Kokeilussa Dark Souls 3

Luotto omia sanojani kohtaan alkaa olemaan jo hieman vaakalaudalla. Olen aina kuullut sanottavan, että Dark Souls on suhteellisen hankala peli, jotkut jopa tituleeranneet vaikeimmaksi peliksi ikinä ja jotkut kutsuvat haasteelliseksi. Näiden perusteella jo olin päättänyt, etten ikinä koskaan milloinkaan koskisi tuon pelisarjan peleihin, enkä edes kiinnostuisi katsomaan mitään videoitakaan, koska enhän peliä koskaan pelaisikaan. Yksi peli monien joukossa, josta en välitä tai jaksaisi edes innostua.

Nyt kuitenkin kun Dark Souls 3 ilmestyi niin tuosta pelistä olen saanut paljon kuulla hypetystä niin netissä kuin ystäviltä kuin poikaystävältänikin, joten elämääni väkisin tunkeutui Dark Souls juttuja. Tiesin siis millainen peli oli tulossa ja mitä porukka tältä odotti ja janosi, luin arvostelujakin ja näin videoita. Pelihän näytti ja kuulosti todella hienolta, mutta ei sellaiselta minun peliltäni. Olin jo päättänyt, ettei omat hermoni kestäisi tuota peliä eikä mielenkiintoni pysyisi mukana tämän pelin menossa, sillä en ole mikään kärsivällisin ihminen.

Peli sitten ilmestyi ja sain kuulla paljon fiilistelyjä sen mahtavuudesta ja parhaudesta. Sain myös kuulla kuinka joku oli jotakin bossia vastaan taistellut todella, siis todella kauan ja tällainen vahvisti mielipidettäni "tätä peliä en koskaan tule pelaamaan" kunnes... Minut istutettiin tuolille, tungettiin ohjain käteen ja sanottiin "saat nyt kokeilla Dark Souls 3:sta". Pienesti kirosin mielessäni, että justiinsa olin kieltänyt tämän pelin mielessäni ja tässä sitä nyt ollaan. Kuitenkin uteliaisuus oli suuri ja pientä mielenkiintoakin löytyi peliä kohtaan, koska se oikeasti näytti todella hienolta. Joten ei muuta kuin hahmoa luomaan, miekka kauniisiin kätösiin ja kohti tuntematonta!

Pelasin peliä lauantaina itse arviolta kolmen tunnin ajan. Näin pari erilaista paikkaa pelissä, pääsin tutustumaan erilaisiin söpöihin vihollisiin, sain kokea kuolemisen riemun ja kaikkea muuta mukavaa mitä peli minulle alkuvaiheessa halusi antaa. Ensimmäinen bossi oli minulle jo tuttu ulkonäöllisesti, sillä olin hänet tavannut eräässä videossa jota olimme katselleet muutama viikko aiemmin. En edes odottanut pääseväni sitä taistelua ensimmäisellä yrityksellä läpi. En todellakaan odottanut pääseväni sitä kolmannella saatika neljännelläkään kerralla läpi! En edes kyllästynyt kuolemiseen, sillä tiesin tasan tarkkaan itse tehneeni virheitä taistelussa, huomasin kuinka aloin välillä liian ahneeksi ja välillä tuli typeriä liikkeitä ja välillä unohtui se kilpikin nostaa suojaksi. En siis voinut syyttää kuin itseäni kuolemistani. Pääsin tämän bossin läpi sitten kuudennella yrityksellä ja olin todella yllättynyt! Vaivuin johonkin super keskittymisen ihmeelliseen "koomaan" ja tuon taistelun jälkeen tunsin niin suurta voittaja fiilistä, että huhhuh! Luulin jo alkuun, että ensimmäisen bossin kohdatessani tungen ohjaimen poikaystäväni käteen ja pyydän häntä pelaamaan, mutta ei kyllä käynyt edes mielessä. Sainkin hurjasti kannustusta taistelussa ja kehuja hienoista liikkeistä, joten nämäkin tsemppasivat suuresti jatkamaan!

Pelin aivan alkupuolella oli pelottava ja uhmakas kristallilisko, jonka lähdin sitten haastamaan ensimmäisen bossin jälkeen, koska fiilikseni oli niin voitokas! Ensin kuolin huolimattomuuteni vuoksi, mutta jo toisella yrityksellä kukistin tuon söpöläisen taidokkaasti. En ollut ahne, liikuin järkevästi ja tunnustelin vihollisen liikkeitä ennen kuin tein oman siirtoni. Hyvinhän se meni ja tästä sainkin taas kehuja! Naamaltani paistoi varmasti niin suuri ylpeys ja onnellisuus, mitä ei ihan moni peli tuokaan tullessaan.

Kun olin itse pelaillut sen arviolta kolmen tunnin verran, annoin ohjaimen suosiolla toisiin käsiin ja jäin itse seuraamaan peliä. Olisin varmasti jaksanutkin pelata vielä lisää, mutta olin jännityksestä ja ohjaimen puristamisesta niin uupunut, että päätin jäädä itse taustalle seuraamaan. Oli oikeasti tosi kiva katsoa vierestä ja jännittää mitä on tulossa ja kuinka selviydyimme hahmollamme eteenpäin läpi pelottavien vihollisten. Pystyin itse keskittymään enemmän pelin ulkonäköönkin siinä seuratessa vierestä ja voi mahdoton sentään! Peli on oikeasti ihan äärettömän hieno! Vaikka rakastankin värejä todella paljon ja jokainen värikäs peli saa sydämeni sykkimään, niin kyllä tämä Dark Soulsin synkkä tunnelma ja pienet värin pilkahdukset, auringon säteet ja karmaisevat viholliset saivat minut nyt mukaansa täysin. Erittäin hienon näköisiä maisemia ja yksityiskohtia ja vautsi, pisteet siitä!

Peliä en itse aio kuitenkaan ostaa, vaikka peli vaikuttikin lopulta todella mielenkiintoiselta ja hienolta. Peliä voin pelata eteenpäin niin, että vieressäni istutaan se koko aika ja kerrotaan mitä pitää tehdä jos oma kärsivällisyyteni alkaa hiipumaan. Tarvitsen sen tuen ja turvan jokaiselle hetkelle pelatessani tätä. Joten jätetään peli sinne kauppaan ja jatketaan tämän kokeilua taas ehkä joskus toiste. Silti jos pitkää pinnaa ja rohkeutta löytyy niin ehdottomasti suosittelen peliä sellaisille, koska onhan tämä nyt ainakin kokeilemisen arvoinen peli! Yllätin itseni ja yllätin varmasti sivusta katsovan silmäparinkin, joten eiköhän tästä ole hyvä jatkaa.

Erittäin ahdistavia hetkiä peli loi paljon koko pelaamiseni ajan ja koko vierestä katselemani pelailun aikana. Seurasin pelin etenemistä varmaan viitisen tuntia, joten siinä jo kerettiin vaikka ja mitä näkemäänkin. Jotkut viholliset olivat kyllä äärettömän vaikeita ja mietin vain, kuinka itse olisin itkenyt niitä vastaan pelatessa. Yksi toisen pelaajan hyökkäyskin tuli todistettua ja onhan tuo peli kyllä aika moinen tapaus. Paljon yllätyksiä ja keskisormen näyttämistä ties milloinkin ja hyvin paljon arvaamattomia tilanteita. Tämähän se onkin juuri sitä Darks Soulsia, mitä kaikki tämän pelin innokkaat fanit rakastavatkin. Itse en ole aiemmin moista peliä kokenutkaan, sillä en ole koskaan aikaisempia tämän sarjan pelejä pelannut. Eihän sitä tiedä, vaikka joskus tulevaisuudessa olisin jo kehittynyt siihen pisteeseen, että ostaisin jonkun tulevan Dark Souls pelin ja pelaisin sitä innosta soikeana. En enää viitsi tuomita mitään pelejä ennalta, sillä tässä tämä taas nähtiin, että kokeilin ja tykkäsin.

PS: Kuoleminen erittäin pahaan paikkaan on kamalinta ikinä! Se kun lähdet itkuisin silmin pelastamaan isoa kasaa sieluja jostakin äärettömän kamalasta paikasta niin siinä tulee nopeasti äitiä ikävä. Varovaisuus kunniaan!

Oletteko te jo tätä pelanneet saatika hommaamassa? Oletteko aiempia Dark Souls pelejä pelanneet?

Unravel, pelattu läpi

Nyt on tullut pelattua taas uusi peli kokonaan läpi! Unravel pelistä ensimmäiset pätkät näin E3-messuja katsellessani ja jo tuolloin peli vaikutti niin suloiselta ja hauskalta, sellaiselta vähän erilaiselta peliltä. Pääsin myös kokeilemaan Xbox Onen puolella pelin demoa, jossa oli kaksi ensimmäistä kenttää tutkittavana ja itse pelasinkin nuo radat läpi tohkeissani. Sympaattinen langasta tehty napiton nappisilmä Yarny on todella hellyyttävä tapaus, jolla pelaaja pääseekin tallustelemaan läpi kauniin luonnon. Peli on ruotsalainen jonka takia luonto on hyvin paljon myös suomalainen kaikkine väreineen ja lumikinoksineen! Osaksi myös siksi peli hiveli omia silmiäni erityisen paljon kun maisemat olivat samalla niin tuttuja. Tuli osasta paikoista mieleen mökkimme Varsinais-Suomessa, merenrannalla, jossa ranta on kallioista, sammaleet ja jäkälät peittävät maan ja hyttysiä on riesaksi asti.

Pelin grafiikat todellakin ovat toimivat ja tässä pelissä luontoon on panostettu selkeästi paljon, sillä niitä maisemia vain pysähtyy ihailemaan monesti peliä pelatessaan. Kuinka kaunis voikaan olla syksyinen luonto tai lähikuva kävyistä sammalpeitteen päällä! Vesikin näytti niin kauniilta ja vaikka Yarny ei osaa uida piti minun välillä vähän leikkiä vedessä jotta näkisi sen liikkeet ja pisaroiden roiskumisen, kaunista! Kaikki kasvitkin olivat silmiä hivelevän upeita, jokainen esine näytti hyvältä mitä kentissä tuli vastaan mm. lankapuhelin, erilaiset valaisimet, tuolit, purkit ja omenat. Myös taustalla olevaan elämään oli panostettu hienolla tavalla, sillä kenttien taustalla saatoit bongata hirven, autoja, lintuja, meren, aitoja, metsää ja vaikka mitä kaikkea mitkä näyttivät jo melkein täysin aidoilta! Joko nyt teillekin kävisi selväksi se, että peli on äärettömän kaunis!

Lisäksi vielä kun seuraa Yarnyn ilmeitä niin ne on vaan niin mainioita! Kun pikku reppana tippuu vesilätäkköön hän pulikoi paniikissa silmät täynnä ahdistusta (juu ei, kenenkään ahdistus ei ole söpöä) ja kun iso paha lintu lentää ohitse niin Yarnylla on säikähtänyt ilme, kylmyyden tullen hän hytisee kylmyydestä ja kentän lopussa lanka esineen löytäessään huokuu hänestä onnellisuus ja huojentuneisuus. Hienosti toteutettuja erilaisia ilmeitä ja eleitä tuollaiselle pienelle lankapallerolle. Ei nyt mitään suurta ilmeiden ryöppyä ole luvassa, mutta pieniä suloisia eleitä.

Pelissä kerätään langasta tehtyjä esineitä valokuva-albumin kanteen ja jokaisen kadonneen esineen Yarny löytää kentän läpäistyään. Valokuva-albumiin kerääntyy myös kuvia kenttiä läpäisemällä ja näitä pääsee selaamaan milloin vain kenttien väleissä. Kaikki kentät ovat kuvakehyksissä ympäri asuntoa ja näiden luokse pääsee kiipeilemällä pöytien ja hyllyjen päälle. Kenttiä pelissä on periaatteessa 12 (ehkä paremminkin 11, sillä viimeinen on melko lyhyt verrattuna aiempiin) ja jokainen näistä on pientä muistelua aiempien vuosien tapahtumista. Jokaisessa kentässä on myös piiloitettuja kukkasia joita löytämällä tienaa achievementseja ja piiloitettujen kukkien etsiminen luo vähän lisää seikkailua peliin ja jos niitä ei löydä pääsee kenttään palaamaan myöhemminkin. Jokaisen kentän kehysten eteen astellessa näkee jo suoraan montako piiloitettua kukkaa on löytänyt ja montako vielä löytämättä. Itse en todellakaan löytänyt kaikkia, sillä osa niistä on erittäin oudoissa paikoissa jonne en ilmeisesti ole osannut edes mennä katsomaan.

Pelissä on paljon aivopähkinöitä jotka pitää selvittää jotta pääset etenemään kentässä. Esimerkiksi erilaisia esineitä pystyy liikuttelemaan, langasta voi tehdä siltoja joita pitkin esineitä voi työntää tai raahata oikeaan paikkaan. Myönnän, että välillä jouduin hieman vilkaisemaan youtubesta kuinka pääsen etenemään, kun olin jo pohtinut äärettömän kauan jossakin kohdassa tietämättä mitä ihmettä täytyy tehdä. Välillä kuolin moneen kertaan sen vuoksi etten tiennyt mitä piti tehdä niin alkoi turhauttamaan hieman, jonka takia turvauduin siihen youtubeen. Yleensä tällaisten hetkien jälkeen pidin pientä taukoa pelistä ja keräsin intoa ja motivaatiota jatkamiseen. Eli voin ihan reilusti myöntää pelin olleen välillä sellainen missä turhauduin ja ärsyynnyin, mutta yleensä kaikki tällaiset puzzleja sisältävät pelit ovat paikoittain sellaisia hermoja raastavia. Jos joku pääsi pelin kuolematta ja ihan helposti läpi ilman mitään ongelmia tai pientäkään turhautumista niin käsi ylös!

Vaikka peli oli pääosin hellyyttävän herkkä ja rauhallinen niin kyllä itse sain pienet sätkyt parissa kohtaa, joita en uskallakaan teille spoilata jos vaikka eksytte peliä pelaamaan joskus. Jokaisessa pelissä jos tapahtuu jotakin aivan yhtäkkiä tai ruutuun lävähtää jotakin aivan yllättäen niin kyllä siinä kuka vain hieman säpsähtää, joka on toki aina ihan kiva juttu! Ainakin pitää pelaajan hyvin hereillä ja muistuttaa, että peliä voisi keskittyä pelaamaankin eikä vain ihailla ympäristöä.

Musiikeista voisin sanoa, että ne sopivat hyvin pelin tunnelmaan. Jos seikkailet pienellä punaisella langasta tehdyllä ukkelilla pitkin kauniita metsiä ja niittyjä, ei musiikiksi voi sopia mikään muu kuin viulun hento ja herkkä sointu. Kun tilanne alkoi pelissä olemaan hieman jännittävämpi ja pikku Yarny joutui pakenemaan henkensä edestä alkoi viulisti vinguttamaan viuluaan pelottavammin ja ahdistuneemmin! Tunnelma muuttui oikeasti vielä enemmän jännittäväksi pakotilanteeksi, kun mitä se olisi ollut ilman musiikkeja. Toki välillä muutaman kuoleman jälkeen sama viulun vingutus alkoi hieman ärsyttää, mutta ei anneta sen pilata koko pelin kaunista tunnelmaa!

Peliin minulla upposi aikaa yhteensä 8h 30min ja se on ihan hyvä aika tällaiselle pelille. Pelin pääsee paljon nopeamminkin jos on oikein nopea oivaltamaan mitä missäkin kohtaa pitää tehdä ja ei jumiudu katselemaan maisemia sen enempää. Peliin myös saa hukutettua aikaa enemmänkin jos vain haluaa tutkia kentät aivan kokonaan läpi ja etsiä ne kaikki piilossa olevat kukkaset. Peliä en lähtisi itse pelaamaan yhdeltä istumalta, mutta toki kyllä sekin onnistuu teräspyllyiltä. Pelasin oman pelini läpi useammassa otteessa ja välillä oli useamman viikonkin tauko pelikertojen väleissä, sillä pelejä kun on paljon ei aina muista kaikkien pelien olemassaoloa. Tykkäsin kuitenkin jakaa pelaamiseni useampaan eri kertaan, sillä tällöin peli tuntui paljon pidemmältä ja siitä sai monelle eri päivälle iloa (ja hampaiden kiristystäkin).

Jos antaisin pelille arvosanan niin pelkästään jo henkeä salpaavat maisemat tuovat pelille kumarruksia niin paljon, että arvosanani voisi olla 9 luokkaa. Vuoden paras peli titteliä tämä peli ei minulta saa, mutta kyllä haluaisin sanoa pelin olevan yksi vuoden upeimmista. En peliä aio pelata kokonaan uudelleen, mutta tahtoisin silti useamman kentän kahlata läpi vielä kertaalleen, koska jotenkin innostaisi löytää niitä piilossa olevia kukkasia vielä vähän lisää. Achievements!!!

Suosittelen lämpimästi tätä peliä kaikille, jotka tykkäävät pelata pieniä aivopähkinöitä sisältäviä tasohyppelypelejä, tämä on juuri sellainen. Kaikessa lyhkäisyydessään: Kaunis ja viihdyttävä.

Oletteko te pelanneet jo tätä tai vähintään harkinneet? Miltä peli kuulostaa/näyttää?

Esittelyssä The Long Dark

The Long Dark on selviytymispeli, jonka ideana on seikkailla ja selviytyä erämaassa lumisissa maisemissa Kanadassa. Pelissä on päivä ja yö systeemi ja sää vaihtelee lumimyrskyistä super pakkasiin ja ihaniin rauhallisiin selkeisiin säihin. Hullulla raivolla riehuva lumimyrsky on pahin painajainen jos satut olemaan keskellä metsää sillä näkyvyys on aivan nolla ja jäätymis kuolema uhkaa hetki hetkeltä! Peli on jännittävä ja pelottava, mutta samaan aikaan myös erittäin rauhoittava ja mukava.

Ideana pelissä on selviytyä talven keskellä etsien ruokaa, uusia lämpimämpiä vaatteita, lääkkeitä ja paikkaa jossa pääsee turvallisesti nukkumaan ja lämmittelemään. Pelissä pääsee myös rakentamaan itselleen parempia vaatteita, ongen, jouskarin ja muuta tarpeellista. Voit myös löytää hylätyistä mökeistä ja halleista ammuksia ja mikä parasta, jos oikein onni on mukana matkassa voi löytyä asekin. Ase on erittäin mahtava ystävä mukana seikkailuissa, sillä metsissä vaanii sudet ja karhut! Ja jos ammuksia löytyy taskun pohjalta paljonkin on ase erinomainen esimerkiksi peurojen metsästyksessä.

Pelissä on kolme vaikeustasoa, joista yksi on erittäin helppo jossa selviydyt vain nälkäkuolemaa ja jäätymiskuolemaa vastaan. Tässä vaikeustasossa karhut ja sudet pelkäävät sinua, joten lähelle sattuessa ne kipittävät karkuun. Tällä vaikeustasolla itse pelasin pitkät pelit ja olin metsästänyt paljon eläimiä, elänyt onnellisena omassa mökissäni, syönyt hyvin ja tehnyt parhaimmat vaatteet päälleni. Erittäin leppoisa vaikeustaso joka sopii pelattavaksi silloin, kun et jaksa pelätä pelottavia petoeläimiä vaan haluat selviytyä muuten vain ja seikkailla talvisissa maisemissa.
Toinen vaikeustaso on keskivaikea, jossa karhut ja sudet hyökkäävät kimppuusi sinut nähdessään. Taitaa myös olla, että aloituksessa repun sisältö myös muuttuu nihkeämmäksi tässä vaiheessa, kun vertaa helpoimman vaikeustason reppuun. Tällä vaikeustasolla enemmänkin pelaan, sillä on kiva pelätä hämärinä iltoina kuollakseen karhuja ja susia, joten mikäs sen mukavampaa.
Kolmas vaikeustaso on tietenkin vain niille super selviytyjille, jotka pystyvät selvytymään jäätävistä pakkasista ja susilaumoista suurella sisulla! Pedot nimittäin ovat entistä agressiivisempia tässä vaikeustasossa. Ja tällä tasolla aloittaessasi saat reppuun vain jotain pientä krääsää, joten ruuan ja tavaroiden etsiminen kannattaa aloittaa suurella raivolla jo heti syntyessään metsän keskelle, pakkasen paukkuessa -30 paikkeilla! Hrrr...

Tällä hetkellä peliä voi pelata vain avoimessa maailmassa seikkaillen, hiekkalaatikolla. Tarinamuoto on tähän pelii myös kyllä tulossa piakkoin, jota jännityksellä odotan! Tykkään hurjasti tästä pelistä ja on mukavaa vaihtelua seikkailla talvisissa maisemissa lumen keskellä ja kuunnella luonnon rauhoittavia ääniä. Peli on sellainen fiilistely peli, jota en itse ainakaan jaksaisi ihan joka päivä pelata, mutta kuitenkin sellainen minkä pariin haluaa aina palata pienen tauon jälkeen uudelleen. Ja nyt varsinkin, kun peliin tulee koko ajan uudistuksia ja päivityksiä niin pienet pelitauot tästä pelistä ovat vain plussaa. On jännittävää käydä pelin kimppuun uuden päivityksen jälkeen näkemään mitä kaikkea uutta peliin on saatu taas lisää!

Pelissä näkee omat selviytymis tilastonsa kustakin pelistä. Tilastojen avulla pääsee paukuttelemaan henkseleitä kavereilleen, jos on pärjännyt loistavasti! Vaihtoehtoisesti tilastoistaan pääsee näkemään kuinka nössö pelaaja onkaan, esimerkiksi tuossa omassa tilastossani ainakin ilmenee se, etten uskalla ulkona paljoa olla ja nukun paljon, koska pelkään pimeitä öitä. Alemmassa kuvassa näkyy oman hahmoni tilanne, joka tuossa nyt näyttää todella huonolta ja kuolinkin hetken päästä kuvan otosta. Ruoka vain loppui kesken enkä uskaltanut lähteä etsimään ruokaa sillä olin aloittanut uudella alueella jossa en uskaltanut liikkua. Seuraavan pelin kun aloitan niin lupaan olla rohkeampi ja koluta isomman alueen siitä uudesta paikasta!

Suosittelen lämpimästi tätä peliä kaikille! Toppatakit niskaan ja peli päälle kyllä siellä on mahdollisuus selviytyä monia päiviä kunhan vain osaa vähän suunnistaa metsien keskellä ja puukko pysyy kädessä tukevasti, jos vaikka niitä susia sattuu vastaan tulemaan.

Ja mikä parasta niin peli on oikein kaunis! Tykkään katsella upeita lumisia maisemia, hämärtyviä iltoja, auringon säteitä maalaamassa puiden oksia, tulen lieskuvat liekit ja kaikki tämä on niin iloa silmille. Hieman erilaiset maisemat, hieman erilaiset grafiikat, kerrassaan upeaa!

Suosittelen (edelleen) suuresti tätä peliä jokaiselle seikkailijalle! Peli on kivaa ajanvietettä ja samalla pientä jännitystä peli-iltaan. Fiilistelen tätä peliä vielä lisää sitten kun pelin tarina on valmis ja pääsee siihenkin tutustumaan, joten olkaa kuulolla!

Oletteko te tästä pelistä kuulleet tai jopa jo päässeet itsekin kokeilemaan?

Peliloman puuhastelut

Loma tuli ja meni ja nyt se on vain kaunis muisto menneisyydessäni. Tuntuihan se jollain tavalla pitkältä, mutta lopulta se tuntui menevän aivan liian nopeasti ohi ja ikävöin jo nyt laiskottelun pariin. Loman aikana tuli puuhasteltua vaikka ja mitä ja ei oikein mitään ihmeempiä. Pelilomaksi ristin tämän reilun viikon lomani ja kyllähän sitä nyt muutamaa kivaa peliä tuli kokeiltua plus puuhasteltua muutakin mukavaa.

Aloitin pelaamaan Rise of the Tomb Raider peliä tietokoneella, ohjaimen kanssa. Peli on aivan mieletön! Niin upean näköinen ja ihmiset tuossa pelissä ovat kyllä niin upean näköisiä! Plus kaikki maisemat ovat niin kauniita ja vautsi kyllä tätä peliä olen tykännyt pelata! Pelasin ensimmäisenä päivänä tätä (steamin mukaan) 10h, mutta kyllä taukojakin tuli pidettyä niin voisin arvioksi heittää sellaisen 8 pelituntia, joka on aika mieletön määrä yhdelle päivälle! Tästä pelistä ei sen enempää nyt sillä aion tehdä tästä fiilistely postausta vielä myöhemmin hurjan kuvakollaasin kera! Peli vaan joutuu nyt olemaan pienellä tauolla, sillä ilmeisesti piuhani jolla ohjain on koneeseen kytkettynä on jonkin sortin kosketushäiriötä, sillä ihan yllättäen eräs päivä peliä pelatessani ohjain vain lopetti toimintansa muutaman minuutin välein. Tätä jatkui ihan jatkuvasti ja hermothan siinä meni. Joten odotan kuumeisesti, että saisin langallisen Xbox 360 ohjaimen, jolla pääsen sitten jatkamaan tätä upeaa peliä!

Olen myös pelannut korttia (Hearthstone) joka on niin helposti aloitettava peli, että sitä nyt tulee pelattua eniten kaikista peleistä mitä omistan. Tämä peli kun on minulla myös kännykässä, joten sen kuin vain avaa pelin ja asettuu sohvalla puhelin naamassa kiinni ja lätkii kortteja.

MUTTA innostuin myös taas uudelleen eräästä vanhasta tutusta kännykkäpelistä, nimittäin Fallout Shelteristä! Edelleen ihan paras kännykälle saatava peli mitä tiedän! Niin paljon uusia päivityksiä ja uusia juttuja, lemmikeitä ja mahtavuuksia, että ihan uusi into lähti nyt käyntiin tämän pelin kanssa. Tätä sitten tuli lomalla myös muutamia tunteja näprättyä. Koukuttava! Jos tykkäätte kännykällä pelailla niin ehdottomasti suosittelen tätä peliä, tämä nimittäin syö päivästäsi helposti ja huomaamattomasti useita tunteja.

Lomallani tuli pelailtua myös Far Cry Primalia jonkin verran, jota sitten eräs kaunis ilta striimasin reilun neljän tunnin ajan. Tätä ennen seurasi kuitenkin kamala säätö... jouduin nimittäin poistamaan striimaukseen aiemmin käyttämäni OBS ohjelman, sillä uudella tietokoneellani tämä ei oikein toiminutkaan niin kuin piti. OBS päätti syrjiä kuulokkeitani lopettamalla niiden toiminnan kesken kaiken! Ensin oli ihmettelyä ja testailua, että mikä ihme mättää nyt taas ja muutama kaverikin asiaa selvitti. Lopulta ongelmaan löytyi ratkaisu internetin ihmeellisestä maailmasta, kuulema muillakin ollut samaista ongelmaa, että OBSn vuoksi alkaa jonkun usb laitteen toiminta katkeilemaan ja minulla se oli kuulokkeet. Latasin sitten uuden ohjelman ja nykyään käytän striimaukseen Xsplit nimistä ilmaisversiota, jonka käytön opettelin nopeasti jotta sain Far Cry striimit pystyyn!

Lisäksi lomalla pelailin vähän Skyrimiä ja yhden jakson Walking Deadia, joista minulla ei nyt ole sen suurempaa asiaa. Eläkää sen asian kanssa.

Pääsiäisenä päätimme korkata vihdoinkin Halo 4:sen kampanjan! Poikaystävälläni on tuo Halo: The Master Chief Collection jossa kaikki Halot on 1-4 saakka! Aiemmin olemme pelanneet kaikki muut läpi kahdestaan, jaetulla ruudulla ja Halo 5:nen tuli pelattua kaveriporukalla (josta juttua täällä). Jäljellä meillä oli vielä kahlattavana tuo nelonen jota pääsimme varmaan johonkin puoleen väliin saakka yhtenä iltana ja jatkamme sitten taas seuraavalla kerralla kun koittaa Halon aika!

Lisäksi vielä sain uutta pelattavaa, kun veljeni innoittamana aloitin pelaamaan Guild Wars 2:sta! Hän oli minun luonani käymässä ja siinä sitten luotiin minulle hahmo ja käytiin pientä oppituntia läpi, jotta pääsisin peliin paremmin sisään. Ohjattavuus oli aivan uutta minulle sillä tietokoneella vasta nyt alkanut enemmän pelailemaan ja tämä peli oli taas uutta ja jännittävää pelattavaa koneen puolella. Hän sitten illalla lähti kotiin ja päätin luoda vielä toisenkin hahmon eri hahmoluokasta ja pelasimme sitten yhdessä aamuyöhön saakka. Ensimmäinen hahmoni on Guardian ihminen ja toinen hahmoni on Ranger Sylvari, jonka lemmikiksi valitsin Fern Houndin (saniais koira hah). Harmi vaan kun hahmoja voi ilmaisessa versiossa tehdä vain kaksi, sillä haluaisin niin mielelläni tehdä monen monia erilaisia hahmoja ja pelata kaikilla tovin, kunnes keksisin millä niistä haluan pelata eniten! (Toki voihan aina poistaa sellaisen tylsän hahmon, mutta en raaski nyt poistaa noista kumpaakaan eikä kumpikaan ole tylsä!) Tätä pelasin muutamia tunteja loman lopussa ja tästä varmastikin aion kirjoitella vielä omaa postausta jossakin vaiheessa, joten olkaa varuillanne!

Lomaani mahtui myös yksi uusi peli, jonka sain yllätykseksi eilen! Tätä peliä olen kuolannut jo jonkin aikaa enkä ole raaskinut peliä ostaakaan. Haaveeni kuitenkin on kuultu ja eilen kotiin päästyäni steam kansiossani odotti Dying Light!!! Kiitos kiitos nyt pääsenkin upottamaan aikaani taas lisää uuden videopelin maailmaan! Tämä pelihän oli korkattava heti kättelyssä ja peli vaikutti todella mielenkiintoiselta ja kivalta! Peli oli myös erittäin kaunis ja vaikka maailma onkin täynnä erittäin pelottavia zombeja ja maailmassa seikkaillessa saa koko ajan olla kirjaimellisesti pelko perseessä niin kerkeää tässä pelissä ihan nopeasti ja vähän ihastelemaan sen kauniita maisemia! Tästäkin siis joskus luvassa fiilistelyä blogiin! En nyt avaudu tästä sen enempää, jotta teille jää vähän enemmän jännitettävää ja peliä harkitsevatkin saavat kuumeisesti odottaa postauksiani!

Nyt tämä loma on lusittu ja taputeltu niin postauskin saa nyt pisteen peräänsä. Kesälomia odotellessa!
Mitä pelejä te näistä olette pelanneet ja onko mikään näistä toivelistallanne?

Satoja sanoja

Ihan huvikseen ja silkasta mielenkiinnosta ja uteliaisuudesta halusin katsoa, että kuinka monen sanan mittaisia minun blogitekstini oikein ovatkaan. Yllätyin melkoisesti, mutta pidempää miettien näytti luku ihan järkevältä postauksen kokoon nähden. Päätin siis katsoa muutamaa "uudempaa" kirjoitustani sanamääräisesti ja tähän nyt listasin osan näistä.

Yli TUHAT sanaa käytetty näihin kirjoituksiin:
Bioshock Infinite, pelattu läpi 1096
Divinity Fiilistelyt 1063

Alle tuhat, mutta yli VIISISATAA sanaa löytyy näistä:
World of Warcraft - Hahmoni 775
Layers of Fear, pelattu läpi 687
Aloitteleva Hearthstonen lätkijä 658
XCom 2 Fiilistelyt 544
Diablo 3 - Läpi pelattu 527
Tom Clancy's The Division Beta Fiilistelyt 523

Ja alle 500 sanaa löytyy näistä postauksista:
Tammikuun pelikuulumiset 469
Peliloma 451
StarCraft II on koukuttava uusi tuttava 419

Joten jo näiden tekstien perusteella voisin sanoa, että blogini tekstien käytettyjen sanojen keskiarvo on tällöin noin 655! Kuulostaa ihan reilulta määrältä blogitekstiksi. Kuvia myös kaikkiin kirjoituksiini on mahdutettu ties kuinka monia ja enemmänkin tekisi välillä mieli niitä tunkea, mutta en ehkä viitsi vetää koko juttua överiksi.

Mitä mieltä te olette olleet blogitekstieni koosta? Onko tekstit aivan liian pitkiä ja ne hädin tuskin jaksaa lukea vai onko tekstejä ollut ihan kivuton lueskella? Tiedän sen, että jotkut pelit vain aiheuttavat tekstin paisumisen aivan valtavaksi ja osa peleistä on sellaisia mitkä osaan tiivistää hieman pienenpään tilaan. Paljon "turhuutta" myös teksteihini tungen, mutta se nyt on oma tyylini kirjoittaa. Jauhan paljon teksteissä ja niin jauhan myös ihan ääneenkin, joten mitä sitä suotta yrittää hiljentää papupataa, eikös niin!

Kertokaa vaan ihan vapaasti, onko kivempaa lukea isompaa kasaa sanoja vai onko miellyttävämpi lukaista hieman lyhyemmät selitykset? Vai meneekö ihan fiiliksen mukaan?