maanantai 13. maaliskuuta 2017

Uncharted 4, pelattu läpi



PlayStation 4 Pro konsoli tuli hommattua, koska on olemassa kasoittain hyviä ja paljon kehuttuja yksinoikeuspelejä, joita vain PlayStationilla pääsee pelailemaan. Tätä asiaa tuli pohdittua pieni ikuisuus ja tuli puntaroitua, tarvitseeko peliharrastajalla olla tietokone, Xbox sekä PlayStation! Päätös tuli tehtyä ja ostimme poikaystäväni kanssa yhdessä joululahjaksi meille tuon konsolin ja pakko sanoa jo nyt, että hetkeäkään ei tämä päätös ole kaduttanut. Mies päätti yllätykseksi hommata meille Uncharted 4:sen ja olihan sitä heti alettava pelaamaan.

En ole aiempia tämän pelisarjan pelejä pelannutkaan saatika tutkinut sarjan tapahtumia millään tapaa, mutta muiden ihmisten kehut ja hehkutukset kyseisestä sarjasta sai minut kiinnostumaan. Ensin oli pohdinnassa, pitäisikö aiemmat sarjan pelit pelata läpi ennen kuin aloittaa pelaamaan uusinta, mutta ystävämme sanoi että kyllä tätä uusinta uskaltaa pelata kylmiltään eikä aikaisempien osien pelaaminen ole pakollista, jotta pelistä voisi nauttia. Tottahan se oli, nyt kun peli on läpäisty niin ei jäänyt harmittamaan lainkaan se, etten aiempia osia ollut pelannut. Joten jos joku teistä ei ole aikaisempia Uncharted -pelejä pelannut ja on pohtinut tämän uusimman hommaamista, voin suositella sitä lämpimästi.

Peliä tuli pelattua useampana eri päivänä ja varmaan puolessa välissä peliä tuli muutaman viikon tauko, kun sen aikana pelasin jo aloittamani Ratchet & Clankin läpi. Pelin sisällä on omat laskurit joita oli hauska tutkia pelin läpäisyn jälkeen. PlayStationilta kun ei näe mistään paljonko peliin on kuluttanut aikaa(?) niin tämä pelissä oleva tilasto oli minusta todella hauska lisä ja varsinkin näin bloggaajana hyvinkin hyödyllinen asia. Melko paljon tuli seisoskeltua pelissä, kun tuota tilastoa tuijottaa. Mahtaako olla sitten suurinosa sellaista, että peli on jätetty päälle ja pidetty taukoa vai onkohan koko aika vain maisemien ihastelua?












Pelin startattuani olin jo heti myyty tälle upealle teokselle. Hahmot oli luotu todella upeasti peliin sekä välianimaatioihin. Niin aidon näköisiä ja niin hienoja yksityiskohtia! Tämän pelin tekemiseen on varmasti uponnut paljon aikaa ja vaivaa sillä peli oli todella hyvin toteutettu. Ääninäyttelijät olivat hoitaneet homman hyvin kotiin ja tarinaa oli mukava seurata, kun ääninäyttely oli hoidettu ammattimaisesti. Jokainen hahmo oli omanlaisensa persoona ja kaikki tämä kävi ilmi käydyistä keskusteluista, hahmojen eleistä ja ilmeistä.

Jokainen kenttä oli mielettömän upea ja maisemat olivat henkeäsalpaavia! Vesiputoukset, lätäköt, sää, materiaalit, luonto, taideteokset ja kaikki mitä pelissä vain silmäsi näki, oli aivan mielettömän upeaa. Tekisi mieli vain kehua ja kehua koko postauksen läpi, sillä minä tykkäsin todella paljon pelin ulkonäöstä jonka vuoksi kuviakin tuli napsittua aivan jatkuvalla syötöllä! Ehdottomasti kaunein kenttä oli pelin lopussa oleva kadonnut kaupunki, jossa oli Henry Averyn ja muiden merirosvojen kartanot. Siellä sisällä taloissa seikkaillessa huomasi, että kaupunki todellakin oli ollut kadoksissa, sillä luonto oli ottanut asunnoissa vallan. Puupinnat olivat ajansaatossa muuttuneet, vesi virtasi sisätiloissa, lattiat olivat rikkoutuneet, kasvisto kiipesi seiniä pitkin kurotellen kattoja, tavarat olivat jätetty niille sijoilleen ja kaikki rekvisiitta oli hienosti toteutettu. Niin upeaa katseltavaa ja tässä kentässä tuli ihasteltua silmät pyöreänä sitä kaikkea kauneutta ja jatkuvasti mietin, mistä kaikkialta ja mistä kuvakulmista napsisin kuvia!

Pelin tarinasta olen kuullut sanottavan, että se oli tylsä tai mitäänsanomaton, mutta minä olen tästä täysin eri mieltä. Tykkäsin tarinasta ja tarinankerronnasta tässä pelissä. Tykkäsin kohtauksista joissa käytiin keskusteluja eri henkilöiden välillä ja tykkäsin kun välillä näytettiin lapsuutta, nuoruutta ja nykyaikaa. Tarina oli minusta täyteläinen eikä itselleni jäänyt mitään kysymyksiä tai epäselvyyttä tapahtumista. Jokaisella olkoon omat mielipiteensä, mutta minä tykkäsin tarinasta tässä pelissä ja peli sai aiheutettua minussa erilaisia tunteita pitkin peliä. Välillä tuli kyynel silmäkulmaan, välillä kiukutti pelin pahiksien käytös ja välillä sai naureskella Nathanin ja Samuelin jutuille, eikä Victor ja Elena olleet yhtään sen vähempää hauskoja keskusteluissaan kuin veljekset. Jokaisella hahmolla oli omat hauskat juttunsa ja letkautuksensa pitkin peliä, eikä kukaan heistä vaikuttanut nipottavalta tai ärsyttävältä.






Pelissä tuli liikuttua reippaasti eteenpäin ja toki oli pientä kenttien tutkimista aarteiden kiilto silmissä, mutta taistelukohdat minä hoidin hiippailemalla. Tykkään todella paljon ninjailla ja pysyä piilossa, taistelut on hauskempi hoitaa hiljaisesti ja salassa, pohtia mistä menisin ja mihinkin, kenet hoitelisin ensimmäisenä, kenet repäisen reunalta alas ja kenet kukistan puskan sekasta käsin ja niin pois päin. Tällainen suunnittelu on aina peleissä hauskaa ja sen vuoksi monet taistelukohdat venähtävät minulla todella pitkiksi, vaikka ne olisi saanut juoksemalla ja räiskimällä läpäistyä aivan hetkessä!

Peli ei tietenkään sujunut aina hymyillen ja helposti vaan välillä sain kiukutella vaikeita taisteluita joissa kuolin pienen hikoilun jälkeen tai ärsyynnyin kun Nathan ei hypännytkään ihan sinne mihin olisin hänen halunnut hyppäävän. Toki nämä kaikki johtui siitä, kun olin pelannut peliä jo putkeen useamman tunnin ja oma keskittyminen peliin alkoi puutumaan. Virheistä oppii ja sitten kun tarpeeksi oli kiukutellut jonkun kohdan kanssa, keräsin itseni ja keskityin oikein kunnolla, jolloin kohtaus tuntui sujuvan taas paljon helpommin. Moni pikku aivopähkinä pelissä sai myös kiukuttelemaan, mutta onneksi mieheni sitten jaksoi rauhoitella ja pyytää minua keskittymään asiaan, jolloin taas pääsinkin eteenpäin. Välillä kun vain tuppaan olemaan niin malttamaton! Yleisesti ottaen kyllä pelin aivopähkinät olivat hauskoja ja tällaiset asiat on hyvä juttu peleissä, paitsi tietenkin silloin kun kello lähenee nukkumaanmenoaikaa ja haluaa vain äkkiä päästä eteenpäin, jotta peli jäisi järkevään kohtaan ennen lopettamista.

Kokonaisuudessaan todella miellyttävä peli ja mahtava kokemus, suosittelen ehdottomasti jokaiselle joka tätä ei ole vielä pelannut! Jos et omista kyseistä konsolia, niin kyllä näiden yksinoikeuspelien vuoksi kannattaa hommata tai lainata kaverilta! En monia pelejä ole läpi pelannut, mutta tällaiset pelit on niin nautinnollista päästä läpi ja siirtää sinne valmiiden pelien kasaan. Pikkuhiljaa saan lisää kokemusta erilaisista peleistä ja pian on jo paljon mihin verrata uusia tulevia pelejä.

Oletteko te pelanneet tämän pelin läpi? Mitä itse tykkäsitte tarinasta ja pelin ulkonäöstä?


4 kommenttia:

  1. Hyvä arvostelu. Kannattaa pelata myös muut sarjan osat läpi. Siellä on melko unohtumattomia seikkailuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ensin mietin tarvitseeko aiemmat osat pelata läpi ennen kuin uskaltaa uusimpaan kajota, mutta kaveri sanoi ettei ole pakko niitä pelata, pelistä voi nauttia muutenkin niin pomppasin suoraan tuohon uusimpaan! Ehkä joskus kuitenkin voisi niitä vanhempiakin pelata, kun oli niin kiva tämäkin! :)

      Poista
    2. Nii onhan tossa nelosessa jonkun verran viittauksia niihin aikasempiin, mut ei sillä juonen kannalta oo mitään merkitystä. Jos ne muut pelit kiinnostaa niin kannattaa napata se Nathan Drake Collection ku siin on sopivasti kaikki samassa paketissa.

      Poista
    3. Joo sitä oon pohtinutki, että pitäiskö se hommata! Monesti näkyny kaupoissa joten eiköhän se vielä joskus lähde matkaan. Kunhan ensin saa noi muut "pakko pelata" ps pelit pelattua läpi. :D Itellä ainaki vielä listalla odottamassa peluuta (ja hankintaa) The last of us ja until dawn ainakin. :)

      Poista

Raapusta jotakin kommenttia.