Oli kaunis kesäinen ilta, vietin kesälomaani kotonani nojatuolissani istuen. Xbox Onen kaunis ja niin mukavan tuntuinen Elite -ohjain kädessäni selasin pelejäni läpi. Mielessäni pyöri vain ajatus "mitähän sitä pelaisi?". Tuo lause on varmasti käynyt jokaisen mielessä monestikin ja tuo lause palaa aina kummittelemaan tietyin aikavälein jokaisen pelaajan mieleen. Minut tämä lause ohjasi aloittamaan Telltale Games nimisen pelitalon pelin pariin. Tämä onnekas peli kantaa nimeä The Wolf Amoung Us, jonka läpäisin reippaalla pelaamisella läpi kolmen eri illan aikana.
Pakko sanoa, että en tiennyt tuosta pelistä mitään muuta kuin pelitalon, genren, kansikuvan ja muualta kuuleman "loistava peli" lauseen. Erittäin avoimella fiiliksellä starttasin pelin ja lähdin sitä kahlaamaan läpi. Jo heti pelin aloittaessani huomasin pelin tyylin ja poikkeavuuden esimerkiksi samaan perheeseen kuuluvaan The Walking Dead peliin. Tykkäsin WD:stä ja se olikin ensimmäinen tämän tyylisistä tarinapeleistä mitä olin koskaan pelannutkaan. Toinen tähän genreen kuuluva peli mitä olen aiemmin pelannut oli Life is Strange, josta fiilistelyjä kirjoittelinkin täällä.
The Wolf Amoung Us osasi yllättää minut monessa kohtaa aivan täysin! En tiennyt mitä odottaa, joten kun tajusin pelissä olevan paljon tuttuja pelihahmoja joita olin tavannut jo nuorempana elokuvien ja kirjojen parissa oli ilmeeni hymyilevä ja huvittunut. Miten hauska olikaan kohdata pelissä puhuva peili, nähdä Aladdinista tuttu lamppu osana koristeita ja selata kirjaa jossa oli Lumikki ja seitsemän kääpiötä, Punahilkka ja paljon muita tuttuja juttuja. Nämä kaikki tuli oikeasti aivan täysin yllätyksenä minulle, sillä olin lähtenyt niin tyhjiltä liikkeelle tämän pelin pariin, joka oikeasti tuntui hyvältä idealta nyt näin jälkikäteenkin. Hauskempaa oli tavata nämä tuttavukset yllätyksenä itselleen! Toivottavasti en tällä nyt pilannut jollekin muulle tätä "yllätystä"?
Pelissä päähahmona ja ohjailtavana on Iso Paha Susi, sheriffinä työskentelevä Bigby Wolf. Pelissä esiintyvät satuhahmot ovat tässä tarinassa päätyneet asustelemaan New Yorkiin, Fabletowniin, ihmisten keskelle elelemään "normaalia" ihmisten elämää. Ihmiset eivät kuitenkaan huomaa ja ihmettele näitä satuhahmoja joukossaan, koska kaikki käyttävät glamour-lumousta, joka saa sudet ja trollit näyttämään normaaleilta ihmisiltä. Ne joilla ei ole varaa tai halua ostaa Glamouria itselleen, joutuvat muuttamaan Farmille. Tarina alkaakin siitä, kun Bigby ja rupikonna Toad keskustelevat Glamourista hieman ennen Bigbyn sännätessä yläkertaan selvittelemään pientä kahakkaa nuoren naisen ja Woodsmanin kanssa. Mutta se siitä juonesta sitten...
Ensimmäisen osan päätyttyä olin silmät ja suu aivan ammollaan ihmetyksestä! Lopetus oli sellainen, mikä viimeistään sai pelaajan mielenkiinnon jatkamaan seuraavaan osaan. Tai tämä ainakin toimi minun kohdallani erittäin hyvin, sillä pienen tupakkatauon jälkeen palasin takaisin nojatuoliini ja korkkasin seuraavan osan jännittäen mitä ihmettä pelissä tulee vielä tapahtumaan. Olin kyllä nopeasti tähän peliin jäänyt kiinni ja halusin ahmia koko pelin äkkiä läpi ja nähdä miten tämä tarina tulee päättymään. Tykästyin hahmoihin, tarinaan, tyyliin ja kaikkeen tässä pelissä kovin ja peliä oli oikein mukavaa pelailla. Juonessa tapahtui käänteitä mitä en osannut odottaa, pohdin itsekseni mitä kaikkea siinä tulisi vielä tapahtumaan ja kuka oli syypää ja mihin ja mitä!
Pelin ulkoasun tyyli oli tuttu Walking Deadista, mutta minusta tässä ulkoasu oli vielä hienompi ja miellyttävämpi. Tykkäsin jokaisen hahmon ulkonäöstä ja kiinnyin hahmoihin, mutta varsinkin Bigbyyn! Tämä Iso Paha Susi sulatti sydämeni ja häntä oli niin mukava ohjailla läpi pelin. Hahmo ei ollut valittava ja vikisevä vässykkä vaan kaikkea muuta. En valinnut kaikista keskustelujen vaihtoehdoista heti sitä ilkeintä vaan pyrin tiettyjä hahmoja kohtaan olemaan mukava ja huolehtivainen, kun taas joitain ei-niin-mukavia tai muuten vain tyhmiä hahmoja kohtaan olinkin sitten enemmän tyly ja hyökkäävä. Mukava, mutta kuitenkin tietyissä tilanteissa jämäkkä tai jopa ärhäkkäkin, sellainen oli minun tarinani Bigby. Lumikki, eli Snow White oli myös hyvin mukava hahmo johon tykästyin ja ensitapaaminen loi pienen hymyn huulilleni, siinähän oli itse Lumikki, aww.
Ehdottomasti suosittelen tätä jokaiselle tällaisista peleistä tykästyneille! Peli oli erilainen kun Walking Dead ja Life is Strange ja kyllä nyt voisin pistää tämän pelin tämän genren ehdottomaksi ykköseksi! Tykkäsin itse todella paljon koko pelistä ja jokaisesta osasta, ulkoasusta, hahmoista ja tarinasta. Muutamia pieniä hämmästyksiä mahtui matkaan mukaan sekä pieniä naurahduksia. Odotukseni ovat korkealla vielä jäljellä olevia Telltale Gamesin tarinoita kohtaan, jotka aion nyt seuraavaksi ottaa ohjelmaani. Starttaan ensin Game of Thronesista ja tämän jälkeen tartun Tales from the Borderlandsin tarinaan. Muita tämän pelitalon pelejä minulla ei omistuksessa ole, mutta jos nämä kaksi viimeisintä vielä saisin kahlattua läpi voisin harkita muitakin. Jää nähtäväksi!
Onko tämä peli teille tuttu? Mitä itse tykkäsitte pelistä?
