Keskeneräisiä pelejä osa 2

Kirjoitin 9kk sitten päivityksen keskeneräisistä peleistäni, jota pääsette katselemaan kokonaisuudessaan täältä *klik klik*.

Edelleen moni sama peli on kesken ja osa on pysynyt koskemattomana koko tämän kuluneen reilun puolen vuoden ajan! Pelejä on tullut lisää ja pelivuori on kasvanut taas mielettömästi, joten keskeneräisten pelieni listauskin paisuu vain isommaksi ja isommaksi. Pitäisiköhän asialle tehdä jotakin jo pian, ennen kuin oikeasti vaivun johonkin "liikaa pelejä" koomaan?

Katsaus edellisessä postauksessa esiintyviin peleihin:

Dragon Age: Inquisition (9kk sitten 12%) on nyt tullut pelailtua vähän lisää ja pitäisi taas palata pelin pariin. Metal Gear Solid V, Ori and the Blind Forest, Assassin's Creed Black Flag. Sniper Elite 3 ja The Witcher 3 edistyminen edelleen sama kuin aiemmassa päivityksessäni. Far cry 4 edelleen aloittamatta! Piti säästää tätä, jotta saisin vanhoja pelejä ensin pelattua, mutta tämä jäi ja pääsinkin pelaamaan jo uutta Far Cry Primalia! Olen vähän hömelö. Outlast on läpi pelattu vihdoinkin, mutta itse olin sen lopun vain katsojana, sillä pakotin poikaystäväni pelaamaan sen (en kertakaikkiaan nössönä sitä uskaltanut pelata itse).

Uusia pelejä mitä olen saanut pelailla poikaystäväni tunnuksella tai mitä olen ostanut itselleni: Elikkä tarinapelejä satelee mukavasti aina vain lisää ja lisää kokoelmiini, joten nyt tämän 9kk aikana on tullut uusiksi tuttaviksi Fallout 4, Rise of the Tomb Raider, The Elder Scrolls V: Skyrim, Life is Strange, The Telltale pelit kokoelma, Diablo 3, XCOM 2, Layers of Fear, Bioshock Infinite, Unravel, Quantum Break, Dying Light, Alice: Madness Returns, Journey of a Roach, Half-Life 2 + molemmat lisäosat, Portal "1" ja Portal 2 jnejne paljon muitakin...

Ilokseni voin kuitenkin sanoa, että jotakin olen jopa saanut aikaiseksi tämän kuluneen 9 kuukauden aikana! (Nimeä klikkaamalla pääset lukaisemaan kyseisen pelin kirjoitukseni.) Eli nämä olen saanut loppuun saakka kahlattua: Unravel, Diablo 3 peruspeli, Bioshock Infinite, Layers of Fear, Life is Strange, The Walking Dead season 1 ja 2, The Wolf Amoung Us, Half-Life 2, Inside, Portal ja Portal 2. Ja loppu häämöttää jo Alice: Madness Returns pelissä!

Hyvin paljon olen pelannut Far Cry Primalia ja uusinta Tomb Raideria ja uskon voivani luvata näiden pelien läpäisyä seuraavan 6kk sisään! Skyrimissä on niin paljon pelattavaa, että tästä tulee nyt taas yksi sellainen peli mitä kahlaan läpi ikuisuuden. Journey of a Roach pelistä olen tehnyt pari videota youtubeen ja yritän tätä jatkaa vielä tämän vuoden puolella! XCOM 2 fiilistelyistä jo kirjoitin ja toivon kovin ottavani itseäni niskasta kiinni jotta menisin taas pelaamaan tätä!!!

Yhdessä poikaystäväni kanssa pelattavista peleistä listasin tuohon edelliseen postaukseen The Elder Scrolls Online, Borderlands 2 ja Halo 4. Näistä ESO on edelleen pahassa unholassa ja edelleen harmittaa ajanpuute tätä peliä kohtaan. Borderlands 2:sta sentään olemme pelanneet vähän eteenpäin, mutta pelattavaa on vielä todella paljon. Kuitenkin yhtä kenttää vaille valmis on Halo 4:sen pelailu, joten tämä pian pois alta! Lisäksi yhdessä pelattaviin peleihin olemme saaneet uutta vahvistusta: Divinity: Original Sin peli, josta jo alku fiilistelyjä kirjoittelin blogiini (voit lukea sen täältä). Tämä peli nyt kuitenkin vähän unohtunut etäämmälle. Ja lisäksi olemme pelanneet tuota Dying Lightia yhdessä joka vielä erittäin kesken... Hommattua tuli myös Residen Evil 5 jonka pelasimme jo läpi ja saimme aloitettua jopa uudelleen!

Pääsin myös kokeilemaan uusinta Dark Soulsia ja olihan tuo älyttömän jännä ja siisti! En silti laske tätä keskeneräiseksi peliksi itselläni, sillä en omista tätä ja en varmaan tule pelaamaankaan enempää.

Varmasti vielä monia pelejä mitä en tähän muistanut mainita ja monia joita en edes jaksa mainita, koska olen ne pelit jättänyt tarkoituksella koskemattomiksi tai tauolle. Pelejä kuitenkin tulossa lisää jatkuvasti ja pelilaatikkoni saa pian totaalisen ähkyn! Nyt ei siis muuta kuin ahkerana jatkamaan pelien pelailua ja katsotaan tilannetta taas vaikka puolen vuoden päästä uudelleen! Jännityksellä odotan, miltä tilanne silloin näyttää. Toivottavasti osa näistä on jo pelattuna, koska kohtahan alkaa jo hävettää kertoa kuinka joku peli on edelleen kesken ja aina sama virsi "pitäisi pelata, mutta kun mutta mutta...".

Mitenkäs teidän pelilaatikkonne, onko paljon pelejä kesken?

Portal 2, pelattu läpi

Kirjoittelinkin juuri juttua ensimmäisen Portal pelin fiiliksistäni, jotka pääset lueskelemaan täältä. Aloitin melko nopeasti heti pelaamaan Portal 2:sta, kun olin päässyt jo tähän pelisarjaan kiinni ja innostuin ideasta. Tämä neljä vuotta edeltäjäänsä uudempi peli oli aivan toista luokkaa!

Jo heti peliin päästyäni huomasin grafiikkojen ja ulkoasun olevan todella hienoja! Tykkäsin todella paljon kun pelissä oli jo ensimmäisestä osasta tuttua harmautta kera vihreiden kasvien. Tällainen ulkoasu, missä luonto on ottanut vallan ihmisten rakennelmista ja huomaa kuinka vuodet ovat vierineet ja aika tehnyt muutoksiaan, niin kaunista. Jos ei niitä kaikkia roikkuvia kasveja ja ruohotupsuja olisi peliin laitettu, ei ulkoasu olisi ollut lähellekään niin miellyttävän ja siistin näköinen. Tässä myös huomasi kuinka ollaan taas menty vuosissa eteenpäin grafiikkojen suhteen, kun vertaa edelliseen pelisarjan peliin. Tykkäsin kyllä myös ensimmäisen osan ulkonäöstä, mutta kyllä tässä oli enemmän viehätystä (ihme jos ei olisi ollut).

Peli lähti käyntiin tutuissa tunnelmissa ja heti alkuun saimme kaveriksemme hyvin puheliaan ja vitsikkään tekoälypalleron Wheatleyn. Hänen avustuksellaan lähdimme seikkailemaan läpi hallien ja käytävien, etsien pakoreittiä pois tuosta koko laitoksesta! Ensimmäisestä osasta tuttu GLaDOS kuitenkin "herää henkiin" ja pääsemme taas kokemaan aivonystyröitä vaativia tehtäviä ja pulmia. Tarina on minusta mukava ja jännittävä, josta en uskalla sen enempää kertoakaan jos sattuu ettei joku ole tarinaa vielä itse kokenut. Tässä kuitenkin tulee mukavia pieniä yllätyksiä, jotka on paljon parempi kokea täysin tietämättömänä kaikesta tulevasta.

Pelissä on tuttuun tapaan taas vitsailua ja paljon höpinöitä tekoälyjen toimesta, päähahmona toimiva neiti Chell kuitenkin pysyttelee edelleen hiljaa, mutta tämä ei ole missään vaiheessa ollut ongelmana. Hoidin itse päässäni kaikki vastaukset kysymyksiin, joten mukana keskusteluissa oltiin!

Tehtävät joita pelissä tuli vastaan oli toinen toistaan omituisempia ja vaikeita! Ensimmäiseen Portal peliin kun vertaa niin kyllä tässä pelissä sai aivojaan käyttää vähän enemmän. Monta erittäin nopeasti oivallettavaakin tehtävää tuli vastaan ja näistä sai niin suurta intoa ja puhtia taas jatkaa pelin etenemistä. Pari astetta vaikeampaa kohtaa tuli myös vastaan, jotka tuntuivat niin ylitsepääsemättömän hankalilta, että meinasi ihan hermotkin jo lähteä kävelemään. Kuitenkin ratkaisun tullessa eteen, mietin vain mielessäni "kyllä tämä olisi pitänyt heti jo tajuta". Myös tuli pohdittua osaa tehtävistä aivan liian vaikeasti ja ihmettelyiltä ei voitu välttyä... Tokaisin jopa parissa kohtaa "ei tätä varmaan edes voi näin ratkaista", kunnes sitten kokeilin sitä ensimmäisenä mieleeni tullutta vaihtoehtoa ja KAPPAS sehän onnistui. Niissä tilanteissa vain upotin kasvoni käsiini ja mietin, miksi ihmeessä peli tekee minulle näin, sehän suorastaan nauraa päin naamaa näissä tilanteissa. Pelin tehtävien kehittäjä on suunnitellut osan tehtävistä niin, että hän on keksinyt ratkaisuksi jonkun niin itsestäänselvän asian, mikä tulee jokaiselle mieleen jo heti ensimmäisenä, mutta pelaaja silti kuvittelee ettei se vaihtoehto voi edes onnistua saatika olla mahdollinen, jonka takia lähtee kokeilemaan kaikkea täysin muuta! En tiedä... Ovelaa, hyvin ovelaa.

Vaikka herneet meni nenään parissa tehtävässä, pienen hengähdyksen jälkeen oli taas mukava jatkaa etenemistä. Kokonaisuudessaan kuitenkin peli oli todella mukava kokemus eikä siitä jäänyt sellaista oloa, ettenkö enää koskaan pelaisi tällaisia pelejä. Pidän omalla tavallani kuitenkin todella paljon peleistä missä pitää käyttää aivojaan ja oivaltaa asioita, sillä koen olevani niissä (joskus ainakin) hyvä ja kun niitä ratkaisee nopeasti niin se tunne on vaan niin mahtava. Tulee heti fiilis, että olisi keksinyt uudelleen polkupyörän ja kaikki taputtavat olalle "hei vau, ihan mahtavaa aivotyöskentelyä!". Monesti kuitenkin pelit tekevät temppunsa ja tuo tunne saadaan vähän lytättyä, ettei pelaajalla ihan nousisi menestyminen hattuun.

Oli mukavaa, että pelissä oli paljon enemmän tarinaa ja muutakin seikkailua, kun vain halleissa tehtäviä pulmia. Peliin saatiin näin sopivasti lisää kestoa ja hieman avattua vielä enemmän pelin ideaa. Kyllä minulle silti jäi jotain pieniä aukkoja ymmärrykseen, mutta eipä se ole ennenkään haitannut pelejä pelatessa. Tykkäsin pelin tyylistä jossa oli sekaisin ongelmien ratkaisemista ja seikkailua, viihdyttävää. Peli tuli kahlattua läpi parin päivän aikana ja yhteensä aikaa sain tähän kulutettua arviolta noin 8 tuntia. En pysty tarkastamaan sitä, sillä pelasin poikaystäväni tunnuksillä tämän läpi. Mietin kyllä hommaavani tämän jostakin hyvästä alennuksesta, sillä myös co-op kiinnostaisi! Olen nähnytkin co-op pelailusta videota ja näyttänyt hauskalta!

Kokonaisuudessaan peli oli todella hauska, mielenkiintoinen, jännittävä, tarpeeksi haasteellinen, sopivan pituinen, ulkonäöltään miellyttävä, ihanan ärsyttävä ja ehdottomasti suositeltava kokemus. Jos on joku, joka ei ole pelannut Portal pelejä niin ota ihmeessä asiaksesi pelata nämä molemmat pelit läpi, et tule pettymään. Vaikka ongelmat ratkeaisivat sinulla normaalisti tällaisissa peleissä alta aikayksikön niin kyllä tämä kannattaa silti pelata läpi, koska jokainen pelaaja tarvitsee tämän kaltaisen kokemuksen omalle listalleen.

Oletteko te pelanneet Portal pelit ja mitä olette itse tykänneet? Oliko aivopähkinät helppoa kauraa?

The Witcher 3 - Kuvia Griffinistä

Rakastan valokuvaamista joten kuvien napsiminen hienoissa peleissä on jotain niin mahtavaa! The Witcher 3 on yksi upeimmista peleistä mitä olen nähnyt ja tässä jos missä kuvien napsiminen on jotain niin taivaallista. Varsinkin nyt, kun NVIDIA Ansel mahdollistaa kuvien ottamisen muustakin kuvakulmasta, kun vain Geraltin selän takaa katseltuna. Poikaystäväni kanssa mentiin tutkimaan Witcherin upeita maisemia ja eläimiä/monstereita, joista sai toinen toistaan upeampia kuvia! Olin aivan haltioissani kun pääsin vihdoinkin pyörittelemään kuvakulmaa ja etsimään ne täydellisimmät kuvakulmat tilanteista, karkkipäivä minulle! Tulen nyt tekemään useamman postauksen näistä aikaansaannoksista valokuvailun kannalta Witcherin parissa, joten nauttikaa. Ensimmäisenä vuorossa yksi hienoimmista vihollisista tässä pelissä, Griffin!

Täällä luettavissa myös vanhempi Witcher fiilistelyni, jossa esiintyvät kuvat ovat otettu "normaaliin" tapaan ja peli pelattu Xbox Onella. Nyt on niin upeaa kun näkee millainen peli on tietokoneella, grafiikkojen ollessa melkein tapissa.

Klikatkaa kuvat isommaksi, resoluutio on mukavan suuri joten kuvat ovat todella upeita isompana!

Mikä oli teidän lempparinne näistä kuvista? Tykkäättekö te napsia kuvia peleistä?

The Wolf Amoung Us, pelattu läpi

Oli kaunis kesäinen ilta, vietin kesälomaani kotonani nojatuolissani istuen. Xbox Onen kaunis ja niin mukavan tuntuinen Elite -ohjain kädessäni selasin pelejäni läpi. Mielessäni pyöri vain ajatus "mitähän sitä pelaisi?". Tuo lause on varmasti käynyt jokaisen mielessä monestikin ja tuo lause palaa aina kummittelemaan tietyin aikavälein jokaisen pelaajan mieleen. Minut tämä lause ohjasi aloittamaan Telltale Games nimisen pelitalon pelin pariin. Tämä onnekas peli kantaa nimeä The Wolf Amoung Us, jonka läpäisin reippaalla pelaamisella läpi kolmen eri illan aikana.

Pakko sanoa, että en tiennyt tuosta pelistä mitään muuta kuin pelitalon, genren, kansikuvan ja muualta kuuleman "loistava peli" lauseen. Erittäin avoimella fiiliksellä starttasin pelin ja lähdin sitä kahlaamaan läpi. Jo heti pelin aloittaessani huomasin pelin tyylin ja poikkeavuuden esimerkiksi samaan perheeseen kuuluvaan The Walking Dead peliin. Tykkäsin WD:stä ja se olikin ensimmäinen tämän tyylisistä tarinapeleistä mitä olin koskaan pelannutkaan. Toinen tähän genreen kuuluva peli mitä olen aiemmin pelannut oli Life is Strange, josta fiilistelyjä kirjoittelinkin täällä.

The Wolf Amoung Us osasi yllättää minut monessa kohtaa aivan täysin! En tiennyt mitä odottaa, joten kun tajusin pelissä olevan paljon tuttuja pelihahmoja joita olin tavannut jo nuorempana elokuvien ja kirjojen parissa oli ilmeeni hymyilevä ja huvittunut. Miten hauska olikaan kohdata pelissä puhuva peili, nähdä Aladdinista tuttu lamppu osana koristeita ja selata kirjaa jossa oli Lumikki ja seitsemän kääpiötä, Punahilkka ja paljon muita tuttuja juttuja. Nämä kaikki tuli oikeasti aivan täysin yllätyksenä minulle, sillä olin lähtenyt niin tyhjiltä liikkeelle tämän pelin pariin, joka oikeasti tuntui hyvältä idealta nyt näin jälkikäteenkin. Hauskempaa oli tavata nämä tuttavukset yllätyksenä itselleen! Toivottavasti en tällä nyt pilannut jollekin muulle tätä "yllätystä"?

Pelissä päähahmona ja ohjailtavana on Iso Paha Susi, sheriffinä työskentelevä Bigby Wolf. Pelissä esiintyvät satuhahmot ovat tässä tarinassa päätyneet asustelemaan New Yorkiin, Fabletowniin, ihmisten keskelle elelemään "normaalia" ihmisten elämää. Ihmiset eivät kuitenkaan huomaa ja ihmettele näitä satuhahmoja joukossaan, koska kaikki käyttävät glamour-lumousta, joka saa sudet ja trollit näyttämään normaaleilta ihmisiltä. Ne joilla ei ole varaa tai halua ostaa Glamouria itselleen, joutuvat muuttamaan Farmille. Tarina alkaakin siitä, kun Bigby ja rupikonna Toad keskustelevat Glamourista hieman ennen Bigbyn sännätessä yläkertaan selvittelemään pientä kahakkaa nuoren naisen ja Woodsmanin kanssa. Mutta se siitä juonesta sitten...

Ensimmäisen osan päätyttyä olin silmät ja suu aivan ammollaan ihmetyksestä! Lopetus oli sellainen, mikä viimeistään sai pelaajan mielenkiinnon jatkamaan seuraavaan osaan. Tai tämä ainakin toimi minun kohdallani erittäin hyvin, sillä pienen tupakkatauon jälkeen palasin takaisin nojatuoliini ja korkkasin seuraavan osan jännittäen mitä ihmettä pelissä tulee vielä tapahtumaan. Olin kyllä nopeasti tähän peliin jäänyt kiinni ja halusin ahmia koko pelin äkkiä läpi ja nähdä miten tämä tarina tulee päättymään. Tykästyin hahmoihin, tarinaan, tyyliin ja kaikkeen tässä pelissä kovin ja peliä oli oikein mukavaa pelailla. Juonessa tapahtui käänteitä mitä en osannut odottaa, pohdin itsekseni mitä kaikkea siinä tulisi vielä tapahtumaan ja kuka oli syypää ja mihin ja mitä!

Pelin ulkoasun tyyli oli tuttu Walking Deadista, mutta minusta tässä ulkoasu oli vielä hienompi ja miellyttävämpi. Tykkäsin jokaisen hahmon ulkonäöstä ja kiinnyin hahmoihin, mutta varsinkin Bigbyyn! Tämä Iso Paha Susi sulatti sydämeni ja häntä oli niin mukava ohjailla läpi pelin. Hahmo ei ollut valittava ja vikisevä vässykkä vaan kaikkea muuta. En valinnut kaikista keskustelujen vaihtoehdoista heti sitä ilkeintä vaan pyrin tiettyjä hahmoja kohtaan olemaan mukava ja huolehtivainen, kun taas joitain ei-niin-mukavia tai muuten vain tyhmiä hahmoja kohtaan olinkin sitten enemmän tyly ja hyökkäävä. Mukava, mutta kuitenkin tietyissä tilanteissa jämäkkä tai jopa ärhäkkäkin, sellainen oli minun tarinani Bigby. Lumikki, eli Snow White oli myös hyvin mukava hahmo johon tykästyin ja ensitapaaminen loi pienen hymyn huulilleni, siinähän oli itse Lumikki, aww.

Ehdottomasti suosittelen tätä jokaiselle tällaisista peleistä tykästyneille! Peli oli erilainen kun Walking Dead ja Life is Strange ja kyllä nyt voisin pistää tämän pelin tämän genren ehdottomaksi ykköseksi! Tykkäsin itse todella paljon koko pelistä ja jokaisesta osasta, ulkoasusta, hahmoista ja tarinasta. Muutamia pieniä hämmästyksiä mahtui matkaan mukaan sekä pieniä naurahduksia. Odotukseni ovat korkealla vielä jäljellä olevia Telltale Gamesin tarinoita kohtaan, jotka aion nyt seuraavaksi ottaa ohjelmaani. Starttaan ensin Game of Thronesista ja tämän jälkeen tartun Tales from the Borderlandsin tarinaan. Muita tämän pelitalon pelejä minulla ei omistuksessa ole, mutta jos nämä kaksi viimeisintä vielä saisin kahlattua läpi voisin harkita muitakin. Jää nähtäväksi!

Onko tämä peli teille tuttu? Mitä itse tykkäsitte pelistä?

Portal, pelattu läpi

Pitäisikö aloittaa tämäkin postaus samaan tuttuun tyyliin? Alkuun innostukseni pelistä olivat suhteellisen pienet ja kuvittelin pelin hieman erilaisemmaksi mitä se oli lopulta. Olin kyllä tietoinen minkä tyyppinen peli oli kyseessä ja nähnyt Portal 2:sen Co-op pelaamisesta jotakin videota. Yleensä en vain ihan heti syty peleistä pelkän videon perusteella ja oma innostukseni pelejä kohtaan syttyy vasta pelatessa itse peliä. En vain osaa päästä sisään kaikkiin peleihin videoiden perusteella, ellei minulla ole jo sellaista pientä kipinää peliä kohtaan jo entuudestaan. Portal pelin pariin kuitenkin eksyin, kun poikaystäväni oli ostanut minulle paketin jossa tämä peli tuli yhdessä Half-Life 2:sen lisäosien kanssa. Lähdin siis kokeilemaan täysin uutta peliä pienen suostuttelun jälkeen hieman "pakotettuna".

Pelin alkaessa olin aivan ummikkona odottamassa mitä eteen tulee ja mihin tässä nyt sitten taas mennään. Pelin edetessä tuli hämmästeltyä, innostuttua, hymähdeltyä ja pähkäiltyä. Peli tuli ahmaistua täysin yhdeltä istumalta hujauksessa, ajallisesti 2h 40min. Aivan liian nopeasti!! Olin silmät pyöreänä pelin loputtua ja jäin hieman janoamaan lisää. Ihmettelin itsekin, kuinka äkkiä peli voi hujahtaa ohi kun siihen uppoutuu ja siitä on innoissaan. Toki pelin kesto on keskivertoa paljon lyhyempi ja olen itse pelannut paljon pidempiä pelejä. Joissain peleissä vain toimii se lyhyempi kesto jottei pelin idea mene täysin piloille ja jotta pelaajan innokkuus saadaan pysymään alusta loppuun saakka korkealla, mutta mutta... Portal loppui silti jotenkin liian lyhyeen! Olisin itse halunnut jatkaa pähkäilyjä vielä lisää! Täytynee siis joskus palata tämän pelin pariin uudelleen ja yrittää päästä peli vielä nopeammin läpi. Olisikin yksi niistä harvoista peleistä mitä minä lähden uudelleen pelaamaan.

Peliä oli mukava pelata Half-Life 2 pelailujen jälkeen, kun tuli niin monista asioista mieleen tuo peli ja jotenkin sellainen tuttu ja turvallinen olo. Half-Life 2 läpipeluu on kuitenkin niin hyvässä muistissa vielä, että oli niin mukava päästä tuntemaan sellaista pientä tutun pelin tunnetta Portalin parissa. (Half-Life 2 fiilistelyjä pääsee lukemaan täältä.) Ei Portal toki nyt mikään täysi kopio ollut Half-Life 2:sesta, mutta sellaisia pieniä ääniä ja muita asioita tunnisti tutuksi. Tykkäsin näistä molemmista!

Tehtävät mitä pelissä tuli eteen oli miellyttävää ratkoa. Koko peluuni ajan poikaystäväni istui vieressä ja seurasi etenemistäni ja ratkaisutaitojani. Hän ei neuvonut mitä pitää tehdä missäkin ja hyvä niin, koska haluan itse päästä kokemaan sen onnistumisen ja oivaltamisen tunteen! Oli myös mukava tuntea itsensä fiksuksi kun ratkaisi jonkun pulman niin nopeasti, että sai siitä kehuja, jeii! Peli ei tuntunut liian vaikealta minulle ja tuntui, että ideaan sisään päästyä olisi kaivannut jopa hieman haastavampiakin pulmia. Jotkut tehtävät olivat helppoa kuin heinän teko (vaikkei heinän teko oikeasti ole edes mitään helppoa, miksi tällainen sanonta edes on?) ja jotkut tehtävät olivat sellaisia missä sai hieman enemmän pohdiskella, mutta lopulta suhteellisen reippaasti sai sen lampun päänsä päälle syttymään. Tällaiset oivaltamis pelit luovat mukavaa mielihyvää niissä onnistuessaan ja tällaisia pelejä tykkään pelata aina niin pitkään, kunnes satun olemaan hieman pahalla tai väsyneellä päällä enkä jaksa keskittyä niin paljon mitä tarvitsisi ja... Kiukkuhan sellaisessa sitten tulee. Tämä peli ei nyt  kuitenkaan onneksi luonut kiukutteluja ja pääsin ratkaisemaan virkein aivoin koko pelin läpi!

Pelissä sai onneksi suomeksi tekstityksen, jonka ansiosta pääsin paremmin peliin sisään jo heti alkuun! Ymmärrän kyllä englantia, mutta jos tektiä tulee vähänkään nopeampaa tahtia ja uusia sanoja tulee paljon ja puhujan ääni on koneellinen niin silloin putoan nopeasti kärryiltä ja en kerkeä suomentamaan itselleni kaikkia. Kiitos siis siitä, että tässä pääsin hyvin kärryjen kyytiin ja pysymäänkin kyydissä tekstityksien avustuksella. Tuli myös nautittua pelin humoristisista letkautuksista ja hyvin luoduista keskusteluista. Tai yksinpuheluista. Hahmoni kun ei sanaakaan sanonut. Noh, kuitenkin, GLaDOS hoiti juttelut hyvin!

Kokonaisuudessaan Portal oli lyhyt, mutta erittäin nautinnollinen pelikokemus! Kentät olivat ulkoasultaan yksinkertaisia ja siistejä, ohjattavuus oli hyvä, idea ja tarina toimiva. Pelin läpäistyäni jäi hyvä maku suuhun ja into Portal 2 peliä kohtaan nousi hujauksessa nollasta sataan, jonka jo pelasin läpikin. Tästä kuitenkin juttua myöhemmin. Ehdottomasti suosittelen tätä peliä jokaiselle joka ei ole vielä peliin tutustunut, en sitten tiedä onko sellaisia ihmisiä olemassa enää muita, kun minäkin tämän vihdoin pääsin kokemaan? Jos on niin hopi hopi, peli löytyy Steamista halvalla ja on usein tarjouksessakin joten pelaamaan ja kokemaan tämä hieno peli.

Mitäs te jotka olette tämän pelanneet, tykkäsittekö pelistä vai ottiko joku päähän ja pahasti?