Unravel, pelattu läpi

Nyt on tullut pelattua taas uusi peli kokonaan läpi! Unravel pelistä ensimmäiset pätkät näin E3-messuja katsellessani ja jo tuolloin peli vaikutti niin suloiselta ja hauskalta, sellaiselta vähän erilaiselta peliltä. Pääsin myös kokeilemaan Xbox Onen puolella pelin demoa, jossa oli kaksi ensimmäistä kenttää tutkittavana ja itse pelasinkin nuo radat läpi tohkeissani. Sympaattinen langasta tehty napiton nappisilmä Yarny on todella hellyyttävä tapaus, jolla pelaaja pääseekin tallustelemaan läpi kauniin luonnon. Peli on ruotsalainen jonka takia luonto on hyvin paljon myös suomalainen kaikkine väreineen ja lumikinoksineen! Osaksi myös siksi peli hiveli omia silmiäni erityisen paljon kun maisemat olivat samalla niin tuttuja. Tuli osasta paikoista mieleen mökkimme Varsinais-Suomessa, merenrannalla, jossa ranta on kallioista, sammaleet ja jäkälät peittävät maan ja hyttysiä on riesaksi asti.

Pelin grafiikat todellakin ovat toimivat ja tässä pelissä luontoon on panostettu selkeästi paljon, sillä niitä maisemia vain pysähtyy ihailemaan monesti peliä pelatessaan. Kuinka kaunis voikaan olla syksyinen luonto tai lähikuva kävyistä sammalpeitteen päällä! Vesikin näytti niin kauniilta ja vaikka Yarny ei osaa uida piti minun välillä vähän leikkiä vedessä jotta näkisi sen liikkeet ja pisaroiden roiskumisen, kaunista! Kaikki kasvitkin olivat silmiä hivelevän upeita, jokainen esine näytti hyvältä mitä kentissä tuli vastaan mm. lankapuhelin, erilaiset valaisimet, tuolit, purkit ja omenat. Myös taustalla olevaan elämään oli panostettu hienolla tavalla, sillä kenttien taustalla saatoit bongata hirven, autoja, lintuja, meren, aitoja, metsää ja vaikka mitä kaikkea mitkä näyttivät jo melkein täysin aidoilta! Joko nyt teillekin kävisi selväksi se, että peli on äärettömän kaunis!

Lisäksi vielä kun seuraa Yarnyn ilmeitä niin ne on vaan niin mainioita! Kun pikku reppana tippuu vesilätäkköön hän pulikoi paniikissa silmät täynnä ahdistusta (juu ei, kenenkään ahdistus ei ole söpöä) ja kun iso paha lintu lentää ohitse niin Yarnylla on säikähtänyt ilme, kylmyyden tullen hän hytisee kylmyydestä ja kentän lopussa lanka esineen löytäessään huokuu hänestä onnellisuus ja huojentuneisuus. Hienosti toteutettuja erilaisia ilmeitä ja eleitä tuollaiselle pienelle lankapallerolle. Ei nyt mitään suurta ilmeiden ryöppyä ole luvassa, mutta pieniä suloisia eleitä.

Pelissä kerätään langasta tehtyjä esineitä valokuva-albumin kanteen ja jokaisen kadonneen esineen Yarny löytää kentän läpäistyään. Valokuva-albumiin kerääntyy myös kuvia kenttiä läpäisemällä ja näitä pääsee selaamaan milloin vain kenttien väleissä. Kaikki kentät ovat kuvakehyksissä ympäri asuntoa ja näiden luokse pääsee kiipeilemällä pöytien ja hyllyjen päälle. Kenttiä pelissä on periaatteessa 12 (ehkä paremminkin 11, sillä viimeinen on melko lyhyt verrattuna aiempiin) ja jokainen näistä on pientä muistelua aiempien vuosien tapahtumista. Jokaisessa kentässä on myös piiloitettuja kukkasia joita löytämällä tienaa achievementseja ja piiloitettujen kukkien etsiminen luo vähän lisää seikkailua peliin ja jos niitä ei löydä pääsee kenttään palaamaan myöhemminkin. Jokaisen kentän kehysten eteen astellessa näkee jo suoraan montako piiloitettua kukkaa on löytänyt ja montako vielä löytämättä. Itse en todellakaan löytänyt kaikkia, sillä osa niistä on erittäin oudoissa paikoissa jonne en ilmeisesti ole osannut edes mennä katsomaan.

Pelissä on paljon aivopähkinöitä jotka pitää selvittää jotta pääset etenemään kentässä. Esimerkiksi erilaisia esineitä pystyy liikuttelemaan, langasta voi tehdä siltoja joita pitkin esineitä voi työntää tai raahata oikeaan paikkaan. Myönnän, että välillä jouduin hieman vilkaisemaan youtubesta kuinka pääsen etenemään, kun olin jo pohtinut äärettömän kauan jossakin kohdassa tietämättä mitä ihmettä täytyy tehdä. Välillä kuolin moneen kertaan sen vuoksi etten tiennyt mitä piti tehdä niin alkoi turhauttamaan hieman, jonka takia turvauduin siihen youtubeen. Yleensä tällaisten hetkien jälkeen pidin pientä taukoa pelistä ja keräsin intoa ja motivaatiota jatkamiseen. Eli voin ihan reilusti myöntää pelin olleen välillä sellainen missä turhauduin ja ärsyynnyin, mutta yleensä kaikki tällaiset puzzleja sisältävät pelit ovat paikoittain sellaisia hermoja raastavia. Jos joku pääsi pelin kuolematta ja ihan helposti läpi ilman mitään ongelmia tai pientäkään turhautumista niin käsi ylös!

Vaikka peli oli pääosin hellyyttävän herkkä ja rauhallinen niin kyllä itse sain pienet sätkyt parissa kohtaa, joita en uskallakaan teille spoilata jos vaikka eksytte peliä pelaamaan joskus. Jokaisessa pelissä jos tapahtuu jotakin aivan yhtäkkiä tai ruutuun lävähtää jotakin aivan yllättäen niin kyllä siinä kuka vain hieman säpsähtää, joka on toki aina ihan kiva juttu! Ainakin pitää pelaajan hyvin hereillä ja muistuttaa, että peliä voisi keskittyä pelaamaankin eikä vain ihailla ympäristöä.

Musiikeista voisin sanoa, että ne sopivat hyvin pelin tunnelmaan. Jos seikkailet pienellä punaisella langasta tehdyllä ukkelilla pitkin kauniita metsiä ja niittyjä, ei musiikiksi voi sopia mikään muu kuin viulun hento ja herkkä sointu. Kun tilanne alkoi pelissä olemaan hieman jännittävämpi ja pikku Yarny joutui pakenemaan henkensä edestä alkoi viulisti vinguttamaan viuluaan pelottavammin ja ahdistuneemmin! Tunnelma muuttui oikeasti vielä enemmän jännittäväksi pakotilanteeksi, kun mitä se olisi ollut ilman musiikkeja. Toki välillä muutaman kuoleman jälkeen sama viulun vingutus alkoi hieman ärsyttää, mutta ei anneta sen pilata koko pelin kaunista tunnelmaa!

Peliin minulla upposi aikaa yhteensä 8h 30min ja se on ihan hyvä aika tällaiselle pelille. Pelin pääsee paljon nopeamminkin jos on oikein nopea oivaltamaan mitä missäkin kohtaa pitää tehdä ja ei jumiudu katselemaan maisemia sen enempää. Peliin myös saa hukutettua aikaa enemmänkin jos vain haluaa tutkia kentät aivan kokonaan läpi ja etsiä ne kaikki piilossa olevat kukkaset. Peliä en lähtisi itse pelaamaan yhdeltä istumalta, mutta toki kyllä sekin onnistuu teräspyllyiltä. Pelasin oman pelini läpi useammassa otteessa ja välillä oli useamman viikonkin tauko pelikertojen väleissä, sillä pelejä kun on paljon ei aina muista kaikkien pelien olemassaoloa. Tykkäsin kuitenkin jakaa pelaamiseni useampaan eri kertaan, sillä tällöin peli tuntui paljon pidemmältä ja siitä sai monelle eri päivälle iloa (ja hampaiden kiristystäkin).

Jos antaisin pelille arvosanan niin pelkästään jo henkeä salpaavat maisemat tuovat pelille kumarruksia niin paljon, että arvosanani voisi olla 9 luokkaa. Vuoden paras peli titteliä tämä peli ei minulta saa, mutta kyllä haluaisin sanoa pelin olevan yksi vuoden upeimmista. En peliä aio pelata kokonaan uudelleen, mutta tahtoisin silti useamman kentän kahlata läpi vielä kertaalleen, koska jotenkin innostaisi löytää niitä piilossa olevia kukkasia vielä vähän lisää. Achievements!!!

Suosittelen lämpimästi tätä peliä kaikille, jotka tykkäävät pelata pieniä aivopähkinöitä sisältäviä tasohyppelypelejä, tämä on juuri sellainen. Kaikessa lyhkäisyydessään: Kaunis ja viihdyttävä.

Oletteko te pelanneet jo tätä tai vähintään harkinneet? Miltä peli kuulostaa/näyttää?