Resident Evil 5, pelattu läpi

Olipa kerran Resident Evil 5, joka julkaistiin syksyllä 2016 myös Xbox Onelle! Tämä seitsemän vuotta vanha peli on ollut yksi monista peleistä mitä en ole koskaan ajatellutkaan eikä ole käynyt mielessänikään kyseisen pelin ostaminen. Tämä kuitenkin napsahti hyvinkin kelpoon hintaan Xboxille myyntiin ja miekkonen sitten ehdottikin, että pitäisikö ostaa tuo ja pelata yhdessä läpi? Mikä ettei, voisihan sitä kokeilla taas yhtä itselleen uutta peliä ja pelisarjaa, sekä nähdä vähän taas tällaista vanhempaa tuotostakin. Peli meni ostoon ja lataukseen, jonka jälkeen heti peluuseen.

Vaikka peli on jo suhteellisen vanha ei sitä pelatessa tullut negatiivisesti missään vaiheessa ajateltua, että miksi pelaan tällaista vanhaa peliä. Peli palveli todella hyvin alusta loppuun saakka pelaajaansa ja itse unohti täysin ajankulun ja muun maailman, kun taisteli zombimörkömutantteja vastaan hurjan jännittävissä tunnelmissa! Co-op pelinä tämä oli yksi ehdottomasti parhaimmistä mitä olen tähän mennessä päässyt pelaamaan! Yksin en välttämättä olisi saanut pelistä niin suurta nautintoa kun yhdessä pelatessa. Kyllä tällainen peli on vain niin mukavaa yhdessä kumppanin kanssa kynttilän valossa, romanttinen musiikki taustalla soiden ja yhdessä sylikkäin istuessa ja... ei kun hetkinen... Kuulokkeet päässä, yhdessä ninjaillen ja huudellen komentoja ja koordinaatteja! Vain kaikkein äijimpien äijien ja muijien peli, buuum.

Pelissä ohjattavuus on erilaista verrattuna monen moneen muuhun peliin mitä olen pelannut yhdessä ja yksin. Pääsin kuitenkin todella nopeasti peliin sisään ja ohjattavuus alkoi olemaan luontevaa ja sulavaa (no okei, nopea kääntyminen välillä tuotti ongelmia jonka vuoksi hieman alkoi jännittämään miten käy). Ampuessa hahmo pysyy paikoillaan, tatteja vemputetaan joka suuntaan ja ei pääse hyppimään jatkuvasti pupujussina eteenpäin, loistavaa! Niin erilaista ja mukavaa pelaamista, ihan oikeasti. Pelasin itse Shevalla, koska pelaan AINA naisella jos on mahdollisuus valita pelihahmon sukupuoli. Sheva on todella kova muija ja ihailen moista rohkeutta kohdata kaikki vaarat ja pelottavat mörrikät! Vihollisia oli välillä niin paljon, että ei kerennyt edes pelätä, kun antoi aseiden vain laulaa. Puskista tehtiin litkuja ja panoksia kerättiin innolla. Rakastan pelejä missä saa lootata, oli se kerättävä tavara sitten rahaa tai ammuksia, mitä tahansa, kutsukaa minua Lootti-Miwwiksi!

Löysimme monet aarteet ja emblemit mitä peliin on erilaisiin paikkoihin jokaiseen kenttään piilotettu, mutta moni jäi vielä pahasti hyvään piiloon. Aarteet myymällä rahaa kilisi aivan mielettömästi omaan lompakkoon ja näillä rahoilla pääsi kehittämään omia aseitaan. Mielettömän hyvä asia tuo aseiden kehitys! Kehitin itse pistoolia koko ajan kun pystyin ja kun pistooli alkoi olemaan hyvällä mallilla kehitin myös MP5:sta paljon, jonka jälkeen sain käsiini AK:n jota lähdin heti kehittämään täysille, kun vain pystyin. Muita aseita ei tullut niin paljoa kokeiltua, kun olimme jakaneet aseet niin, että molemmat käyttivät pistooleja ja minä käytin myös noita konekiväärejä. Taistelukumppanini käytti haulikkoa ja kivääriä. Hoitui mukavasti, kun kumpikin keräsi vain muutaman eri aseen ammuksia, niin ei ollut jatkuvasti reput täynnä molemmilla. Vaikka reput monesti olivatkin täynnä, varsinkin minulla, sillä olen sellainen hamsteri ja mitään en haluaisi pois heittää! Kaikki on tarpeellisia!!

Pelin läpäisimme todella nopeaan muutamien päivien pelailujen jälkeen ja pelistä jäi oikeasti mielettömän hyvä maku suuhun. Yllätyin miten paljon tästä pelistä tykkäsin! Muutamaa äärettömän vaikeaa kohtaa lukuunottamatta peli meni todella vaivattomasti. Pelasimme muistaakseni ihan normaalilla vaikeustasolla, joten ehkä ensikerralla peli mennään läpi vaikeammalla. Nyt kuitenkin ALOITIMME UUDESTAAN pelin, sillä haluamme kerätä jokaisen aarteen mitä peli sisällään pitää! Uuden kierroksen aloitimme samoilla hahmoilla, mutta uusilla asuilla tietenkin. Itselläni on käytössä loputtomien panoksien kanssa varustettu tappiin saakka kehitetty AK, sekä haulikko. Edellisessä pelissä en vielä haulikkoon kerennyt tutustumaan, mutta nyt on minun aikani! Ja voi kuinka haulikolla onkin hauska paukuttaa menemään. Aarrejahdin jälkeen voi olla, että ehkä sitten lähdemme tosissaan kokeilemaan sitä vaikeampaa vaikeustasoa? Tällä hetkellä ainakin on vielä sellainen fiilis, että mikä ettei! Mahtava peli, ensimmäinen peli jota pelaan uudelleen kertaalleen läpipelaamisen jälkeen. Jotain ne pelintekijät ovat onnistuneet tekemään oikein. Vanha peli, uusi pelisarja minulle, erilainen ohjattavuus ja paljon uutta koettavaa. Nyt voin jäädä odottamaan innolla (?) uusinta tämän pelisarjan peliä!


Oletteko te pelanneet tämän pelin läpi? Mitä olette pitäneet itse?