasun tyyli oli tuttu Walking Deadista, mutta minusta tässä ulkoasu oli vielä hienompi ja miellyttävämpi. Tykkäsin jokaisen hahmon ulkonäöstä ja kiinnyin hahmoihin, mutta varsinkin Bigbyyn! Tämä Iso Paha Susi sulatti sydämeni ja häntä oli niin mukava ohjailla läpi pelin. Hahmo ei ollut valittava ja vikisevä vässykkä vaan kaikkea muuta. En valinnut kaikista keskustelujen vaihtoehdoista heti sitä ilkeintä vaan pyrin tiettyjä hahmoja kohtaan olemaan mukava ja huolehtivainen, kun taas joitain ei-niin-mukavia tai muuten vain tyhmiä hahmoja kohtaan olinkin sitten enemmän tyly ja hyökkäävä. Mukava, mutta kuitenkin tietyissä tilanteissa jämäkkä tai jopa ärhäkkäkin, sellainen oli minun tarinani Bigby. Lumikki, eli Snow White oli myös hyvin mukava hahmo johon tykästyin ja ensitapaaminen loi pienen hymyn huulilleni, siinähän oli itse Lumikki, aww.

Ehdottomasti suosittelen tätä jokaiselle tällaisista peleistä tykästyneille! Peli oli erilainen kun Walking Dead ja Life is Strange ja kyllä nyt voisin pistää tämän pelin tämän genren ehdottomaksi ykköseksi! Tykkäsin itse todella paljon koko pelistä ja jokaisesta osasta, ulkoasusta, hahmoista ja tarinasta. Muutamia pieniä hämmästyksiä mahtui matkaan mukaan sekä pieniä naurahduksia. Odotukseni ovat korkealla vielä jäljellä olevia Telltale Gamesin tarinoita kohtaan, jotka aion nyt seuraavaksi ottaa ohjelmaani. Starttaan ensin Game of Thronesista ja tämän jälkeen tartun Tales from the Borderlandsin tarinaan. Muita tämän pelitalon pelejä minulla ei omistuksessa ole, mutta jos nämä kaksi viimeisintä vielä saisin kahlattua läpi voisin harkita muitakin. Jää nähtäväksi!

Onko tämä peli teille tuttu? Mitä itse tykkäsitte pelistä?

Portal, pelattu läpi

Pitäisikö aloittaa tämäkin postaus samaan tuttuun tyyliin? Alkuun innostukseni pelistä olivat suhteellisen pienet ja kuvittelin pelin hieman erilaisemmaksi mitä se oli lopulta. Olin kyllä tietoinen minkä tyyppinen peli oli kyseessä ja nähnyt Portal 2:sen Co-op pelaamisesta jotakin videota. Yleensä en vain ihan heti syty peleistä pelkän videon perusteella ja oma innostukseni pelejä kohtaan syttyy vasta pelatessa itse peliä. En vain osaa päästä sisään kaikkiin peleihin videoiden perusteella, ellei minulla ole jo sellaista pientä kipinää peliä kohtaan jo entuudestaan. Portal pelin pariin kuitenkin eksyin, kun poikaystäväni oli ostanut minulle paketin jossa tämä peli tuli yhdessä Half-Life 2:sen lisäosien kanssa. Lähdin siis kokeilemaan täysin uutta peliä pienen suostuttelun jälkeen hieman "pakotettuna".

Pelin alkaessa olin aivan ummikkona odottamassa mitä eteen tulee ja mihin tässä nyt sitten taas mennään. Pelin edetessä tuli hämmästeltyä, innostuttua, hymähdeltyä ja pähkäiltyä. Peli tuli ahmaistua täysin yhdeltä istumalta hujauksessa, ajallisesti 2h 40min. Aivan liian nopeasti!! Olin silmät pyöreänä pelin loputtua ja jäin hieman janoamaan lisää. Ihmettelin itsekin, kuinka äkkiä peli voi hujahtaa ohi kun siihen uppoutuu ja siitä on innoissaan. Toki pelin kesto on keskivertoa paljon lyhyempi ja olen itse pelannut paljon pidempiä pelejä. Joissain peleissä vain toimii se lyhyempi kesto jottei pelin idea mene täysin piloille ja jotta pelaajan innokkuus saadaan pysymään alusta loppuun saakka korkealla, mutta mutta... Portal loppui silti jotenkin liian lyhyeen! Olisin itse halunnut jatkaa pähkäilyjä vielä lisää! Täytynee siis joskus palata tämän pelin pariin uudelleen ja yrittää päästä peli vielä nopeammin läpi. Olisikin yksi niistä harvoista peleistä mitä minä lähden uudelleen pelaamaan.

Peliä oli mukava pelata Half-Life 2 pelailujen jälkeen, kun tuli niin monista asioista mieleen tuo peli ja jotenkin sellainen tuttu ja turvallinen olo. Half-Life 2 läpipeluu on kuitenkin niin hyvässä muistissa vielä, että oli niin mukava päästä tuntemaan sellaista pientä tutun pelin tunnetta Portalin parissa. (Half-Life 2 fiilistelyjä pääsee lukemaan täältä.) Ei Portal toki nyt mikään täysi kopio ollut Half-Life 2:sesta, mutta sellaisia pieniä ääniä ja muita asioita tunnisti tutuksi. Tykkäsin näistä molemmista!

Tehtävät mitä pelissä tuli eteen oli miellyttävää ratkoa. Koko peluuni ajan poikaystäväni istui vieressä ja seurasi etenemistäni ja ratkaisutaitojani. Hän ei neuvonut mitä pitää tehdä missäkin ja hyvä niin, koska haluan itse päästä kokemaan sen onnistumisen ja oivaltamisen tunteen! Oli myös mukava tuntea itsensä fiksuksi kun ratkaisi jonkun pulman niin nopeasti, että sai siitä kehuja, jeii! Peli ei tuntunut liian vaikealta minulle ja tuntui, että ideaan sisään päästyä olisi kaivannut jopa hieman haastavampiakin pulmia. Jotkut tehtävät olivat helppoa kuin heinän teko (vaikkei heinän teko oikeasti ole edes mitään helppoa, miksi tällainen sanonta edes on?) ja jotkut tehtävät olivat sellaisia missä sai hieman enemmän pohdiskella, mutta lopulta suhteellisen reippaasti sai sen lampun päänsä päälle syttymään. Tällaiset oivaltamis pelit luovat mukavaa mielihyvää niissä onnistuessaan ja tällaisia pelejä tykkään pelata aina niin pitkään, kunnes satun olemaan hieman pahalla tai väsyneellä päällä enkä jaksa keskittyä niin paljon mitä tarvitsisi ja... Kiukkuhan sellaisessa sitten tulee. Tämä peli ei nyt  kuitenkaan onneksi luonut kiukutteluja ja pääsin ratkaisemaan virkein aivoin koko pelin läpi!

Pelissä sai onneksi suomeksi tekstityksen, jonka ansiosta pääsin paremmin peliin sisään jo heti alkuun! Ymmärrän kyllä englantia, mutta jos tektiä tulee vähänkään nopeampaa tahtia ja uusia sanoja tulee paljon ja puhujan ääni on koneellinen niin silloin putoan nopeasti kärryiltä ja en kerkeä suomentamaan itselleni kaikkia. Kiitos siis siitä, että tässä pääsin hyvin kärryjen kyytiin ja pysymäänkin kyydissä tekstityksien avustuksella. Tuli myös nautittua pelin humoristisista letkautuksista ja hyvin luoduista keskusteluista. Tai yksinpuheluista. Hahmoni kun ei sanaakaan sanonut. Noh, kuitenkin, GLaDOS hoiti juttelut hyvin!

Kokonaisuudessaan Portal oli lyhyt, mutta erittäin nautinnollinen pelikokemus! Kentät olivat ulkoasultaan yksinkertaisia ja siistejä, ohjattavuus oli hyvä, idea ja tarina toimiva. Pelin läpäistyäni jäi hyvä maku suuhun ja into Portal 2 peliä kohtaan nousi hujauksessa nollasta sataan, jonka jo pelasin läpikin. Tästä kuitenkin juttua myöhemmin. Ehdottomasti suosittelen tätä peliä jokaiselle joka ei ole vielä peliin tutustunut, en sitten tiedä onko sellaisia ihmisiä olemassa enää muita, kun minäkin tämän vihdoin pääsin kokemaan? Jos on niin hopi hopi, peli löytyy Steamista halvalla ja on usein tarjouksessakin joten pelaamaan ja kokemaan tämä hieno peli.

Mitäs te jotka olette tämän pelanneet, tykkäsittekö pelistä vai ottiko joku päähän ja pahasti?

Uusi elämäni - Rust

Blogissa on nyt ollut todella hiljaista sen takia, että en ole pelannut nyt viime päivinä mitään muuta kuin Rustia! Kavereiden kanssa oltiin eräs viikonloppu pelaamassa DayZ ja yksi kaveri sitten ehdotti, että pitäisikö ostaa tuo Rust ja mennä sitä kokeilemaan. Oltiin vähän niin ja näin, mutta päätettiin sitten käydä vähän katsomassa millainen peli tuo Rust oikein onkaan. Ensin aloitimme suomalaisella "Armoton pvp" servulla, jossa kaikilla pelaajilla oli isoja torneja ja taloja, joka puolella paukkui C4:set ja aseet. Keräsimme pelokkaina materiaaleja ja etsimme toisiamme, olimme aivan pihalla siitä miten koko peliä edes pelataan ja mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Emme tienneet kukaan oikein mitään koko pelistä, mutta päätimme tutustua peliin. Huomasimme kuitenkin muutamien tuntien päästä, että ei tuo servu ainakaan ollut ihan aloittelijoita varten. Etsimme rauhallisemman servun missä pelata ja opetella rauhassa. Pääsimme peliin kiinni paljon paremmin ja innostus pelistä kasvoi kasvamistaan!

Minulla alkoi kahden viikon kesälomakin mukavasti juuri kun olimme päässeet syvälle pelin ytimeen ja olimme juuri saaneet pelistä täydellisen riippuvuuden itsellemme. Olemme pelanneet tuota peliä aivan mielin määrin nyt parin viikon aikana ja itselläni on kertynyt jo pelitunteja 110h. Muilla on vähän enemmän, sillä itselläni työt poikkasivat alkuun paljon aikaa pelistä pois, kun muut olivat rakentelemassa ja seikkailemassa.

Peli on mukavan näköinen, vastaan ei ole tullut mitään suuria ja haittaavia ongelmia tai bugeja vaikka peli onkin vielä kesken! Peli pyörii omalla koneellani toiseksi parhaimmalla grafiikalla oikein mainiosti, äänimaailma on hyvä, vastaan on tullut paljon mukavia pelaajia (sekä niitä todella lapsellisiakin) ja kaikin puolin pelistä on vain positiivisia fiiliksiä! Olemme kehittyneet hurjan paljon siitä mitä olimme aivan alkuun. Nykyään menee sulavasti työnjaot pelissä porukan kesken ja expaa käytetään järkevästi eikä niin, että jokainen avaa kaiken mahdollisen mitä leveli tuo tullessaan. Olemme harjoitelleen monen laista taloa ja kokeneet muutaman raidauksen uhreina ja itse raidaajina. Olemme tappaneet muita ja tulleet tapetuksi itsekin. Karhut ovat pahimpia vihollisia jos matkassa ei ole tuliasetta, yöllä kylmyys tappaa nopeasti jos ui vähänkään isomman joen yli. Monista vastoinkäymisistä olemme nousseet ja oppineet ja pian olemme mestareita! Pelin sanasto on alkanut tulemaan tutuksi ja uudet kartatkin serverillä tulee tutuksi nopeasti, kun seikkailemme innokkaina monia tunteja päivässä.

Suosittelen erittäin lämpimästi tätä peliä jokaiselle, joka yhtään tykkää rakentamisesta ja seikkailusta! Peli voi kuulostaa tylsältä, kun miettii mitä siinä oikeastaan suurimmaksi osaksi tehdään, mutta yllättävän nopeasti ja helposti tuohon peliin jää koukkuun ja se on menoa sitten! Ainaisen puiden ja kivien hakkaamisen jälkeen tulee hyvä fiilis, kun pääsee taas rakentamaan ja tekemään uusia tarvikkeita! Se fiilis jaksaa pitämään innon yllä niiden puiden ja kivien hakkaamista kohden. Ehdoton lemppari peli tällä hetkellä ja niin mahtava peli kavereiden kesken pelatessa. Yksinkin jaksaa kyllä toki seikkailla ja rakennella, mutta on tämä vaan niin mahtava peli kun on kavereita mukana.

Oletteko te pelannut tätä peliä? Fiiliksiä jakoon! 

Uusi Youtube kanava

Kun blogin tein, loin uuden sähköpostiosoitteen ja sillä sitten tämän blogin itselleni väsäsin. Youtube kanava kyllä harmiksi oli eri sähköpostilla varustettu, joten blogin ja youtube kanavan välillä piti aina kirjautua ulos toiselta tililtä ja kirjautua sisään toiselle ja se oli sellaista ärsyttävää turhaa remppaamista. En kuitenkaan tehnyt asialle pitkään yhtikäs mitään vaan annoin asian olla, kunnes halusin alkaa tekemään enemmän videoita. Piti miettiä mahdollista kanavan muuttoa! Minullahan oli jo samalla sähköpostilla luotu tili toki myös Youtubeen, joten siirto kävisi tavallaan suhteellisen vaivattomasti. Vanhat videot jäivät sinne vanhalle tilille häpeämään ja uudelle tilille voin nyt alkaa ehkä jopa aktiivisemmin tunkemaan videoita teidän iloksenne (tai inhoksenne).

Olen nyt jo saanut melkein saman verran tilaajia uudelle kanavalle, kun mitä vanhalla kanavallani oli joten toivon monien vanhojen tilaajieni siirtyneen uuden puolelle! Jos siis olet vanhan kanavani tilaaja etkä vielä ole eksynyt uudelle kanavalle niin pian pian sinne vain muiden iloisten seuraajien joukkoon! Vanhalle kanavalle kun ei kuitenkaan tule mitään uutta enään koskaan. Uudella kanavallani on jo nyt neljä videota, kaksi Banished gameplay videota, yksi Overwatch video ja yksi uunituore gameplay video Journey of a Roach pelistä.

Laitan tähän nätisti uudet videot katsottavaksi, vaihdoin blogin sivupalkin youtube nappulaan uuden linkin ja kaikki on valmista (ollut jo tovin, olen vain hidas ilmoituksen kanssa). Nauttikaa, antakaa peukkua ylös (tai alas) ja kommentoikaa videoita Youtubeen tai Twitteriin tai tähän alas! On aina mukavaa saada palautetta ja varsinkin rakentavaa palautetta. Teen mielelläni videoita jatkossakin, joten palaute ja yläpeukut kannustavat tätä touhua entisestään. Toivotaan intoni jatkuvuutta pitkälle tulevaisuuteen!

Millaiset videot teitä kiinnostaa vai innostaako videoiden katselu yleensäkään yhtään? Onko teillä omaa Youtube kanavaa, heittäkää linkkiä?

Resident Evil 5, pelattu läpi

Olipa kerran Resident Evil 5, joka julkaistiin syksyllä 2016 myös Xbox Onelle! Tämä seitsemän vuotta vanha peli on ollut yksi monista peleistä mitä en ole koskaan ajatellutkaan eikä ole käynyt mielessänikään kyseisen pelin ostaminen. Tämä kuitenkin napsahti hyvinkin kelpoon hintaan Xboxille myyntiin ja miekkonen sitten ehdottikin, että pitäisikö ostaa tuo ja pelata yhdessä läpi? Mikä ettei, voisihan sitä kokeilla taas yhtä itselleen uutta peliä ja pelisarjaa, sekä nähdä vähän taas tällaista vanhempaa tuotostakin. Peli meni ostoon ja lataukseen, jonka jälkeen heti peluuseen.

Vaikka peli on jo suhteellisen vanha ei sitä pelatessa tullut negatiivisesti missään vaiheessa ajateltua, että miksi pelaan tällaista vanhaa peliä. Peli palveli todella hyvin alusta loppuun saakka pelaajaansa ja itse unohti täysin ajankulun ja muun maailman, kun taisteli zombimörkömutantteja vastaan hurjan jännittävissä tunnelmissa! Co-op pelinä tämä oli yksi ehdottomasti parhaimmistä mitä olen tähän mennessä päässyt pelaamaan! Yksin en välttämättä olisi saanut pelistä niin suurta nautintoa kun yhdessä pelatessa. Kyllä tällainen peli on vain niin mukavaa yhdessä kumppanin kanssa kynttilän valossa, romanttinen musiikki taustalla soiden ja yhdessä sylikkäin istuessa ja... ei kun hetkinen... Kuulokkeet päässä, yhdessä ninjaillen ja huudellen komentoja ja koordinaatteja! Vain kaikkein äijimpien äijien ja muijien peli, buuum.

Pelissä ohjattavuus on erilaista verrattuna monen moneen muuhun peliin mitä olen pelannut yhdessä ja yksin. Pääsin kuitenkin todella nopeasti peliin sisään ja ohjattavuus alkoi olemaan luontevaa ja sulavaa (no okei, nopea kääntyminen välillä tuotti ongelmia jonka vuoksi hieman alkoi jännittämään miten käy). Ampuessa hahmo pysyy paikoillaan, tatteja vemputetaan joka suuntaan ja ei pääse hyppimään jatkuvasti pupujussina eteenpäin, loistavaa! Niin erilaista ja mukavaa pelaamista, ihan oikeasti. Pelasin itse Shevalla, koska pelaan AINA naisella jos on mahdollisuus valita pelihahmon sukupuoli. Sheva on todella kova muija ja ihailen moista rohkeutta kohdata kaikki vaarat ja pelottavat mörrikät! Vihollisia oli välillä niin paljon, että ei kerennyt edes pelätä, kun antoi aseiden vain laulaa. Puskista tehtiin litkuja ja panoksia kerättiin innolla. Rakastan pelejä missä saa lootata, oli se kerättävä tavara sitten rahaa tai ammuksia, mitä tahansa, kutsukaa minua Lootti-Miwwiksi!

Löysimme monet aarteet ja emblemit mitä peliin on erilaisiin paikkoihin jokaiseen kenttään piilotettu, mutta moni jäi vielä pahasti hyvään piiloon. Aarteet myymällä rahaa kilisi aivan mielettömästi omaan lompakkoon ja näillä rahoilla pääsi kehittämään omia aseitaan. Mielettömän hyvä asia tuo aseiden kehitys! Kehitin itse pistoolia koko ajan kun pystyin ja kun pistooli alkoi olemaan hyvällä mallilla kehitin myös MP5:sta paljon, jonka jälkeen sain käsiini AK:n jota lähdin heti kehittämään täysille, kun vain pystyin. Muita aseita ei tullut niin paljoa kokeiltua, kun olimme jakaneet aseet niin, että molemmat käyttivät pistooleja ja minä käytin myös noita konekiväärejä. Taistelukumppanini käytti haulikkoa ja kivääriä. Hoitui mukavasti, kun kumpikin keräsi vain muutaman eri aseen ammuksia, niin ei ollut jatkuvasti reput täynnä molemmilla. Vaikka reput monesti olivatkin täynnä, varsinkin minulla, sillä olen sellainen hamsteri ja mitään en haluaisi pois heittää! Kaikki on tarpeellisia!!

Pelin läpäisimme todella nopeaan muutamien päivien pelailujen jälkeen ja pelistä jäi oikeasti mielettömän hyvä maku suuhun. Yllätyin miten paljon tästä pelistä tykkäsin! Muutamaa äärettömän vaikeaa kohtaa lukuunottamatta peli meni todella vaivattomasti. Pelasimme muistaakseni ihan normaalilla vaikeustasolla, joten ehkä ensikerralla peli mennään läpi vaikeammalla. Nyt kuitenkin ALOITIMME UUDESTAAN pelin, sillä haluamme kerätä jokaisen aarteen mitä peli sisällään pitää! Uuden kierroksen aloitimme samoilla hahmoilla, mutta uusilla asuilla tietenkin. Itselläni on käytössä loputtomien panoksien kanssa varustettu tappiin saakka kehitetty AK, sekä haulikko. Edellisessä pelissä en vielä haulikkoon kerennyt tutustumaan, mutta nyt on minun aikani! Ja voi kuinka haulikolla onkin hauska paukuttaa menemään. Aarrejahdin jälkeen voi olla, että ehkä sitten lähdemme tosissaan kokeilemaan sitä vaikeampaa vaikeustasoa? Tällä hetkellä ainakin on vielä sellainen fiilis, että mikä ettei! Mahtava peli, ensimmäinen peli jota pelaan uudelleen kertaalleen läpipelaamisen jälkeen. Jotain ne pelintekijät ovat onnistuneet tekemään oikein. Vanha peli, uusi pelisarja minulle, erilainen ohjattavuus ja paljon uutta koettavaa. Nyt voin jäädä odottamaan innolla (?) uusinta tämän pelisarjan peliä!


Oletteko te pelanneet tämän pelin läpi? Mitä olette pitäneet itse?