Joulukalenteri 2016 - Luukku 17

Miten peliyhteisö on ottanut sinut vastaan?
- Erittäin hyvin! Olen oikein yllättynyt miten hyvin onkaan otettu vastaan! Kaikki joita olen tavannut pelailujen parissa ovat olleet mukavia tyyppejä. Bloggerin, Youtuben, Twitterin ja Twitchin kautta myös löytynyt paljon kivaa porukkaa ja hyvin on otettu minut vastaan. Kovin paljon on löytynyt avuliaita ihmisiä jotka auttavat jos ongelmia sattuu tulemaan vastaan ja jaksavat neuvoa jos vain kysyttävää löytyy. Erittäin tyytyväinen olen ihmisiin ja tilanteeseen peliyhteisöissä.

Se hetki kun halusit heittää ohjaimen seinään?

- No kirjaimellisesti en ole koskaan edes haaveillut ohjaimen heittämistä seinään, mutta muutamia hampaiden kiristystä aiheuttaneita hetkiä kyllä on ollut. Yksi parhaiten mieleen tuleva turhaituneisuus tuli Metal Gear Solid V: The Phantom Pain pelissä... Siinä oli eräs tehtävä, missä sitten ratsastin hepalla aivan täyttä vauhtia yli tehtävän rajojen ja koko tehtävä meni siinä sitten pilalle ja piti aloittaa aivan alusta. Olin jo pitkään hikoillut sen tehtävän parissa ja tehtävä lähti melko pitkältä sitten alusta ja kyllähän se turhautti. Hetken aikaa tuijotin tyhjyyteen ja sen jälkeen kiristi hampaita. Ihana hetki. Ja toki näitä hampaiden kiristys hetkiä on tullut monissa multiplayer matseissa ja muissakin peleissä joissa en jotakin kohtaa tajua en sitten millään ja pyörin ja hyörin ikuisuuden tietämättä mitä tehdä! Tai jos joku tehtävä pelissä menee oman pienen mokan takia pilalle ja joudut aloittamaan aivan alusta. Ne ovat niitä hetkiä missä kuvainnollisesti voisin heittää ohjaimen seinään. En koskaan tule tavaroihini oikeasti kajoamaan, koska en halua niiden tuhoutuvan eikä oikein ole tapana muutenkaan niin kiukustua, että tekisi mieli mitään tuhota. Enemmänkin kiukuttelen, puren hammasta ja käyn tupakalla.

Oletteko te helposti tulistuvia pelien parissa vai pysyykö ohjaimet ja hiiret hellästi kätösissä?

Joulukalenteri 2016 - Luukku 16

Tässä luukku numero 16! Iloiset The Witcher 3 tyttöset jouluisissa tunnelmissa! Yennefer ja Ciri! Molemmat niin kauniit neitokaiset niin tuimina tässä, että onkohan saamassa mitään joululahjojakaan?

Mukavaa joulun odotusta kaikille! Olkaahan kiltisti, tontut tarkkailevat nyt entistä enemmän teitä!

Joulukalenteri 2016 - Luukku 15

Iloista joulunodotusta kaikille! Tässä teille mukavan jouluinen kuva kolmen eri Far Cry pelisarjan hahmosta, sulassa sovussa yhdessä odottamassa pukkia! Oli hauska suunnitella ja toteuttaa tämä kuva ja varmasti tulen johonkin muuhunkin luukkuun tämän tyylisen kuvan tehdä jostakin muistakin pelihahmoista.

Kuvassa keskimmäisenä Far Cry 3 pelistä tuttu pääpahis Vaas ja hänen kainalossaan Far Cry Primalista tuttu Sayla, sekä rentoutuneena tuolissaan tonttuna Far Cry 4 pelistä Pagan.

Itse olen melkein kokonaan pelannut tuon Far Cry 3:sen, mutta peli on Xbox 360 puolella pelailtu ja uuden konsolin ilmestyttyä peli jäi unholaan ja näin ollen on minulta jäänyt kokematta kokonaan tuon pelin loppu!

Far Cry 4:sen hommasin alennuksista Xbox Onelle, mutta en ole tuohon peliin vielä kerennyt edes koskemaan. Halusin päästä muita pelejä läpi ennen kuin aloitan mitään uusia pelejä jonka takia tämä on koskemattomana.

Sain kuitenkin lahjaksi Far Cry Primalin, joka sitten oli vain pakko aloittaa aivan heti! Vaikka tuntui hassulta aloittaa uudempi Far Cry ennen kuin olin edes koskenut edelliseen, mutta idea ja maailma oli niin siisti ja erilainen kun missään aiemmin pelaamassani pelissä niin pitihän se korkata samantien! Tämäkin vielä toki kesken ja pitäisi joku kaunis päivä taas uppoutua tämän pelin pariin! Jos vaikka sitten joskus saisin aikaiseksi aloittaa myös tuon edellisenkin Far Cryn!

Oletteko te pelanneet Far Cry pelejä? 

Joulukalenteri 2016 - Luukku 14

Peli jonka ostoa kaduit? 

- En oikeastaan kadu minkään pelin ostamista. Omistan monia pelejä ja olen alennuksista ostanut paljon erilaisia pelejä halvalla ja uusia pelejä vähän kalliimmalla, mutta en koe olevani pettynyt mihinkään ostamaani peliin. Osaa peleistäni (mitä minä olen ostanut tai saanut) en ole vielä pelannut ollenkaan ja osa on vielä erittäin kesken. Olen (vielä ainakin) suhteellisen positiivisesti asennoitunut kaikkiin peleihin, että en ole mistään pelistä löytänyt niin paljoa huonoja puolia, että katuisin pelin ostoa.

Suurin yllättäjä?

- Minusta tuntuu, että viimeaikoina on tullut näitä yllättäjiä vastaan monia. Omat ennakkoluulot ovat olleet täysin erilaisia ja aina peli yllättää. Enemmänkin kuvittelen, etten tykkää sen tyylisestä pelistä ja kappas tykkäsin sittenkin! Yksi suhteellisen suuri yllättäjä oli Half-Life 2. Miekkonen tätä peliä ehdotteli minulle moneen otteeseen kun aloin enemmän erilaisiin peleihin tarttumaan, mutta en innostunut en sitten millään. Hän näytti videota ja innoissaan kertoi kuinka hyvä peli tuo on, mutta katselin sitä vähän "no jaa tuollainen, ei nyt lämmitä" fiiliksellä. Kuitenkin sitten sitä jouduin alkaa pelaamaan, kun miekkonen päätti sen minulle ostaa, koska halusi nähdä kun sitä pelaan. Kas kummaa, tykkäsin kuitenkin! Peli olikin oikein mukava ja opin taas, että aina kannattaa itse vain pelata niin voi tullä yllätyksiä.

Mitä odotat vuoden 2017 pelimaailmasta?
- Tällä hetkellä toivoisin, että tulevan vuoden aikana ei tulisi mitään kivoja pelejä mitä haluaisin, koska minulla on tällä hetkellä jo niin kamalasti pelattavaa etten kestä enempää uusia kivoja pelejä! Jos mitään kivoja uusia pelejä ei tule, silloin ehkä mahdollisesti tartun kesken jääneisiin peleihin uudelleen. Se kynnys vain on niin valtava aina palata jonkun unohtuneen pelin pariin... Mutta jos pitäisi joku yksi kiva peli ilmestyä niin odottaisin sen olevan joku todella eeppisen hieno ja koukuttava peli mitä haluaa pelata pelkästään einkä haluaisi enää koskea mihinkään muuhun peliin! (Vai haluaisinko kuitenkaan löytää mitään niin koukuttavaa peliä, mistä en haluaisi koskaan päästää irti?)


Vielä jos kysyttävää tulee mieleen voi niitä tähän heitellä!

Joulukalenteri 2016 - Luukku 13

Parhaimmat muistosi peleistä?

Parhaimmat muistoni peleistä on kun serkun kanssa pelattiin hänen luona Spyroja. Hänellä oli kaikki
Spyrot ja tykkäsi niitä pelailla. Kun olin hänen luona kylässä niin aina silloin yhdessä pelasimme kenttiä läpi ja se oli todella hauskaa. Vähän vanhempana sitten ostin uusimman Spyron ja sovimme serkun kanssa, että aina kerran viikossa hän tulee meidän kotiin kylään ja pelataan sitä Spyroa sittten yhdessä vanhojen muistojen kunniaksi. Eihän me sitä koskaan läpi saatu, mutta tuli muutaman viikon verran aina sitä pelailtua.

Toinen tosi hyvä muisto nuoruudesta on, kun pelasimme pikkuveljeni kanssa mökillämme putkitelkkarin edessä lattialla ja vuorotellen pelasimme siistejä pelejä oletettavasti Nintendo n64:lla. Siitä on niin kamalan kauan, että en muista yhtään oliko se oikeasti tuo. Muistan vain ohjaimen, joka oli oranssi ja se oli juurikin tuon muotoinen. Mitään konsolia en muista ja mitään levyjen tai muidenkaan vaihtamisia en muista. Muistan vain, että ruudulla oli pitkä lista pelejä ja me niistä aina valitsimme mitä me pelaamme ja ne pelit olivat todella yksinkertaisia, mutta hauskoja. Oliko sitten kyseessä joku peli, johon kuului monta minipeliä? Joku viisaampi saa kertoa jos tietänee minä en muista enkä löytänyt googlettamallakaan mitään tuttua. Eikä googlaukseni johtanut mihinkään muuhun oranssiin ohjaimeen, kuin tähän Nindendo n64:seen. Muistot kuitenkin ovat hyvät ja veljen kanssa oli kiva niitä välillä mökillä pelailla.

Kolmas mieleeni tullut hyvä muisto lapsuudesta pelien parissa oli se, kun veljeni sai Playstation 1:sen ja pelasimme yhdessä joitain demoja mitä konsolille saatiin. En pelin nimeä muistanut itse nyt kun sitä pohdin, mutta miesystäväni muisti kun hän on itsekin kyseistä peliä pelannut. Elikkä sellaista peliä pelasimme veljen kanssa, kun Ghost in the shell. Enhän minä tuota nyt kovin kummoisesti osannut pelata, mutta muistan kuinka oli kivaa mennä tuolla tehdasalueella punaisella "robotti hämähäkillä". Kiva muisto lapsuudesta.

Kovin monia muita pelejä ei pienempänä tullut juurikaan pelailtua, koska itse innostuin enemmänkin kirjoittamaan runoja ja novelleja sekä "pelaamaan" roolipelejä foorumeilla missä kirjoitettiin oman luomansa hahmon tekemiset ja sanomiset. Olihan sekin osittain pelaamista, mutta ei nyt ihan videopelaamista kuitenkaan. Sitten innostuin myös ratsastamaan ja pyörin ulkona pyöräilemässä kavereiden kanssa ja leikkimässä kaiken maailman hippaa, piilosta, poliisia ja roskaa, kirkonrottaa yms. Oma lapsuuteni siis oli tosi paljon enemmän ulkona hyppimistä, kun pelaamista. Jossakin vaiheessa tuli sitten kuvioihin Sims jota pelasin enemmänkin.




Onko teillä samoja kokemuksia näistä peleistä tai satutteko tietämään sitä peliä mitä mahdollisesti pelasin?